Kotihoidossa työskentelevä Tanja Sikanen kiittelee työnantajaansa joustavuudesta. Myös toimiva lääkäripalvelu helpottaa suuresti työntekoa.
Aamut ovat raskaita iltavirkulle ihmiselle. Siitä huolimatta sairaanhoitaja Tanja Sikanen, 31, on päättänyt mennä töihin seitsemäksi. Hänen työpaikallaan Pieksämäen kotihoidossa olisi mahdollista aloittaa myös tuntia myöhemmin.
”Vien kuopuksen päivähoitoon töihin mennessäni. Olen valmis kärsimään aamut, jotta illalla jää paremmin aikaa perheelle.”
Tanja hakeutui osa-aikaiseen työhön, kun lapset olivat pieniä.
”Osa-aikatyö auttoi siinä, että ei tarvinnut jaksaa huonosti nukuttuja öitä ja siihen päälle täysiä työpäiviä. Nyt lapset nukkuvat jo onneksi paremmin.”
Aluksi Tanja teki 50-prosenttista työaikaa, mutta pian työaika nostettiin yhteisellä sopimuksella 30 tuntiin viikossa. Tanja haluaa tehdä osa-aikatyötä vielä ainakin kolme vuotta eli siihen asti, kunnes lapsista nuorempi menee kolmannelle luokalle.
”Meillä töissä ymmärretään, että pikkulapsiaika on vain yksi vaihe elämässä ja sitten voi taas tehdä enemmän töitä.”
Työnantajan suhtautuminen työntekijän toiveisiin vaikuttaa suuresti työhyvinvointiin, Tanja miettii. Hän on saanut sovittua loman tarvittaessa lyhyellekin varoitusajalla esimerkiksi ulkomaan matkoja ja arjen tärkeitä menoja varten.
”Kun lapsellani oli leikkaus 100 kilometrin päässä sairaalassa, sain vapaata sille päivälle. Näin ei ole kaikissa työpaikoissa.”
Jos esimies on joustava minua kohtaan, miksi minäkin en olisi joustava häntä kohtaan?
Kun työnantajan suhtautuminen on joustavaa, työntekijä tuntee itsensä arvostetuksi, Tanja ajattelee. Hänen mielestään on luontevaa vastata samalla mitalla takaisin. Jos iltavuorosta puuttuu väkeä, hän saattaa jatkaa iltaan. Tai jos viikonloppuun tarvitaan tekijää, Tanja on valmis jäämään, jos hän vain saa perhekuvionsa järjestymään.
”Jos esimies on joustava minua kohtaan, miksi minäkin en olisi joustava häntä kohtaan?”
Välillä työelämässä törmää ajattelutapaan, jossa vastuu työhyvinvoinnista jää yksilön kannettavaksi. Vaikka työolosuhteet olisivat kohtuuttomat, huomio keskittyy lähinnä työntekijän nukkumiseen, liikkumiseen ja palautumiseen.
Tanja pitää yhtenä työpaikkansa voimavarana sitä, että kotihoidon lääkäripalvelut toimivat. Tutun lääkärin saa kiinni puhelimella arkisin kello 8–16, ja takapäivystäjä on tavoitettavissa vuorokauden ympäri.
”En jää miettimään työasioita työpäivän jälkeen, koska minulla on mahdollisuus hoitaa asiakkaan asiat kuntoon todella napakalla tahdilla. Tiedän myös, että muut voivat konsultoida takapäivystäjää sen jälkeen, kun oma päivävuoroni loppuu.”
Lääkärit käyvät tekemässä lähikierron tarpeen mukaan. Joillakin asiakkaille se on kerran vuodessa ja toisilla muutaman viikon välein.
”Asiakkaat saavat nopeasti ja jouhevasti tarvitsemansa hoidon. Enää en lähtisi sellaiseen kotihoidon työhön, jossa lääkäripalvelu ei ole yhtä hyvin järjestetty.”
