Aulikki Tenetz oli jo tehnyt pitkän uran sairaanhoitajana, kun hän päätti lähteä ensin Lontooseen opiskelemaan ja sitten Qatariin sairaalaan entistä vaativampiin töihin.
Kolme purjemaista tornia kohoaa Sidra Medicine -sairaalan julkisivussa Qatarin pääkaupungissa Dohassa. Komea yliopistollinen lasten- ja naistensairaala on ollut suomalaisen Aulikki Tenetzin työpaikka lähes kolme vuotta.
Aulikki työskentelee perusterveydenhuoltoa tarjoavassa päivystyksessä. Hänen ammattinimikkeensä on nurse practitioner, josta suomeksi voidaan käyttää nimitystä asiantuntijasairaanhoitaja.
”Toimenkuvani on Qatarissa uusi, eikä sille ole vakiintunutta nimikettä arabiaksikaan.”
Kuvaavaa on, että arabiaksi potilaat saattavat kutsua Aulikkia lääkäriksi. Hän diagnosoi, hoitaa, määrää lääkkeitä ja jatkotutkimuksia sekä tulkitsee röntgenkuvia.
Päivittäisessä työssä auttavat pitkä sairaanhoitajan kokemus, advanced nurse practitioner -maisteriopinnot Lontoossa ja aiempi kansainvälinen työkokemus. Vastuullinen työnkuva uudessa ympäristössä jännitti Aulikkia aluksi, mutta nyt hän nauttii juuri vastuusta ja itsenäisyydestä.
”En kaipaa perinteistä hoitajan työtä. Pystyn tässä työssäni hyödyntämään ammattitaitoani ja haastamaan osaamistani entistä paremmin”, Aulikki sanoo.
Aulikin työura alkoi aikoinaan ensiavusta. Samana päivänä, kun hän vuonna 1986 valmistui perushoitajaksi, hän aloitti työt Satakunnan keskussairaalan ensiavussa Porissa. Myöhemmin Aulikki päivitti tutkintonsa sairaanhoitajaksi, ja 1990-luvun puolivälissä hän lähti työn perässä sairaanhoitajaksi Saudi-Arabiaan. Sieltä hän löysi myös elämänkumppaninsa, suomalaisen Seppo Tenetzin, joka teki Saudi-Arabiassa töitä rakennusalalla.
Sepon töiden perässä pariskunta muutti myöhemmin muun muassa Pietariin. Pietarissa Aulikki hoiti pariskunnan esikoista ja työskenteli parina päivänä viikossa puolipäiväisesti pienellä lääkäriasemalla. Myöhemmin hän teki kaupungissa työskenteleville suomalaisille työterveystarkastuksia.
Mitta täyttyi. Aulikki kurssitti itsensä lentoemännäksi.
2000-luvun alussa perhe palasi Helsinkiin, ja Aulikki sai työpaikan vanhustenhoidosta. Sitten mitta täyttyi.
”En halunnut enää työskennellä sairaanhoitajana, vaikka olin toiveammatissani. Vanhustenhoito oli jo silloin huonossa jamassa, eikä se siitä ole paremmaksi muuttunut. Töitä tehdään pienellä porukalla ja pienillä resursseilla.”
Aulikki päätti vaihtaa ammattia ja kurssitti itsensä lentoemännäksi. Parin vuoden kuluttua työtilanne ilmailualalla kuitenkin kiristyi, ja Aulikki palasi töihin ensiapuun ja terveysasemalle.
Pitkäaikainen haave kliinisen hoitotyön jatko-opinnoista ulkomailla ei kuitenkaan jättänyt rauhaan.
Kun Lontoon yliopistosta Englannista löytyi sopiva tutkinto-ohjelma, puoliso ja aikuiset lapset kannustivat jatkamaan opintoja. Aulikki muutti 51-vuotiaana Lontooseen.
”Ajattelin, että jos en nyt lähde, en lähde koskaan. Nautin, kun sain oppia uutta. Pian aloin erottaa röntgenkuvistakin jotakin”, Aulikki nauraa.
