Väitös: Esimiehillä epäselvyyttä lähihoitajien tehtävistä

Lähi- ja perushoitajien koulutukseen perustuva tehtäväkuva ei ollut selvä heidän esimiehilleen eikä sairaanhoitajille. Tämä selviää ylihoitaja Päivi Lavanderin väitöstutkimuksesta.

– Käykö silloin niin, että tehdään päällekkäisiä tehtäviä tai osa tehtävistä jää tekemättä, Lavander kysyy.

Tutkimuksen perusteella esimiehet arvioivat lähi- ja perushoitajien tekevän hoitoon liittyviä tehtäviä harvemmin kuin, mitä lähi- ja perushoitajat toivat itse esille. Sitä vastoin sairaanhoitajat ja kätilöt arvioivat lähi- ja perushoitajien tekevän hoitoon liittyviä tehtäviä useammin kuin mitä lähi- ja perushoitajat itse vastasivat.

Tutkimus osoitti, että työnjaon kehittämisen haasteet ja esteet liittyivät kaikkien vastaajien mielestä asenteisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin, tiedon puutteeseen sekä työnjaon häilyviin rajoihin ja epäselvyyteen.

Lavander muistuttaa, että tavoitteena on käyttää työntekijöiden koko osaaminen hyödyksi, koska koulutuksella hankittuja taitoja ei ole vara hukata. Ei-hoidolliset tehtävät pitäisi siirtää pois hoitotyöntekijöiltä, jotta kukin työntekijäryhmä keskittyisi tehtäviin, joihin on saanut koulutuksensa perusteella osaamisen.

– Kun lähihoitajat saisivat näin aikaa hoitotyölle, sairaanhoitajille tulisi aikaa hoitotyön kehittämiseen.

Onnistunut työnjako edellyttää kaikkien ammattiryhmien osaamisen arvostusta sekä hyvää johtamista ja valmiutta muuttaa entisiä toimintamalleja.

Väitöstutkimuksessa tutkittiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen hoitohenkilökunnan välistä työnjakoa erityyppisissä sairaaloissa. Tämän lisäksi tutkittiin lähi- ja perushoitajien sekä sairaanhoitajien ja kätilöiden välistä työnjakoa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.

Päivi Lavanderin terveyshallintotieteen alaan kuuluva väitöstutkimus Nimikesuojattujen ja laillistettujen ammattihenkilöiden työjako yliopistosairaalan muuttuvassa toimintaympäristössä tarkastetaan Oulun yliopistossa 20. lokakuuta.