Tapaus on poikkeuksellinen. Ylitarkastaja Marjut Eskelinen ei ole kuullut, että vastaavanlaista olisi tapahtunut aiemmin Suomessa.
Paikka oli avin seurannassa ja sinne oli tulossa tarkastus, mutta ennen työntekijöiden kantelua arjen todellisuuteen ei päästy kunnolla käsiksi. Nelisivuisessa kantelussa työntekijät kertoivat syvän huolensa yksityisessä palvelukodissa asuvista vanhuksista ja henkilöstön jaksamisesta. Työntekijät kokivat työpaikan ilmapiirin niin uhkaavaksi, että jättivät kantelun nimettömänä.
– Henkilökunta oli tässä tapauksessa avainasemassa. Omaiset tai valvova viranomainen eivät välttämättä tiedä, mitä palvelukodin sisällä tapahtuu. Etukäteen sovittavilla tarkastuksilla näemme jotakin, mutta emme sitä, millainen aamupala oli tai onko vaipat vaihdettu. Paperilla asiat voivat näyttää aivan erilaisilta, Eskelinen sanoo.
Rovaniemen kaupunki osti Ounaskartano Oy:n pyörittämästä palvelukodista vanhusten ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista. Toimintaluvan Ounaskartano Oy sai vuonna 1999. Kesäkuun alussa toiminta alkoi uudelta pohjalta, kun palvelukodin johtoon tuli uusi yrittäjä.
Tehyn järjestöasiantuntija Arja Tuomisoja sai ensimmäiset yhteydenotot Pahtajan työntekijöiltä syksyllä 2015.
– Kuulemani asiat olivat niin räikeitä, että mietin, voiko tämä olla totta. Useampi ihminen kertoi kuitenkin samaa. Työntekijät olivat hyvin peloissaan.
Palvelukotiin lähetettiin vartijat takaamaan asiakkaiden turvallisuutta.
Yhteydenottoja oli tullut myös SuPeriin. Tehy ja SuPer järjestivät yhdessä jäsenilleen useita tilaisuuksia, joissa työntekijät kertoivat lisää kokemuksistaan. Ammattijärjestöt rohkaisivat jäseniään tekemään viimein kantelun.
Pahtaja oli työllistänyt jo vuosia Tehyn Rovaniemen aluetoimistoa. Toimistossa on selvitelty kymmenen viime vuoden aikana kymmeniä tapauksia, jotka liittyivät muun muassa palkkasaataviin, laittomiin irtisanomisiin, epäasialliseen kohteluun ja sisäilmaongelmiin. Osa tapauksista sovittiin työnantajan kanssa, osa työntekijöistä irtisanoutui ja lähti muualle töihin, mutta muutama tapaus meni oikeuteen asti.
Ammattijärjestö oli hoitanut yksittäisten jäsenten asioita, mutta vasta työntekijöiden yhteinen kantelu johti isoon muutokseen.
Kun kantelu tuli, Rovaniemen kaupungin perusturvalautakunta käsitteli asiaa samana iltana. Palvelukotiin lähetettiin vartijat takaamaan asiakkaiden turvallisuutta. Aluehallintoviraston tarkastuksen jälkeen kaupunki otti yksikön lääkehoidon vastuulleen. Palvelukodissa on 40 asiakaspaikkaa, mutta tarkastushetkellä se oli 31 vanhuksen koti. Hoitotyöntekijöitä siellä oli toimitusjohtaja mukaan lukien 22.
Palvelukodissa työskenteli useita toimitusjohtajan lähisukulaisia. Työntekijöiden kantelun mukaan työilmapiiri oli huono ja työntekijöitä kohdeltiin epätasa-arvoisesti. He kokivat, että työyhteisö oli jakautunut kahtia. Tilanne oli siksikin sekava, että osa työntekijöistä ei voinut luottaa työpaikan luottamusmiehiin tai työsuojeluvaltuutettuun.
Toimintakulttuuriin kuului käyttää työvoimana oppisopimusopiskelijoita ja päättää työsuhde, kun opiskelija valmistui. Tilalle otettiin uusi opiskelija. Työntekijöiden vaihtuvuus oli muutenkin suurta.
Työntekijöiden mukaan jotkut nukkuivat yövuoroissa ja päivisinkin, eikä siihen puututtu.
