”Vahinkoasioiden ratkaisemiseen kuluvaa aikaa on aktiivisesti pyritty lyhentämään, ja tämä näkyy alkuvuonna annettujen ratkaisujen määrässä”, kertoo Potilasvakuutuskeskuksen johtaja Minna Plit-Turunen.
Vahingon korvattavuudesta annettiin 5 380 ratkaisua, mikä oli yli tuhat ratkaisua enemmän kuin vuotta aiemmin (4 191).
Potilasvahinkoja korvataan lainsäädännön antamissa raameissa. Potilasvahinkoja korvattiin alkuvuoden aikana yhteensä 1 251. Jonkin laissa säädetyistä korvausperusteista arvioitiin täyttyvän noin joka neljännessä ratkaistuista tapauksista. Korvauksenhakijoista 28 % sai myönteisen ratkaisun vähintään yhden ilmoittamansa tapauksen osalta.
Hylkäävissä ratkaisuissa perusteluna oli useimmin se, ettei ilmoitetun haitallisen seurauksen katsottu johtuneen annetusta hoidosta. Toinen tavallinen perustelu oli se, että hoidon katsottiin olleen asianmukaista, mutta seuraus ei siitä huolimatta ollut vältettävissä.
”Potilaan tai terveydenhuollon ammattilaisen ei tarvitse tietää, milloin kyse on korvattavasta potilasvahingosta vaan Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijat ratkaisevat lainsäädännön perusteella, onko kyse korvattavasta vahingosta. Potilasvahinkoina ei korvata pahaa mieltä, potilaan kokemaa huonoa kohtelua tai sitä, että potilas ei asianmukaisesta hoidosta huolimatta parane.”
Yli yhdeksän kymmenestä (94 %) korvatuista vahingoista oli ns. hoitovahinkoja. Niissä korvausperusteena on, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi menetellyt tilanteessa toisin, ja siten välttänyt vahingon.
Vahingonkorvauksia maksettiin alkuvuonna yhteensä 13,7 miljoonaa euroa. Koko potilasvakuutusjärjestelmästä aiheutuneet kustannukset olivat yhteensä 21,2 miljoonaa euroa. Kustannukset yhteiskunnalle ja vaikutukset vahinkoa kärsineille ovat olleet vielä paljon tätä suuremmat. Suurin yksittäinen korvauslaji oli ansionmenetyskorvaus 45 %:n osuudella.
Potilasvakuutuskeskuksen osavuosiraportti 1/2023 sisältää potilasvahinkotilastot tammi–kesäkuulta 2023. Raportti vuoden 2023 luvuista julkaistaan alkuvuodesta 2024.
