Sote-ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön uudistus käynnistyi

Uudistuksella halutaan muun muassa mahdollistaa henkilöstön joustava työnjako. Tehyssä nähdään, että ammattiin johtavan tutkintokoulutuksen suorittaminen on keskeinen lähtökohta potilas- ja asiakasturvallisuuden sekä osaamisen tunnistamisen näkökulmasta.

Kuvateksti
Sote-alan tehtäviin tarvitaan oma koulutuksensa jatkossakin jo potilasturvallisuuden vuoksi.
Kuva: Aki Rask

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen. Jatkossa säänneltäisiin vain niitä sosiaali- ja terveydenhuollon ammatteja ja tehtäviä, joissa sääntely on välttämätöntä asiakas- ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi.

Perusteluna uudistukselle valtiovalta käyttää sitä, että tämä on yksi keino vaikuttaa sote-alan vakavaan henkilöstöpulaan. Käytännössä uudistus tarkoittaisi sitä, ammattien säätelyn tarvetta arvioitaisiin uudelleen.

Tavoitteena on saada joustoa sääntelyn piirissä oleviin ammattien kesken. Sääntelyn piirissä olevalla ammatilla tarkoitetaan sellaista ammattia, johon lain perusteella vaaditaan tietty koulutus, tutkinto tai ammatinharjoittamisoikeus.

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy

”Henkilöstön kyky vastata asiakkaan ja potilaan tarpeeseen perustuu koulutukseen ja osaamiseen. Moderni moniammatillinen toiminta edellyttää sääntelyä, joka mahdollistaa eri ammattiryhmien työskentelyn asiakkaan tai potilaan tarpeita vastaavaksi ja niihin mukautuen. Sääntelyn täytyy sisältää riittävästi joustavuutta, jotta tämä toteutuu”, sanoo asiakkaat ja henkilöstö -yksikön johtaja Jaska Siikavirta sosiaali- ja terveysministeriöstä tiedotteessa.

Uudistuksen toteutuessa ammattihenkilöt voisivat työskennellä myös toistensa tehtävissä, jos heidän osaamisensa on riittävää.

Tehyn koulutusasioiden päällikkö Juha Kurtti muistuttaa, että nimikesuojattujen ammattihenkilöiden, kuten lähihoitajien, osalta ammattihenkilöiden ammatissa voivat toimia jo nyt muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Arvion riittävyydestä tekee työnantaja.

”Lähtökohtana tulee olla, että esimerkiksi lähihoitajan ammatissa työskentelee vastakin vain lähihoitajan koulutuksen suorittanut.” 

Toisena ryhmä tulevat laillistetut ammattihenkilöt, kuten sairaanhoitajat, joiden ammatinharjoittamisoikeus perustuu aina kyseiseen ammattiin johtavan tutkintokoulutuksen suorittamiseen.

"Ammattiin johtavan tutkintokoulutuksen suorittaminen on keskeinen lähtökohta potilas- ja asiakasturvallisuuden sekä osaamisen tunnistamisen näkökulmasta."
 

Voimassa oleva terveydenhuollon ammattihenkilölaki on jo noin 30 vuotta vanha.

”Palvelujärjestelmämme on kehittynyt melko lailla 1990-luvulta ja sosiaali- ja terveyspalveluja parhaillaan integroidaan.”

Jo pitkään on puhuttu siitä, että sote-ammattilaisten työaikaa menee muuhun kuin oman alansa töihin. Jotta ammattihenkilöstö voi keskittyä omaa osaamistaan vastaavaan työhön, muun kuin sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saaneiden työpanosta pitäisi pystyä käyttämään joustavasti.

”Useimpien sote-alan ammattiryhmien työhön on kertynyt esimerkiksi sellaista, jota voivat tehdä myös henkilöt, jotka eivät ole sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Puhtaanapito-, ravitsemus-, logistiikka- ja sihteerityön ammattilaiset pystyisivät jo nykyisin nykyistä enemmän tekemään tehtäviä, joita ainakin osittain tekevät sote-ammattihenkilöt. Kyse on siis siitä, että jokaisen ammattiryhmän tulisi voida keskittyä koulutustaan ja osaamistaan parhaiten vastaaviin tehtäviin”, muistuttaa Siikavirta.

Tämän vuoden aikana sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään erilaisia selvityksiä muutostarpeista ja kerätään esimerkiksi kansainvälistä vertailutietoa. Uudistusta tehdessä kuullaan hyvinvointialueiden ja sidosryhmien näkemyksiä.

Ammattihenkilöitä koskevat säädösmuutokset ovat osa käynnissä olevaa Hyvän työn ohjelmaa, jolla helpotetaan sote-henkilöstöpulaa. Hallituksen esitys sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaksi lainsäädännöksi on tarkoitus antaa vuonna 2025.