Vaikka hyvinvointialueet ovat itsehallinnollisia toimijoita, näyttäytyy niiden itsehallinto raportin mukaan ohuena. Tämä johtuu siitä, että valtio vastaa lähes kokonaan alueiden rahoituksesta ja alueiden tai jopa yksittäisten palveluiden kansallinen ohjaus on voimakasta.
Sote-uudistus koskee valtavaa määrää palveluita väkivallan ehkäisystä neuvoloihin, vanhusten hoivaan ja erikoissairaanhoitoon.
”Hyvinvointialueilla on jo tehty paljon erinomaista työtä, mutta tämän mittakaavan uudistukseen menee väistämättä vuosia.”
Tynkkysen mukaan raportin yksi keskeinen johtopäätös on, että sote-uudistuksen merkitystä ei voi tarkastella vain yhtenä isona kertomuksena.
”Sitä on katsottava myös useina pieninä tarinoina, joissa huomioidaan sekä hyvinvointialueiden erilaisuus että palveluiden moninaisuus.”
Raportin valossa monet sote-palvelut ovat parantuneet, mutta alueelliset erot ovat merkittäviä. Esimerkiksi mielenterveyspalvelujen saatavuus ja palveluvalikoiman yhdenmukaisuus ovat kohentuneet monin paikoin. Myös ehkäisevä päihdetyö on vakiintunut hyvinvointialueilla.
Lisäksi perhepalvelut ovat yhdenmukaistuneet ja lapsiperheiden tarvitsema erityisosaaminen vahvistunut perustasolla.
Näyttää myös siltä, että sote-uudistus loi hyviä mahdollisuuksia palveluintegraatiolle eli eri palvelujen yhteensovittamiselle. Käytännössä esimerkiksi erilaiset moniammatilliset tiimit vastaavat alueilla siitä, että asiakas saa tarvitsemansa palvelut sujuvasti kokonaisuutena.
”Sote-uudistuksen tavoitteena on muiden muassa vahvistaa perusterveydenhuoltoa sekä palveluiden yhdenvertaisuutta ja integraatiota. Näissä tavoitteissa on alueilla edistytty jo hyvin,” sanoo THL:n johtaja Piia Aarnisalo.
Sote-uudistuksen ulkopuolelle jäivät esimerkiksi työterveyshuolto ja Kelan korvausjärjestelmä. Raportin mukaan näiden tarkastelu on nyt ajankohtaista. Lisäksi monikanavainen rahoitus olisi uudistettava.
”Sen sijaan, että hyvinvointialueiden tuottaman perusterveydenhuollon rinnalle luodaan eri pelisäännöin toimivia palvelumalleja, kuten 65 vuotta täyttäneiden Kela-korvaus, alueiden mahdollisuuksia vahvistaa peruspalveluitaan tulisi tukea”, Tynkkynen sanoo.
Toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto on myös osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Soten kehittäminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja kansallisesti yhtenäistä näkemystä siitä, mitkä ovat seuraavat vaiheet ja tavoitteet.
”Hyvinvointialueille pitää antaa mahdollisuus onnistua tehtävässään. Ne tarvitsevat paitsi riittävät resurssit, myös laajan poliittisen tuen. Tämän varmistamiseksi tulisi aloittaa parlamentaarinen soten tulevaisuustyö.”
