Ongelmat harjoittelupaikan saamisessa hankaloittavat opiskelijoiden elämää

Harjoittelupaikkojen vähyys ja niiden metsästys stressaavat opiskelijoita. Pahimmillaan se johtaa valmistumisen viivästymiseen.

Kuvateksti
Harjoittelupaikkojen saaminen varsinkin pääkaupukiseudulla voi olla todella vaikeaa. Kuvat: Ari Korkala ja Jussi Tuokkola

Sote-alan harjoittelupaikan saaminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa.

”Stressaa ja ahdistaa, että saanko lainkaan äitiysneuvolaan työharjoittelupaikkaa. Harjoittelu olisi tarkoitus tehdä ensi syksynä, mutta paikkaa ei ole. En myöskään pysty perheeni takia lähtemään 90 km päähän harjoitteluun, koska päivät tulevat liian pitkiksi ja lapsille liian pitkät päivät olla päiväkodissa ja yksin kotona koulupäivän jälkeen.”

Näin kuvailee harjoittelupaikan saamiseen liittyviä vaikeuksia kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija, joka vastasi Tehy-lehden verkkokyselyyn. Samoilla linjoilla on toisen vuoden kätilöopiskelija.

”Harjoittelupaikan eteen on pitänyt nähdä paljon omaa vaivaa ja ennen harjoittelupaikkojen aukeamista mielenterveys on koetuksella, kun miettii mitä käy, kun paikka jää saamatta.”

Alan harjoitteluun liittyvät ongelmat ovat tuttuja Tehyssä.

”Harjoittelupaikkojen järjestämisestä on tullut valtava stressitekijä opiskelijoille. Näin ei voi jatkua”, sanoo Tehyn koulutuspoliittinen asiantuntija Kirsi Coco.

Harjoittelu työpaikoilla on olennainen osa sote-alan opiskelua ja välttämätöntä, jotta voisi valmistua ammattiinsa. Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksesta lähes puolet tulee tapahtua kliinisessä harjoittelussa, aidoissa sote-toimintaympäristöissä, kuten Suomen Sairaanhoitajaliitto muistuttaa tiedotteessaan.

”Kun valtiovalta samanaikaisesti vastaa vallitsevaan sairaanhoitajapulaan lisäämällä sairaanhoitajakoulutuksen aloituspaikkoja, on aivan selvää, että tilanne tulee eskaloitumaan yhä pahemmaksi, ellei sitä aktiivisesti ja nopeasti ratkaista”, arvioi Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.

Sairaanhoitajaliiton mukaan kyse on nimenomaan tasa-arvosta ja siitä, että laadukas kliininen harjoittelu vaatii riittävän resurssoinnin ja rahoituksen. Liitto näkee, että terveysalan opiskelijoiden harjoittelukustannukset on katettava erityisvaltionosuuksina. Näin tehdään jo lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksen osalta.

”Tuntuu käsittämättömältä, että samaa mallia ei noudatettaisi sairaanhoitajakoulutuksen osalta. Tämä olisi yksi osaratkaisu sairaanhoitajapulaan”, Hahtela ehdottaa tiedotteessa.

 

Tehy-lehti kysyi verkossa opiskelijoilta, onko heillä ollut vaikeuksia saada harjoittelupaikkoja ja miten mahdolliset vaikeudet ovat vaikuttaneet. Vastauksensa antoi 100 opiskelijaa, jotka muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kertoivat harjoittelupaikan saannin vaikeuksista.

Yleensä vaikeudet alkavat heti paikan valinnassa. Ammattikorkeakouluopiskelijat ovat vuodesta 2017 käyttäneet Jobiili-nimistä järjestelmää. Alkuvaikeuksina oli, että järjestelmä kaatui, kun kaikki harjoittelupaikkaa tavoittelevat ryntäsivät sinne samalla kellon lyömällä. Nykyään järjestelmä ei välttämättä kaadu, mutta sama taistelu paikoista jatkuu.

”Paikkoja on liian vähän. Jobiilissa alkaa aina kello 12 hirveä kilpailu muutamasta paikasta ja paikat menevät sekunneissa.”

Harjoittelupaikkoja on kyselyyn vastanneiden mukaan aivan liian vähän. Se aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa ja harmia.

”Olen joutunut sumplimaan harjoitteluiden ja teoriaopintojen aikataulua, mutta toistaiseksi oman aktiivisuuden ansiosta en ole myöhässä aikataulusta.”

Kaikki eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Opintojensa alussa oleva kätilöopiskelija on osoittanut todeksi väitteen, että nopeat syövät hitaat.

”Olen ensimmäisen lukukauden opiskelija ja mietityttää miten opintoni tulevat viivästymään, koska jo ensimmäisessä Jobiili-varauksessa jäin ilman molempia harjoittelupaikkoja. Sain kuitenkin myöhemmin toisen tarvittavista paikoista, koska olen käynyt joka päivä tarkistamassa, jos sattuisi olemaan vapaita paikkoja. Tämä järjestelmä kyllä hieman syö motivaatiota. Paikan saa se, joka sattuu nopeimmin klikkaamaan viikot ja kellä on nopein netti.”

Vaikeuksia on lisännyt myös se, että työpaikat ovat peruneet harjoittelupaikkoja pandemian vuoksi. Neljännen vuoden fysioterapiaopiskelija jatkaa opintojaan yhä, koska korona on vienyt harjoittelupaikat.

”Valmistuminen on myöhästynyt nyt ainakin vuodella."

 

Viitta vaille valmis kätilö ei tunteitaan säästele ja sanoo sen, mikä varmasti pyörii monen opiskelijan mielessä.

”Opinnot viivästyvät itsestä riippumattomasta syystä, se tietysti harmittaa vietävästi. Onko todella yhteiskunnalla resursseja siihen, että hoitoalan amk-opiskelijat roikkuvat koulun listoilla, kun harjoittelupaikkoja ei riitä kaikille?”

Harjoittelupaikan takia voi joutua reissaamaan, kuten kolmannen vuoden bioanalyytikko-opiskelija. Ylimääräiset menot opiskelija saa pulittaa omasta kukkarostaan.

”Opinnot eivät viivästyneet, mutta kustannukset kasvavat, kun joutuu kahden kaupungin välillä kulkemaan. Lisäksi jos harjoittelupaikka ei pysty tarjoamaan asuntoa niin kalliiksi tulee.”

”Miten kukaan voi edes voi kuvitella, että opiskelija pystyisi maksamaan kahta asuntoa, kun yhdessäkin on maksamista pääkaupunkiseudulla? Sairaanhoitajaliiton esitys, että harjoittelukustannukset katetaan erityisvaltionosuuksista, on yksi osa ratkaisua”, sanoo Tehyn Coco.

Loppujen lopuksi kukaan ei hyödy tilanteesta vaan kaikki kärsivät. Jatkuva stressi harjoittelupaikkojen metsästyksestä stressaa ja syö motivaatiota.

”Olen joutunut ottamaan minkä tahansa paikan vastaan, jotta olen päässyt etenemään opinnoissani. Koronatilanne on kärjistänyt tilannetta. Harjoittelupaikalla huomaa, että työntekijät ovat väsyneitä ja se vaikuttaa suoraan opetuksen laatuun.”

 

Kursivoidut lainaukset ovat opiskelijoiden vastauksista Tehy-lehden verkkokyselyyn.