Kolme vuotta kestäneiden opintojen aikana Aulikki sai kokea ahaa-hetkiä niin erilaisista syy-seuraussuhteista kuin lääkemääräyksistä. Aikuisopiskelijan elämää hän rahoitti työskentelemällä muun muassa St Mary’s -sairaalan ensiavussa.
Opiskelujensa aluksi Aulikki asui Lontoossa hetken aikaa yhdessä kätilöystävänsä kanssa, johon hän oli tutustunut Saudi-Arabiassa työskennellessään. Samalta ystävältä Aulikki kuuli myös mahdollisuudesta työskennellä terveydenhoitoalalla Qatarissa. Työ Dohassa houkutteli heti.
Virallinen työkieli on englanti, mutta Aulikki pärjää myös arabialla.
Aulikki päätti hakea asiantuntijasairaanhoitajan paikkaa Dohasta. Hän sai kutsun työhaastatteluun ja tuli valituksi. Paperisota kesti kuitenkin kymmenen kuukautta, ennen kuin Aulikki pääsi aloittamaan työt. Eläkkeellä oleva puoliso lähti Aulikin mukaan, ja he muuttivat Dohaan loppuvuodesta 2018.
Kun pariskunta saapui Qatariin, heillä ei ollut juuri ennakko-odotuksia.
”Asenne oli, että katsotaan, miltä näyttää.”
Työvuorossaan Aulikki tutkii potilaan, määrää laboratorio- ja jatkotutkimuksia sekä lääkkeitä, kuten antibiootteja, antihistamiineja ja kipulääkkeitä.
”Päivystyksessä tehdään yleistutkimuksia, puudutuksia, haavojen ompelemista, asetetaan paikoilleen pieniä murtumia, hoidetaan silmävammoja ja poistetaan vierasesineitä korvista, nenistä ja kurkusta.”
Virallinen työkieli on englanti, mutta nykyään Aulikki pärjää myös arabialla, jota ystävä hänelle opettaa. Työpäivät ovat kymmentuntisia, ja töitä tehdään kolmessa eri vuorossa. Kiireisintä on yöllä.
”Erilaisia kallovammoja hoidetaan paljon. Myös lapsipotilaiden sormenpäät tuntuvat jäävän usein johonkin väliin.”
Pieneltäkin lapselta itseltään täytyy saada suostumus esimerkiksi silmän puudutustipan laittoon, mikä saattaa vaatia aikaa.
”Lapsilla tuntuu täällä olevan vapautta enemmän kuin Suomessa. Joskus tuntuu, että he saavat tehdä, mitä haluavat. Ei ole harvinaista, että lapsi joutuu ensiapuun, kun on pyöräillyt ja kaatunut kotonaan aamuyöllä.”
Oma erikoisuutensa on myös, että paikallisilla on tapana laittaa haavoihin kahvinpuruja ja viilentää palovammoja hammastahnalla.
”Vie oman aikansa pestä kahvinpurut syvemmästä haavasta, joka pitäisi ommella.”
Aulikki on lähdössä poistamaan vierasesinettä korona-ajan suojavarusteissa.
Sairaalassa on tarkka hierarkia.
”En ole kokenut vastaavaa missään muualla. Tämä näkyy paitsi eri ammattiryhmien kesken, joskus myös hoitohenkilöstön sukupuolten välillä. Esimerkiksi joillain miessairaanhoitajilla on ollut vaikea ottaa vastaan määräyksiä naispuoliselta asiantuntijasairaanhoitajalta.”
Joskus myös potilailla on vaikeuksia ottaa vastaan ohjeita. Aulikin kokemusten mukaan potilaat kyseenalaistavat asiantuntijasairaanhoitajan neuvot useammin kuin Suomessa. Jokin aika sitten eräs isä suivaantui, kun Aulikki suositteli perheen lapselle kuitupitoisempaa ruokavaliota ummetuksen välttämiseksi. Tällaisia tilanteita sattuu sen verran usein, että niitä varten sairaalassa on oma ammattilaisensa, patient case manager, joka kutsutaan juttelemaan omaisten kanssa.