Kantelussa todetaan, että töissä oleville oli usein epäselvää, keitä työvuoroissa pitäisi olla, koska kaikki eivät noudattaneet työvuorolistoja tai osa poistui kesken työpäivän. Toimiluvan mukaan yksikön henkilöstömitoitus on 0,65. Kantelun mukaan siinä ei pysytty. Työntekijät ovat laskeneet, että mitoitus oli välillä tuskin 0,3. Työntekijöiden mukaan jotkut nukkuivat yövuoroissa ja päivisinkin, eikä siihen puututtu. Eräälle työntekijälle oli suunniteltu viikkoon yli 70 tuntia töitä.
Työntekijät kertovat kantelussa monia esimerkkejä siitä, miten he olivat nähneet johdon kohtelevan asukkaita epäkunnioittavasti. Kantelussa puhutaan esimerkiksi huutamisesta ja kovakouraisuudesta.
Siirtoapuvälineitä oli palvelukodissa liian vähän, vaikka vanhukset olivat huonokuntoisia. Asukkaita myös rajoitettiin ilman lupaa. Viriketoimintaa ei juuri ollut. Ruokalistat eivät pitäneet aina paikkaansa.
Aluehallintovirasto puuttui tarkastuksessaan siihen, että toimintayksiköllä ei käytännössä ollut johtajaa. Silloinen toimitusjohtaja teki itse enimmäkseen yövuoroja, joita seurasi vapaapäivät. Tarkastuskäynnillä ei selvinnyt, miten päivittäisen toiminnan johtaminen oli järjestetty, kun toimitusjohtaja oli yövuorossa, vapailla tai lomalla.
Avin mukaan yksikön vastuuhenkilön on työskenneltävä yksikössä pääsääntöisesti päivittäin ja huolehdittava, että toiminta on lainmukaista. Entinen toimitusjohtaja on terveydenhuollon ammattihenkilö.
Avi löysi palvelukodin lääkehoitokäytännöistä vakavia potilasturvallisuutta vaarantavia puutteita. Avin mukaan lääkehoidon kokonaisprosessi jäi epäselväksi.
Kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla ei ollut lääkehoitolupaa. Tarkastushetkellä toimitusjohtaja väitti, että työntekijät ovat itse tarkoituksella hävittäneet lupiaan toimiston kansiosta.
Osa luvista oli vanhentuneita. Luvat oli tehty niin, että niiden muuttaminen jälkikäteen oli mahdollista. Yksikössä työskentelevällä lähihoitajalla oli lupa rokottaa. Myös opiskelijat olivat osallistuneet kaksoistarkastuksiin ja aina lääkkeenjaon kaksoistarkastuksia ei ollut tehty lainkaan.
Kaupunki yritti tehdä valvontakäynnin, mutta esitetyt päivät eivät sopineet toimitusjohtajalle.
Väärinkäyttöön soveltuvat lääkkeet oli jaettu dosetteihin viikoksi kerrallaan ja huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden kulutuksen seuranta oli puutteellista. Kipulaastareita oli heitetty tavalliseen roskikseen, ja erillinen keräysastia oli vasta hankittu. Kuolleilta asukkailta jääneitä lääkkeitä käytettiin muille asukkaille. Lääkepoikkeamia ei ilmoitettu eikä käsitelty.
Yksikössä on ollut PCA-kipupumppu, jonka käyttämiseen oikeuttavaa työntekijäkohtaista lupaa ei löytynyt.
Lääkkeenjako tapahtui hoitajien kansliassa. Iv-lääkeliuokset käsiteltiin toimiston sivupöydällä, jossa oli tarkastuskäynnillä runsaasti toimistotarvikkeita eikä lähistöllä ole käsienpesupistettä. Palvelukodin lääkäripalveluista vastasi Rovaniemen kaupungin terveyskeskus. Avin tietojen mukaan lääkäri kävi kuukausittain palvelukodissa kierrolla.
Lain mukaan joka asiakkaalle on tehtävä palvelusuunnitelma. Palvelukodin palvelusuunnitelmat eivät avin tarkastuksen mukaan olleet asiallisia.
Rovaniemen kaupunki kilpailutti yksityiset palvelukodit viime vuonna ja Ounaskartano valittiin jatkamaan toimintaansa. Ympärivuorokautisessa hoidossa Rovaniemellä lisälaatu ratkaisee valinnassa 20 prosenttia ja hinta ehdottomine laatuvaatimuksineen 80 prosenttia.
Palveluvastaava Johanna Pikkuaho kertoo, että kaupunki yritti tehdä Pahtajalle heti alkuvuodesta valvontakäynnin, mutta esitetyt päivät eivät sopineet toimitusjohtajalle.
