Potilaan ihmisarvon kunnioittaminen ja hyvän hoitosuhteen säilyttäminen ovat olleet tavoitteena, kun eristämisen ja sitomisen laatukriteerejä on Suomessa laadittu.
"Eristäminen ja sitominen puuttuvat merkittävästi potilaan itsemääräämisoikeuteen, joten yhtenäiset kansalliset toimintatavat ovat tarpeen", sanoo Tyksin psykiatrinen sairaanhoitaja Maiju Björkqvist.
Björkqvist on yksi Eristämisen ja sitomisen kansalliset laatukriteerit -käsikirjan kirjoittajista.
Eristäminen ja sitominen ovat mielenterveyslain mahdollistamia erityisiä rajoituksia.
Eristämisellä tarkoitetaan potilaan eristämistä muista potilaista, mikä tapahtuu perinteisesti lukitussa eristyshuoneessa. Sitominen puolestaan tarkoittaa potilaan sitomista siteillä sänkyyn.
Björkqvistin mukaan kansallinen tahtotila on vähentää potilaan rajoittamista ja kansainvälisesti ajatellaan, että rajoitukset pitäisi lopettaa kokonaan.
"Suomessa mielenterveyslaki mahdollistaa rajoitukset, mutta laki antaa niille vain muutamia edellytyksiä. Uudet laatukriteerit ottavat huomioon tilanteisiin liittyviä lukuisia muita tekijöitä."
Laatukriteerit ohjaavat eristämisen ja sitomisen ennaltaehkäisyyn, niiden turvalliseen ja laadukkaaseen toteuttamiseen sekä eristämisen ja sitomisen jälkeiseen hoitoon.
Kriteerien tarkoitus on yhtenäistää potilaan eristämiseen ja sitomiseen liittyviä toimintoja ja rakenteita. Lisäksi pyrkimys on ohjata yksiköitä ja niissä työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan sekä hyvät toimintatapansa että ne, joissa on varaa kehittää.
"Monilla potilailla on mittava traumatausta. Hoidossa heitä on tarkoitus hoitaa eikä traumatisoida uudelleen."
Seuraavaksi käsikirjan oppeja lähdetään viemään työpaikoille. Tukena on verkosto, johon kuuluu edustajia hyvinvointialueilta, valtion sairaaloista ja vankiterveydenhuollosta.
