Valmistuvilla sairaanhoitajilla oli vaikeuksia varsinkin kroonisten haavojen kanssa.
Emilia Kielo-Viljamaan väitöstutkimuksen mukaan valmistumisvaiheessa olevien sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisessa oli puutteita. Erityisesti niitä löytyi kroonisten haavojen osalta.
Opiskelijat kokivat, etteivät he saaneet tarpeeksi koulutusta haavoista opintojensa aikana. Opiskelijoilla oli kuitenkin positiivinen asenne haavojen hoitoa kohtaan, ja he kokivat sen osaamisen tärkeänä.
Puutteita osaamisessa on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa.
Haavojen hoito on yksi keskeinen sairaanhoitajan tehtävä ja vaatii monipuolista osaamista. Väestön ikääntyessä lisääntyvät erityisesti krooniset haavat kuten krooniset alaraajahaavat ja diabeettiset haavat.
Haavat aiheuttavat yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia ja huonontavat potilaiden elämänlaatua.
Tutkimuksessa tunnistettiin keskeiset kroonisten haavojen hoidon osaamisalueet. Ne jokaisen sairaanhoitajan pitäisi osata:
”Haavoihin liittyvä ihmiskehon anatomia ja fysiologia, eri haavojen etiologiat eli aiheuttajat sekä eri kroonisten haavojen keskeiset hoito- ja ehkäisyperiaatteet. Lisäksi pitäisi osata haavanhoito käytännössä. Se käsittää muun muassa haavan kattavan arvioinnin sekä tarvittavat hoitotoimenpiteet aina kivun arvioinnista ravitsemukseen ja potilasohjaukseen”, Kielo-Viljamaa luettelee.
Kielo-Viljamaa kehitti väitöksessään mittarin, jonka avulla haavanhoidon osaamista voi arvioida. Mittari kehitettiin osaamisalueiden pohjalta. Mittari sisältää sekä teorian että käytännön: teoriaosaamista mitataan tietotestillä ja käytännön osaamista simulaatiolla.
”Mittaria voitaisiin hyödyntää niin kutsutuissa valmistuvien sairaanhoitajien loppukokeissa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää haavanhoidon opetuksen kehittämisessä ja yhtenäistämisessä”, Kielo-Viljamaa toteaa.
