Vauvat älyvaatteissa

Yhdeksänkuinen Rafael-vauva on hieman kummissaan, kun Baba-keskuksen tutkimushoitaja Jonna Salama ja fysioterapeutti Taru Palsa pukevat hänen päälleen Maiju-älypotkupukua. Hämmennys väistyy kuitenkin hetkessä, ja pian Rafael jo nauraa ja touhuaa lattialla lelujen keskellä.

Erityisen innokkaasti poika alkaa viuhtoa käsillään, kun Tiina-äidin ­puhelimesta kajahtaa ilmoille Baby shark -kappale.

Rafaelin päällä olevaan älypotkupuvun pusseihin on sujautettu neljä pyöreää, mustaa anturia – yksi jokaisen raajan kohdalle. Ne keräävät tietoa Rafaelin liikkeistä, jotka Palsa ja Salama myöhemmin toimittavat eteenpäin tutkimusryhmälle analysoitavaksi.

Älypotkupuku on osa Baba-tutkimuskeskuksen toimintaa. Keskus toimii Uuden lastensairaalan yhteydessä Helsingin Puistosairaalan tiloissa, ja sen nimi muodostuu sanoista Baby Brain Activity. Keskuksessa tutkitaan lapsia pikkukeskosina syntyneistä vauvoista aina kuusivuotiaisiin saakka.

Baban alkuperäisidean kehitti toistakymmentä vuotta sitten fysiologian professori ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Sampsa Vanhatalo.

”Ideana on yhdistää kaikki lasten­sairaalassa tehtävät tutkimukset, jotka yrittävät ymmärtää pienen lapsen aivotoiminnan kehitystä. Selvitämme esimerkiksi sitä, mitä pikkukeskosen her­mostossa tapahtuu, kun hän kehittyy leikkiväksi lapseksi. Vaikka lääketiede tuntee tarkasti hermoston rakenteen, se ei vielä selitä, miten hermosto toimii. Siihen me Babassa keskitymme”, Vanhatalo summaa.

Tutkimuksissa on ainutlaatuista se, että ne toteutetaan pienillä lapsilla. Se on erilaista kuin aikuisten tutkiminen, sillä aikuisia voidaan ohjeistaa toimimaan tietyllä tavalla. Vauvojen ja lapsiperheiden mittaustuloksia kerätessä tarvitaan erityisen paljon juuri hoitajien ammattitaitoa.

Keikkatöinä tutkimusta

Jonna Salama ja Taru Palsa ovat molemmat työskennelleet Baba-keskuksessa vuosia, Salama vuodesta 2017 ja Palsa vuodesta 2018. He molemmat rekrytoivat tällä hetkellä perheitä tutkimuksiin sairaalan kehitysseurannasta. Sairaalan kautta tutkimukseen osallistuvilla lapsilla on usein jokin riskitekijä, joka voi vaikuttaa kehitykseen, esimerkiksi ennenaikaisuus tai pienikokoisuus.

Salama ja Palsa ovat molemmat täysipäiväisesti Uuden lastensairaalan palkkalistoilla, Salama lähihoitajana ja Palsa fysioterapeuttina, mutta he tekevät Baballe keikkatöitä. He työskentelevät tutkimuskeskuksessa iltaisin ja viikonloppuisin – sellaisina aikoina, kun tutkimukseen osallistuville perheille parhaiten sopii. Yksi Salaman tehtävistä on koordinoida tutkimusaikoja perheiden kanssa.

”Välillä saatan myös yhdistää lastensairaalan ja Baba-keskuksen työn sujauttamalla unipöksyt päälle sairaalan puolella hoidossa olevalle, tutkimukseen osallistuvalle vauvalle”, Salama huomauttaa.

Unipöksyt mittaavat yön aikana muun muassa lapsen unta, hengitystä ja asentoja. Navan alla pöksyissä kiinni oleva sensori on sen verran pieni ja litteä, ettei se häiritse lasta.

Kun unipöksyjen data on kerätty, tekoäly analysoi sen perusteella vauvan univaiheita ja hengityksen muutoksia. Osa tuloksista toimitetaan myös vanhempien käytössä olevaan mobiilisovellukseen, jossa he voivat verrata lapsensa tuloksia verrokkiryhmään.

”Perheet ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita ja innostuneita tutkimuksesta. Monella on huoli lapsestaan ja tämän kehityksestä, joten tutkimus antaa heille tärkeää tietoa”, Salama kuvailee.

Baba-keskuksen johtaja Vanhatalo huomauttaa, ettei kaikki kerätty data tule vanhemmille kännyköihin asti.

”Perheet saavat tutkimuksista raportin, jossa kerrotaan jotain tutkimuksen havainnoista. Se voi monesti tukea pysymään tutkimuksessa mukana. Muistutamme vanhempia, että tutkimuksen havaintoja ei pidä lähteä ylitulkitsemaan. Tutkimuksemme kun ei anna diagnoosia, eikä ota kantaa lapsen terveyteen.”

Silmänliikkeet talteen

Rafael-vauva päätyi mukaan tutki­mukseen, kun Tiina-äiti näki televisiossa uutisen Baba-keskuksen toiminnasta. Rafael kuuluu verrokkiryhmään, johon kuuluvilta lapsilta mitataan tyypillisesti kehittyneiden lasten liikkeitä ja aivo­toimintaa.

