Väitöstutkimus: Selkäkipuinen jää usein tyhjän päälle

Moni selkäkipuinen kokee, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi terveydenhuollossa. Toisaalta yksikin merkityksellinen kohtaaminen saattaa muuttaa suunnan.

Kuvateksti
Moni selkäkipuinen kokee, ettei tule kuulluksi ja ymmärretyksi terveydenhuollossa. Kuva: iStock

Selkäkipuinen jää terveydenhuollossa usein tyhjän päälle, toteaa Riikka Holopainen väitöstutkimuksessaan. Holopainen on fysioterapeutti ja terveystieteiden maisteri.

Väitöksessä tarkasteltiin kokonaisvaltaista, biopsykososiaalista lähestymistapaa tuki- ja liikuntaelinvaivoihin. Tutkimukseen osallistui sekä fysioterapeutteja että potilaita.

Tule-vaivat ovat maailman suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Uusimmat hoitosuositukset suosittelevat niihin biopsykososiaalista lähestymistapaa, mutta sen käytännön soveltamisessa on vielä haasteita.

Fysioterapeuttien ja potilaiden käsityksissä nousi esiin kivun ymmärtämisen, potilaskeskeisen hoidon ja vuorovaikutuksen tärkeys.

Osa vastusti aluksi uutta lähestymistapaa, mutta monelle se oli positiivinen yllätys.

”Tärkeänä pidettiin sitä, että fysioterapiassa huomioitiin koko ihminen elämäntilanteineen pelkkään kipeään selkään keskittymisen sijaan”, Riikka Holopainen kertoo.

Ammattilaiset tarvitsevat koulutusta ja tukea toteuttaakseen kivun hoidossa uutta lähestymistapaa. Yksikin merkityksellinen kohtaaminen saattoi muuttaa hoidon suunnan.

”Vaikka fysioterapeutit saivat koulutusta ja monet potilaat kertoivat hyötyneensä hoidosta, suureksi ongelmaksi näytti muodostuvan se, että terveydenhuoltojärjestelmämme ei mahdollistanut hoidon jatkuvuutta”, Holopainen toteaa.

Väitöksen tarkastus 4.6.2021 Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Lue lisää:

Kroppa joutuu hoitotyössä koville - stressi voi pahentaa tuki- ja liikuntaelinten vaivoja