Väitöstutkija: Mielenterveys- ja päihdepalveluita riittää, mutta koordinointi ontuu

Yksi väitöstutkimuksesi keskeisiä löydöksiä on, että mielenterveys- ja päihdepalveluita pitäisi koordinoida entistä keskitetymmin. Miksi?

Mitä suurempi väestöpohja sairaanhoitopiirillä on, sitä monipuolisemmin on tarjolla erilaisia mielenterveys- ja päihdepalveluita. Palveluita tarjoavat sekä julkinen sektori että kolmannen sektorin toimijat – ja sote-uudistuksen jälkeen mahdollisesti yhä enemmän myös yksityiset toimijat. Palveluiden koordinointi tuottaa parhaaseen tietoon perustuvan hoidon porrastuksen: ennaltaehkäisevä työ tehdään lähipalveluissa ja häiriöt hoidetaan keskitetysti isommissa erikoissairaanhoidon yksiköissä.

Osa palveluista voi liikkua potilaan luo. Tietotekniikka etäkäynteineen tuo hoidon myös niille potilaille, jotka eivät kykene saapumaan paikan päälle sairautensa, varattomuutensa tai pitkän matkan takia.

Julkisuudessa on puhuttu siitä, että osa päihde- ja mielenterveyspotilaista jää ilman hoitoa resurssien vähyyden vuoksi. Pitääkö tämä paikkansa?

Missään väitöstutkimukseni osatyössä ei tullut esille, että mielenterveys- ja päihdetyöhön olisi liian vähän resursseja. Niiden määrä ei vaikuttanut esimerkiksi sairaalahoidon käyttöön. Avohoidon palveluitakin oli riittävästi. Mutta resursseja pitäisi koordinoida entistä tehokkaammin.

Mikä yllätti tutkimustuloksissa?

Kolmannen sektorin toimijoiden runsaus: niillä oli yhtä paljon toimintayksiköitä kuin julkisella sektorilla. Julkisen puolen yksiköt olivat kuitenkin suurempia, mistä johtuen 70 prosenttia henkilötyövuosista oli siellä.

Kolmas sektori tarjoaa paljon erilaisia matalan kynnyksen ja vertaistuen pisteitä, työtoimintaa ja esimerkiksi tuettua asumista.

Taina Ala-Nikkola on filosofian tohtori ja johtava ylihoitaja Hyks Psykiatrian tulosyksikössä. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee mielenterveyspalveluiden rakennetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä Etelä-Suomen sairaanhoitopiirien alueella. Tutkimuksen löydät täältä.

Teksti Ulla Ojala