Uudistuksen pitäisi tehostaa sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa niin, että palvelujen saatavuudesta, laadusta ja yhdenvertaisuudesta ei tarvitse tinkiä. Tavoite saattaa Pekurisen mukaan toteutua, jos palvelujen integraatio toteutuu myös käytännössä.
– Siltä varalta, että näin ei käy, valtion rahakirstuun on rakennettu ainakin kolme lukkoa, jotka varmistavat säästötavoitteet.
Periaatelukko takaa sen, että rahoituksen tason tarkistamisessa kustannusten kasvu otetaan huomioon vain osittain.
Tekninen lukko syntyy siitä, että kustannusten kehitystä seurataan uudella maakuntien hintaindeksillä. Siinä pääosaa näyttelevät yleinen ansiotaso ja kuluttajahinnat. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien saaman rahan määrä riippuu ensi vuosikymmenellä pääosin muiden kuin sote-alojen työntekijöiden palkkakehityksestä. Rahoitukseen vaikuttavat sairaalatarvikkeiden hintojen sijaan esimerkiksi vuokrien ja elintarvikkeiden hinnat.
Käytännön lukko syntyy siitä, että hallitus rajaa maakuntien oikeutta ottaa lainaa.
Tehyn edunvalvontajohtaja Jukka Maarianvaaran mukaan hallitus pyrkii hillitsemään mahdollista palkkakilpailua sekä palveluntuottajien että julkisen ja yksityissektorin välillä.
– Rahoituslaissa mainitut indeksit ovat sellaisia, että niihin sote-palveluntuottajat eivät voi juurikaan itse vaikuttaa.
Maarianvaara muistuttaa, että indeksin käytöllä ei voi muuttaa sitä, että palkat määritellään työehtosopimuksissa.
– Tehy lähtee siitä, että ammattilainen on palkkansa ansainnut. Osaamisesta ja vaativista työtehtävistä palkitseminen lisää työn tuloksellisuutta ja tuottaa sitä kautta säästöjä.
Hallitus pyrkii sote-uudistuksella leikkaamaan sosiaali- ja terveysmenojen kasvua runsaasta kahdesta prosentista vajaaseen yhteen prosenttiin vuodessa. Hallitus tavoittelee uudistuksella kolmen miljardin euron säästöjä.
Valtio ottaa vastuulleen maakuntien rahoituksen vuoden 2019 alussa.
