Syrjäytyneen saaminen takaisin mukaan vaatii yhteistyötä

Sosiaalinen kuntoutus osana pari vuotta sitten uudistunutta sosiaalihuoltolakia on yhä jäsentymätön kokonaisuus. Kunnissa kaivataan valtakunnallista ohjausta sekä valvontaa.

Tulokset kävivät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamasta kyselystä, jonka tavoitteena oli selvittää kuntien näkemyksiä uudesta sosiaalihuoltolaista sekä saada kokonaiskuva sosiaalisen kuntoutuksen toteutumisesta kunnissa. Kuntakyselyn perusteella tarvetta on eri toimijoiden välisen työn- ja vastuunjaon selkeyttämiselle.

Sosiaalinen kuntoutus lähtee asiakkaiden tarpeista ja on asiakkaan kanssa suunniteltua moniammatillista työtä. Käytännössä se voi sisältää yksilö- tai ryhmätoimintaa, vertaistukea ja erilaisia aktivointitoimia. Sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaat ovat tyypillisesti työikäisiä, ja he usein asiakkaana muissakin eri palveluissa.

Sosiaalisen kuntoutuksen tavoitteet voivat vaihdella laajasti: usein tavoitteena on arjen- sekä elämänhallinnan, sosiaalisten suhteiden ja taitojen parantaminen. Palvelun tavoitteena voi myös olla siirtyminen koulutukseen, työllistyminen erilaisiin työllisyyspoliittisiin toimenpiteisiin sekä avoimille työmarkkinoille.

– Osalle kunnista sosiaalinen kuntoutus on ennaltaehkäisevää toimintaa, osalla painotus on selvästi kuntoutuksellinen ja olemassa olevia ongelmia korjaava, summaa kehittämispäällikkö Jarno Karjalainen.

Kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen välinen suhde ei kuitenkaan ole riittävän selkeä. Pääsääntöisesti kuntouttava työtoiminta ymmärretään osaksi sosiaalista kuntoutusta.

Sosiaalisen kuntoutuksen palvelun tarvetta arvioidaan useimmiten sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä.

Sosiaalisen kuntoutuksen palveluja tuotetaan kunnissa useimmiten sosiaalipalveluissa sekä päihde- ja mielenterveyspalveluissa. Keskeistä on kuitenkin moniammatillinen ja sektoreiden välinen yhteistyö, erityisesti sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluiden välillä.