Mitä tapahtuu työelämän sopimiskulttuurille?
Kunnioitan ay-liikkeen ja työnantajapuolen sopimusjärjestelmän pitkiä perinteitä, mutta en usko keskitettyjen ratkaisujen paluuseen. Sopimuskulttuuri tulee kuitenkin säilymään ja jopa kehittymään. Tuore esimerkki tästä on vuoden alussa hyväksytty eläkeratkaisu.
Myös neuvottelujen välillä tarvitaan puheyhteyttä. Tästä mallina on jatkuvan neuvottelun periaate, joka toimii meillä hyvin Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n sekä Hyvinvointiala Hali ry:n kanssa. Tarvitsemme myös luotettavan, toimivan sovittelujärjestelmän.
Nykyisen Suomen hallituksen päätökset ovat rikkoneet sopimiskulttuuria. Päätöksissä on jopa perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastaisuutta. Palkkamonttulaissa hallitus ei kuitenkaan saanut tahtoaan täysin läpi. Tehyn ansiosta lakiin tuli kohta, jonka mukaan valtakunnansovittelijan on otettava huomioon esimerkiksi palkkatasa-arvo.
Tarvitaanko uusi sote-uudistus?
Ei, vaan hyvinvointialueille tarvitaan työrauha kehittää toimintaansa ja lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen. Nyt hyvinvointialueet eivät tiedä, pitäisikö niiden rikkoa kansalaisten perusoikeuksia sote-palveluihin vai hyvinvointialueiden rahoituslakia. Jo soten valmistuttua oli selvää, ettei se ole kokonaan valmis.
Käynnissä olevat, jatkuvat yhteistoimintaneuvottelut ja irtisanomiset ovat valtava aivovuoto. Tässä unohdetaan, miten paljon yhteiskunta on panostanut hoitajien koulutukseen.
Korona-aikana ajattelin, että nyt opitaan ymmärtämään, että julkisen terveydenhuollon vahvistaminen on osa kokonaisturvallisuutta ja kestävää kriisivalmiutta. Vaikka Venäjä on käynyt jo vuosia hyökkäyssotaa, julkisen terveydenhuollon merkitystä ei ole vieläkään ymmärretty.
Kim Yli-Pelkola
Arvo Ammattitaidolle -ryhmän puheenjohtajaehdokas
- Tehyn järjestöasiantuntija vuodesta 2023 lähtien
- Asuu Pietarsaaressa, 53 vuotta
- Toiminut pääluottamusmiehenä ja ammattiosaston puheenjohtajana
- Aluevaltuutettu
- Sairaanhoitaja, toiminut apulaisosastonhoitajana ja osastonhoitajana
Mihin suuntaan kehittäisit Tehyä seuraavan neljän vuoden aikana?
Joukkovoima on tärkein asia. Jäsenet ovat Tehyn kollektiivinen voima. Joukkovoimalla Tehy saa näkyvyyttä, ja se saa jäsenet pysymään liitossa ja tuomaan uusia jäseniä.
Suomi kansainvälistyy koko ajan. Sote-alan opiskelijoista yhä useampi on ulkomaalaistaustainen. Myös heidät tulee saada jäseniksi.
Tehy on uudistanut ammattiosastojen rakenteita. Edunvalvonnassa auttaa, että on yksi ammattiosasto per työnantaja. Isot ammattiosastot voivat kuitenkin tarkoittaa sitä, että jäsenet eivät kohtaa Tehyä arjessaan niin kuin ennen. Sen vuoksi työpaikoilla pitää satsata yhdysjäsenverkostoihin. Myös yksityiselle puolelle tarvitaan entistä enemmän resursseja. Jäsenen lähituki on monesti kaukana, vaikka apuna onkin nykytekniikka.
Tehyn brändi on kunnossa. Olemme alallamme yksi tunnetuimmista. Tehy ei saa siiloutua. Tehyn toimiston työntekijöistä täytyy pitää huolta. Heillä on oltava mahdollisuus kehittää omaa työtään, tehdä myös virheitä ja oppia niistä.
Mitä tapahtuu työelämän sopimiskulttuurille?
Suomalainen sopimiskulttuuri on perustunut siihen, että yhdessä sovitaan ja sitten pidetään kiinni sovitusta. Silloin on mietitty koko Suomen etua, mutta nyt tunnutaan ajettavan tietyn ryhmän etua. En pidä siitä, että maan hallitus on ottanut ajamillaan lakimuutoksilla isompaa roolia kuin aiemmat hallitukset. Tästä on seurannut heikennyksiä tehyläisten työhön, opiskeluun ja vapaa-aikaan.
Elinkeinoelämän keskusliitto torppasi vanhan yhteisen sopimisen mallin vuonna 2015. Eläkeuudistus tehtiin kuitenkin kolmikannassa sopien tämän vuoden alussa. Toivon, että tällaista vanhaan malliin sopimista voidaan tehdä jatkossakin Suomelle tärkeissä asioissa. Yhdessä neuvottelemalla päästään eteenpäin.
Ruotsista voisimme ottaa oppia siinä, että palkkaneuvotteluja käydään myös oman esihenkilön kanssa. Esihenkilö jos kuka tuntee työntekijän. Tämä tukisi myös esihenkilön johtamistyötä.
Tarvitaanko uusi sote-uudistus?
Uudistus tuli tarpeeseen, mutta liian myöhään. En lähtisi uudistamaan sotea. Alueille pitäisi antaa aikaa kehittää toimintaansa. Tämä on mielestäni noin kymmenen vuoden projekti.
Väestö vanhenee ja alueilla on vaikeuksia huolehtia lakisääteisistä palveluista. Tämä koskee etenkin vanhustenhoitoa, perusterveydenhuoltoa ja ensihoitoa.
Valtio rahoittaa hyvinvointialueiden toiminnan ja haluaa ajaa rahoitusta alas. Erikoissairaanhoitoon tällä ei ole kuitenkaan ollut juuri vaikutusta. Jokaisen alueen pitää pystyä hoitamaan esimerkiksi onnettomuudet ja sydänsairaudet, mutta saisimme varmasti synergiaetua, jos joitain isoja leikkauksia ja vaikeita hoitoja keskitettäisiin harvempiin paikkoihin.
Hyvinvointialueiden nykyinen rahoitusmalli on huono, koska rahoitus tulee diagnoosien mukaan. Lähtökohtana pitäisi olla se, että alueille haetaan kannustimia ennalta ehkäisevään työhön.
