Monipuolisesti lapsena liikkuneen on helppo palata liikunnan pariin.
Kaikki lapsuuden liikunta luo pohjan liikunnan löytymiselle uudestaan myöhemmin elämässä. Liikunta-aktiivisuuden lisääntymiseen voidaan vaikuttaa lapsuudessa, nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa.
Liikuntatieteiden lisensiaatti ja kasvatustieteiden maisteri Susanna Takalo on tutkinut liikunnan asemaa nuorten elämässä. Hän keräsi väitöskirjaansa tietoa samoilta henkilöiltä 11- ja 21-vuotiaina vuosina 2001 ja 2011–2012.
Tilastollisesti suomalaisnuorten liikkuminen vähenee yläasteiässä.
Takalon mukaan liikunnan lisäämiseen kohdistettavien toimenpiteiden tulisi sekä tavoittaa kaikki samanikäiset että ottaa huomioon eri tavoin arjessaan liikkuvat ja liikunnalle erilaisen merkityksen antavat nuoret.
– Liikunnan asemaan nuoren arjessa vaikuttaa erityisesti se, millaiset valinnat nuorelle tuntuvat merkityksellisiltä tässä ja nyt.
Lapsuuden aikainen urheiluseuraan osallistuminen madalsi kynnystä osallistua järjestettyyn liikuntaan myöhemmin. Lisäksi läpi lapsuuden perheen ja vanhempien kanssa koetut yhteiset liikuntahetket tukivat liikuntaan osallistumista varhaisaikuisuudessa.
– Paljon monipuolista liikuntaa lapsena harrastaneiden nuorten oli helpompi palata liikunnan pariin varhaisaikuisuudessa, vaikka välissä olisi ollutkin vähemmän aktiivinen kausi.
Liikunta-aktiivisuutta lisäsivät urheiluun panostaminen ja välimatkaliikunnan tietoinen valitseminen. Peruskoulun aloitus, elämän vakiintuminen aikuisuuden kynnyksellä ja työelämään siirtyminen osoittautuivat ajankohdiksi, jolloin nuoret lisäsivät liikuntaa.
Takalon väitöskirja Mikä nuorta liikuttaa? tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 9. joulukuuta.