Moni haluaisi tehdä osa-aikatyötä, mutta epäröi, tuleeko palkalla toimeen. Myös Tanja myöntää, ettei ylimääräistä rahaa jää käyttöön. Hänelle osa-aikatyö on mahdollinen, koska puoliso tekee täyttä työaikaa.
”Menot pitää suhteuttaa tuloihin. Kun pidän pitkät hiukset, ei tarvitse käydä kampaajalla”, Tanja nauraa.
Tanja tekee kotihoidossa päivätöitä, joten vuorolisiäkään ei kerry. Hän arvioi, että vuorotyössä hän pärjäisi todennäköisesti nykyistä vähemmillä tunneilla.
”Pohdin edelleen, mikä on oman jaksamisen kannalta järkevää tulevaisuudessa. Toivon, että voin jatkaa hoitoalalla, vaikka luenkin usein uutisia siitä, miten sairaanhoitajat uupuvat ja lähtevät alalta.”
”Työssä on paljon sosiaalista kuormitusta. Pitää olla valppaana, positiivinen, nauravainen ja vuorovaikutuksessa monien ihmisten kanssa.”
Keski-iässä eletään usein kaksinkertaisia ruuhkavuosia, sillä apua saattavat tarvita lasten lisäksi myös omat vanhemmat. Tanjan vanhemmat ovat vielä suhteellisen nuoria, mutta hänkin on jo pohtinut asiaa.
”Kävin hoitamassa omaa mummoani silloin, kun hän asui vielä kotona. Siivosin kodin, pesin hänet ja jaoin lääkkeet viikoksi kerrallaan dosettiin. Sitten kun omat vanhempani tarvitsevat apua, haluan auttaa myös heitä.”
Olen nähnyt burnoutin läheltä. Siksi tiedän, että niin voi käydä kenelle tahansa meistä.
Yksi asia on kuitenkin jo selvä. Kaikkea auttamista Tanja ei ottaisi omille harteilleen. Hän voisi hoitaa esimerkiksi vanhempiensa kauppaostokset ja muut henkilökohtaiseen apuun liittyvät asiat, mutta siivous ja lumitöiden teko ostettaisiin muualta.
”Myös omien vanhempien hoidossa tulee vastaan raja, mitä itse jaksaa. Olen nähnyt burnoutin läheltä. Siksi tiedän, että niin voi käydä kenelle tahansa meistä.”
Töiden jälkeen Tanja ajaa 20 minuutin automatkan päiväkotiin. Matkan aikana hän luukuttaa täysillä musiikkia. Välillä kaiuttimista kaikuu gospelia, välillä poppia.
Kerran viikossa Tanja pääsee laulamaan bänditreeneihin. Hän toimii solistina Gospel Äijät ja Lady -bändissä, jolla on keikkoja parin kuukauden välein. Musiikin riemu irrottaa töistä ja kotiasioista, kaikista arjen harmituksista.
Työn suurin voimavara nousee Tanjan mielestä kuitenkin itse työstä: ihmisten auttaminen antaa hänelle vahvan merkityksellisyyden tunteen.
”Työ on minulle enemmän kuin työtä. Se on sydämen asia. Tykkään niin työstäni kuin työympäristöstäni – työkavereistani, hoitamistani ikäihmisistä ja muista asiakkaista. Se on kiinnipitävä voima kaiken hässäkän keskellä.”
1. Gospelbändissä laulaminen. ”Nautin musiikin ja hengellisyyden yhdistämisestä ja ihmisten kohtaamisesta niiden kautta.”
2. Läheiset. ”Lähipiiriini kuuluvat oman perheeni lisäksi vanhempani, mummoni, anoppilan väki sekä ystäväni, joiden kanssa voin purpattaa asioista.”
3. Rantasauna. ”Kylvemme sähköttömässä saunassa ympäri vuoden. Saunan lämmityksen aikana kävelemme vanhassa kuusimetsässä.”
