Hyppely tehtävästä toiseen kuormittaa vanhusten hoitajia

Omahoitajan rooliin keskittyminen toisi laatua ja turvaa ikääntyneen lonkkamurtumapotilaan kuntoutukseen, toteaa tutkimus.

Kuvateksti
Omahoitajat toivovat työhönsä aikaa pysähtyä vanhuksen rinnalle. Kuva: Pasi Leino

Epäselvät roolit ja vastuut kuormittavat geriatrisen kuntoutusosaston omahoitajia. Sen sijaan, että hoitajat keskittyisivät potilaiden kuntouttamiseen, he multitaskaavat eli vaihtavat useiden eri tehtävien välillä ja tekevät päällekkäistä työtä. Omahoitajat työskentelevät moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa, mikä tuo vielä omat vaatimuksensa.

Tilanne kävi ilmi tutkimuksessa, jonka tekivät Piia Silvennoinen ja Kirsi Ronkainen ikääntyneiden lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosastolla. Tulokset julkaistiin huhtikuussa Aikuiskasvatus-tiedelehdessä.

Tutkijat korostavat, että vanhusten hoidon laatu syntyy työprosesseissa ja työn arjessa. Sen ytimessä ovat turvallisuus ja läsnäolo. Heidän mukaansa ikääntyneet potilaat kokevat turvattomuutta, kun heidän toimintakykynsä on heikentynyt, mikä vaatisi omahoitajilta läsnäoloa. Hoitajan läsnäololle on kuitenkin vähän tilaa vallitsevassa mittaamisen ja tehokkuuden työkulttuurissa. Tätä tilannetta pahentaa entisestään puutteellinen valvonta.

Omahoitajien työn ongelmia ryhdyttiin ratkomaan tutkivalla otteella. Tutkijat kuuntelivat omahoitajien kokemuksia työstä ja ottivat heidät mukaan oman työn kehittämiseen.

Hoitajien löytämiä ratkaisuja olivat tiimiläisten tehtävien, vastuiden ja toimintatapoja selkeyttäminen. Heidän mielestään hierarkkisia yhteistyösuhteita on purettava. Samalla palaveri- ja kirjaamiskäytänteitä pitää kehittää.

Tutkijat muistuttavat, että ennen kaikkea pitää tunnistaa hoitotyön ammattilaisten asema asiakaslähtöisen hoidon ytimessä sekä dialogisten ja eri ammateissa olevien yhteistyösuhteiden merkitys työn arjessa. Moniammatillisuus tulee ottaa huomioon alan koulutuksessa.