Kaupungin palvelualuepäällikkö Johanna Lohtander kertoo, että viimeksi tehdyssä asiakaskyselyssä ei ilmennyt mitään huomiota herättävää. Omaisilta on tullut joitakin yksittäisiä yhteydenottoja, mutta ei sen enempää kuin muista palvelukodeista.
– Luulen, että työntekijöillä oli kuitenkin ammattitaito, vaikka lääkeluvat eivät olleet kunnossa. Lääkäripalvelut tulivat kaupungilta ja palvelukodissa käytiin säännöllisesti, joten en usko, että asukkaat olivat varsinaisesti vaarassa, Lohtander sanoo.
Avin määräyksestä palvelukodin lääkehoito oli kaksi kuukautta Rovaniemen kaupungin vastuulla, mutta kesäkuussa omistajan vaihdoksen jälkeen se palautettiin palvelukodin omille työntekijöille, joiden osaaminen oli varmistettu.
– Valvomme tilannetta ja tuemme yksikköä, kuten tietysti muitakin yksiköitämme. Kaikkien pitäisi olla samalla puolella, asiakkaan puolella. Perustehtävän pitää olla kirkas. Uudelta palveluntuottajalta vaaditaan vahvaa johtajuutta, Pikkuaho toteaa.
Toiminnan pitää olla selkeästi lainvastaista tai asiakasturvallisuuden vaarantua, jotta avi pystyy puuttumaan.
Rovaniemi on lisännyt yksityisten palvelujen valvontaa. Pikkuaho toimii lokakuussa perustetussa uudessa virassa, joka perustettiin nimenomaan ostopalvelujen valvonnan ja kehittämisen tarpeisiin, sillä kaupunki käyttää niitä paljon. Kaupunki on viime kilpailutuksen yhteydessä pyytänyt palveluntuottajilta myös lisää raportointia. Tarkastuksia tehdään myös yllättäen, sillä kaiken pitää kestää päivänvaloa.
– Tämä tapaus osoitti, miten tärkeitä kaikki valvonnan tasot ovat: työpaikan ammattilaiset, omaiset, palveluntuottaja ja tietysti kaupunki ja avi, Lohtander toteaa.
Ostajakunnalla on vastuu asiakkaista, jotka se sijoittaa ostamaansa palveluun. Kunnalla on myös velvollisuus huolehtia siitä, että asiakas saa ne palvelut, jotka palveluntuottaja on sopimuksessa luvannut ja että ne vastaavat asiakkaan tarpeita. Kunta voi purkaa sopimuksen, jos laatu ei vastaa tilattua.
– Palvelun ostajan vastuulla on puuttua huonolaatuiseen hoitoon. Toiminnan pitää olla selkeästi lainvastaista tai asiakasturvallisuuden vaarantua, jotta avi pystyy puuttumaan toimilupaan, ylitarkastaja Marjut Eskelinen linjaa.
Avi on pyytänyt Rovaniemen kaupungilta selvitystä koskien Ounaskartanon valvontaa.
Pahtajalla on kantelun jälkeen tehty myös muun muassa pelastusviranomaisten, terveydensuojeluviranomaisten ja työsuojelupiirin tarkastukset. Valvontaprosesseja on vielä kesken.
Eräs palvelukodin työntekijä kertoo, että kevät oli hyvin raskas, mutta nyt suunta on kohti parempaa. Hän arvostaa sitä, että uusi toimitusjohtaja vaikuttaa jämptiltä ja hän on lyhyessä ajassa esimerkiksi järjestänyt palvelukotiin lääkehuoneen, jonne pääsee vain kaksi kerrallaan ja huoneeseen on yksi avain.
– Täällä on rikottu paljon lakia ja säännöksiä. Kun siitä on huomautettu, johto ja muut perässähiihtäjät ovat kuitanneet sen olankohautuksella. Pikemminkin on pilkattu, että mikä olet olevinasi.
Työntekijöiden mukaan entinen johto on uhannut saavansa selville, ketkä kantelun ovat tehneet ja että heidän ei käy hyvin.
Työntekijöitä rohkaisi puuttumaan epäkohtiin sekin, että moni ammattitaitoinen työkaveri jätti työpaikan epäkohtien vuoksi. Pitkään jatkunut eettisesti väärä toiminta on johtanut siihen, että osa työntekijöistä ei edelleenkään näe, että palvelukodin toiminnassa olisi ollut moitittavaa.
– Työmoraali on osalla hyvin vääristynyttä. Ihmetellään, että pitääkö tosiaan lähteä katsomaan, onko vanhuksella jokin hätänä.