Monikulttuurinen työympäristö on opettanut Aulikille ennen kaikkea joustavuutta ja rentoa otetta.
”On pitänyt omaksua asenne, että asioita voi tehdä monella eri tavalla.”
Qatar on yksi maailman vauraimmista maista, eikä tuloveroa ole.
Qatarissa työskenteleminen on antanut Aulikille mahdollisuuden säästää eläkepäivien varalle.
”Asiantuntijasairaanhoitajien palkka vaihtelee täällä paljon, sillä siihen vaikuttavat työkokemus ja aiempi palkkaus. Oma palkkani on liki kolminkertainen siihen verrattuna, minkä Suomessa sain käteen päivätyössä. Kun mukaan laskee kaikki täällä saamani etuudet, palkka on liki viisinkertainen. Työnantaja esimerkiksi maksaa erillisen korvauksen asumiskustannuksiin. Lisäksi jokaiselta työvuodelta maksetaan yhden kuukauden palkkaa vastaavan bonus. Bonukset saa käyttöönsä työsuhteen loppuessa.”
Qatar on yksi maailman vauraimmista maista, eikä tuloveroa ole. Aulikki kuitenkin muistuttaa, että paikka on myös todella kallis elää.
Viime vuonna Aulikki pääsi käymään Suomessa koronan vuoksi vain kerran.
”Tänä vuonna olen päässyt Suomeen jo kahdesti, kun matkustussäännöt lievenivät ja olin saanut kaksi rokotetta.”
Kotimaahan on hänestä aina ihana palata. Lomilla hän tapaa ystäviään, siskojaan ja heidän lapsiaan.
”Tärkeintä on tietysti nähdä omat aikuiset lapset ja 7-vuotias lapsenlapsi.”
Aulikin suunnitelmissa on työskennellä Dohassa toistaiseksi.
”Minulla ei ole kiire pois, sillä viihdyn työssäni.”
Suunnitelmat voivat kuitenkin vielä muuttua, sillä Qatarinkin sairaaloissa säästetään. Viime vuonna sairaala irtisanoi säästösyistä kolmasosan Aulikin kollegoista.
”Se vaikutti työntekoon paljon, ja kiire lisääntyi selvästi. Nyt, yllätys yllätys, tilanne onkin sitten sellainen, että tänne haetaan lisää työntekijöitä.”
Qatarin työvoimasta peräti 95 prosenttia on siirtotyöläisiä. He työskentelevät pääasiassa rakennusalalla, hoiva-alalla sekä siivous- ja kiinteistöpalveluissa. Kaikilla aloilla on raportoitu ihmisoikeusloukkauksista.
Työläisten kaltoinkohtelun taustalla on kafala-järjestelmä, joka on antanut työnantajille ihmisoikeuksia loukkaavan määräysvallan työntekijöihin. Se on estänyt siirtotyöläisiä vaihtamasta työpaikkaa tai lähtemästä maasta ilman työnantajan lupaa. Työnantajat ovat jättäneet palkkoja maksamatta. Siirtotyöläisten saama oikeusapu ja suojelu on olematonta ja heitä on kielletty järjestäytymästä tai liittymästä ammattiliittoihin.
Vaikka Qatar on tehnyt uudistuksia, monien siirtotyöläisten työajat sekä työskentelyolosuhteet ovat edelleen monin paikoin epäinhimilliset.
Qatarin siirtotyöläisten oikeudet ovat nousseet otsikoihin, sillä maan on määrä järjestää jalkapallon MM-kisat vuonna 2022. Kisaisännyys on herättänyt voimakasta kansainvälistä kritiikkiä, sillä rakennuksilla on kuollut vierastyöläisiä epäinhimillisissä oloissa.
Lähde: Amnesty International
