Harjoittelun arviointi vaatii yhteistyötä

Harjoittelun arviointi onnistuu parhaiten, kun opiskelija, ohjaaja ja opettaja arvioivat harjoittelujaksoa yhdessä.

Terveystieteiden maisteri Kristiina Helmisen väitöstutkimus osoittaa, että sekä opiskelijat että ohjaajat kokivat opettajan tuen tarpeelliseksi, vaikka ohjaajille on varattu riittävästi aikaa opiskelijan arviointiin. Erityisesti arviointilomakkeet ja arviointikriteerit koettiin epäselviksi.

Arviointi vaikuttaa siihen, mitä opiskelija harjoittelun aikana oppii. Hän suuntaa oppimistaan asioihin, jotka otetaan arvioinnissa huomioon.

– Ohjaajien läheinen suhde opiskelijaan voi vaikuttaa opiskelijan saamaan palautteeseen, eikä opiskelija aina saa rehellistä palautetta toiminnastaan harjoittelun aikana, Helminen sanoo.

Opettajan vastuulla on ohjata, tukea ja arvioida opiskelijan oppimista. Lopullisen arvosanan harjoittelusta antaa aina opettaja. Arvosanan perusteena tulee olla ohjaajan antama arviointi ja opiskelijan itsearviointi, joita opettaja vertaa kyseisen harjoittelujakson oppimistavoitteisiin.

Opiskelijoiden itsearviointivalmiudet ovat hyvät, ja he kokivat olevansa tasavertaisia loppuarviointikeskustelussa.

Sairaanhoitajan koulutus kestää vähintään kolme vuotta. Opiskelija harjoittelee noin puolet opinnoistaan oikealla työpaikalla. Harjoittelun ohjaaja on pääsääntöisesti sairaanhoitaja. Suomessa tehtävään ei vaadita erityistä koulutusta.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjaamiseen ja arviointiin liittyviä käytänteitä. Suomalaiselle sairaanhoitajakoulutukselle tarvittaisiin yhdenmukaisia osaamisen varmistamisen menetelmiä.

Väitöskirja Nursing students’ final assessment in clinical practice – Perceptions of teacher, students and mentors tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 3. helmikuuta.