”Tulokset osoittavat, että fysioterapeuttien roolia selkäpotilaiden hoidossa voidaan vahvistaa, mikä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa lääkäripula ja kustannuspaineet haastavat terveydenhuoltoa,” Maija Paukkunen sanoo.
Hän vertasi biopsykososiaaliseen arviointi- ja hoitomalliin perustuvan hoidon eli BPS-hoidon sekä tavanomaisen hoidon vaikutuksia ja kustannuksia työterveyshuollossa.
Vuoden seurannan aikana BPS-ryhmässä lääkärikäynnit vähenivät, mutta työfysioterapeutin vastaanottokäynnit lisääntyivät. Samalla sairauspoissaolot vähenivät: 65 prosenttia interventioryhmän potilaista ei ollut lainkaan poissa työstä selkäkivun vuoksi, kun vastaava osuus tavanomaisen hoidon ryhmässä oli 50 prosenttia.
Vaikka BPS-ryhmässä potilaat saivat enemmän kuntouttavaa ohjausta, kokonaiskustannukset eivät nousseet.
”Tulokset korostavat varhaisen riskinarvioinnin ja hoidon kohdentamisen tärkeyttä erityisesti niille potilaille, joilla riski työkyvyn heikkenemiseen on suurin.”
Erityisesti korkean riskin potilailla BPS-hoito osoittautui selvästi edullisemmaksi kuin tavanomainen hoito: heidän mediaanikustannuksensa olivat 1 196 euroa BPS-hoidossa, kun taas tavanomaisessa hoidossa ne olivat 2 801 euroa.
Tutkimus tehtiin vuosina 2017–2021, ja siihen osallistui 312 työikäistä alaselkäpotilasta.