Tiina ja Rafael käyvät tutkimuksissa noin kuuden viikon välein. He osallistuvat sekä älypotkupukututkimukseen että Twins-tutkimukseen, jossa selvitetään, miten lapset oppivat havaitsemaan kasvojen välittämää tietoa ja miten vauvan liiketoiminnot monipuolistuvat ensimmäisen vuoden aikana.

”Koen tutkimukset vaivattomiksi ja pidän siitä, että saan niiden avulla helposti ymmärrettävää tietoa lapseni kehityksestä”, Tiina-äiti sanoo.

Fysioterapeutti Taru Palsa pitelee yhdeksänkuista Rafaelia, jolla on päällään Baba-keskuksessa kehitetty älypotkupuku. Vieressä tutkimushoitaja Jonna Salama.

Seuraavaksi onkin Twins-tutki­muksen vuoro, jossa mitataan ­­Rafaelin silmänliikkeitä. Rafael istahtaa äidin sylissä tietokoneen äärelle, jonka näytöllä vaihtuu ja liikkuu kuvia. Välillä ruudulla vilahtaa hymy­naama.

Tietokoneen näytön alaosassa kolme kameraa tallentaa Rafaelin kasvojen ja silmien liikkeitä. Nämäkin tulokset päätyvät myöhemmin tutkimustiimin analysoitaviksi.

Titteleitä ei tuijotella

Tutkittavien rekrytoinnissa on Taru Palsan mukaan tärkeää ottaa huomioon perheiden tilanne.

”Perheitä mukaan pyytäessäni harkitsen tapauskohtaisesti, mitkä ovat vanhempien voimavarat. Jos muita ­tutkimuskäyntejä on jo paljon, heitä ei kannata kuormittaa enempää”, Palsa pohtii.

Palsan työ tutkimuskeskuksessa on muuttunut sitä mukaa kuin digitaalinen kehitys on ottanut harppauksia. Esimerkiksi älypotkupukumittaukset tehtiin ennen aina Baban tiloissa. Silloin Palsan tehtävänä oli houkutella vauvoja liikkumaan. Hän konttaili ympäri sairaalahuoneiden lattioita innostaakseen pieniä ihmisiä liikkeelle.

Nykyään älypotkupuvut voidaan lähettää perheille kotilainaan. Kerätty data on nyt parempaa, sillä koti on sairaalaa luontaisempi tutkimusympäristö lapselle.

Palsa on päässyt tutkimuskeskuksen kautta myös akateemiseen maailmaan, sillä hän on mukana osassa julkaistuista tieteellisistä artikkeleista. Palsa on käynyt projektin tiimoilta myös vierailulla muun muassa Tanskassa sekä esittelemässä älypotkupukua tekstiilimessuilla Euroopassa.

”Tykkään tästä työstä hirmuisesti ja koen saavani siitä paljon. Tämä on erinomainen lisä kliiniseen työhöni. Pääsen ottamaan koulutustaustastani ja ammatistani kaiken hyödyn irti ja kehittämään itseäni entisestään”, Palsa iloitsee.

Salama puolestaan kiittelee työn monipuolisuutta, mielenkiintoisia tutkimusprojekteja ja tutkimuskeskuksen kannustavaa ilmapiiriä.

”Täällä ei tuijotella titteleitä, vaan pääsen olemaan monipuolisesti mukana asioissa. Lisäksi tykkään työskennellä vauvaperheiden kanssa. On kunnia olla mukana tällaisessa kehittämis- ja tutkimustyössä.”

Biologeista matemaatikoihin

Lääkäri Sampsa Vanhatalo korostaa hoitajien merkitystä tutkimusten toteuttamisessa.

”Ilman hoitajia meillä ei olisi hyvää mittausdataa analysoitavaksi. Hoitajat ja heidän omistautunut työnsä mahdollistavat koko tutkimuksemme, koska he ovat motivoimassa perheitä osallistumaan ja tekevät heidän kanssaan jatkuvaa, hyvää yhteistyötä.”

Tutkimuskeskus on Vanhatalon mukaan aidosti moniammatillinen työympäristö. Hän kuvailee sitä sateenvarjoksi, joka toimii erilaisten terveydenhoitoalan ihmisten ja tutkijoiden välisenä verkostona ja ekosysteeminä.

Toimintaan osallistuu tutkijoita Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta, Helsingin yliopistosta, Aalto-yliopistosta sekä Turun ja Tampereen yliopistoista. Mukana on insinöörejä, psykologeja, fyysikkoja, biologeja ja matemaatikkoja.

Baban kaltainen tutkimuskokoonpano on koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen, vaikka samantyyppisiä asioita tutkitaan monessa muussakin paikassa. Tavoitteena on paitsi lasten hermostollisen kehityksen ymmärtäminen myös lasten kehityksen konkreettinen parantaminen ja esimerkiksi hoitajien työn helpottaminen.

Tulevaisuudessa voi hyvinkin olla niin, että vanhemmat saavat ­äly­vaatteen kotimittausta varten jo neuvolasta, jos lapsen kehitys herättää huolta.