Työhuone poliisiasemalla – ankkurihoitaja Sari Seppänen auttaa, jos nuori hölmöilee

Jos nuori hölmöilee tai tekee rikoksia, ankkuritiimi haluaa päästä mahdollisimman nopeasti väliin. Työ on sairaanhoitaja Sari Seppäsestä mielekästä, koska nuoriin liittyy toiveikkuus – aina on keinoja auttaa.

Kuvateksti
Sari Seppänen sanoo aina tapaamisen aluksi, että häntä ei tarvitse tervehtiä kylillä. Monelle nuorelle se voi olla helpotus, mutta moni kyllä moikkaa.
Kuva: Hanna Tarkiainen

Jos nuori ei ilmaannu poliisiasemalle sovittuna aikana, Sari Seppänen, 52, kysyy Whatsappissa: Missä oot? Jos nuori vastaa olevansa kotona, Sari viestii olevansa siellä kymmenen minuutin päästä. Jos nuori hengaa asemalla, Sari sopii treffit läheiseen kahvilaan.

Joskus tarvitaan sitkeyttä, jotta yhteys nuoreen syntyy. Sari työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana ankkuritiimissä, jonka tarkoitus on edistää nuorten hyvinvointia ja ennalta ehkäistä rikoksia. Hänen työhuoneensa on Riihimäen poliisiasemalla, ja naapurihuoneissa ovat moniammatillisen tiimin muut jäsenet eli poliisi ja sosiaaliohjaaja. Nuorisotyöntekijä kipaisee porukkaan nuorisotalolta. Ennen Sarin työnantaja oli kaupunki, nyt hyvinvointialue.

Nuori vanhempineen voi päätyä tiimin luo monesta syystä. Takana voi olla rikosilmoitus kuten näpistys, pahoinpitely tai känniajelu mopolla. Nuoresta on voitu tehdä myös lastensuojeluilmoitus. Yhdessä mietitään, miten nuorta parhaiten autetaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

”Toivon, että meihin otetaan yhteyttä matalalla kynnyksellä. Koulut ovat avainasemassa. Myös vanhempi tai nuori itse voi ottaa yhteyttä. Haluamme tarttua tilanteeseen nopeasti, jotta kierre saadaan katki.”

Uhkauksia kouluissa

Koulukiusaaminen on sana, jota ankkuritiimi ei käytä. ”Kyseessä on usein raaka henkinen ja fyysinen väkivalta, joka on levinnyt myös someen. Se ei ole mitään pientä tönimistä. Ilmiö on viime vuosina nostanut päätään jo 11–12-vuotiaiden joukossa.”

Vantaan ampumatapauksen jälkeen erilaisia koulu-uhkauksia tuli Riihimäen seudullakin hetkellisesti enemmän, ja kouluun tuotiin jopa leikkipyssy. Useimmiten koulu-uhkaukset ovat ”läpällä” tehtyjä. Satunnaisesti on myös suutuksissa tehtyjä uhkauksia. Ne kohdistuvat usein yksittäiseen opettajaan tai rehtoriin. Myös erilaisia teräaseita takavarikoidaan kouluissa vuosittain.

Kun Helsingissä nousee jokin ilmiö, se on puolessa vuodessa Riihimäellä.

Pääosa ankkuritiimin auttamista nuorista on 12–18-vuotiaita. Radikalisoitumisen vuoksi tulevat voivat olla jo täysi-ikäisiä. Silloin väkivaltaa käytetään aatemaailman vuoksi. Viime vuosina on ollut joitakin tapauksia, joissa nuorella on äärioikeistoon tai koulusurmiin liittyvä aatemaailma.

”Mutta onneksi on myös kevyitä yhden käynnin juttuja. Moni oppii virheestään.”

Sari on katsellut nuorten elämää ankkurihoitajana lähes kymmenen vuotta. ”Kun Helsingissä nousee jokin ilmiö, se on puolessa vuodessa Riihimäellä ja siitä puolen vuoden päästä naapurikunnissa. Esimerkiksi vapen eli sähkötupakan kohdalla kävi näin. Sen poltto on kouluterveyskyselyn mukaan kasvanut jumalattomasti.”

Nuoret sietävät liikaa

Aina kyse ei ole nuoren omasta hölmöilystä. Sarin luona käy esimerkiksi väkivallan uhreja ja silminnäkijöitä. Nuori alkaa usein oireilla, jos näkee kotona väkivaltaa. Joskus nuori alkaa käyttää sitä itse.

Nuori voi tulla tiimin luo viiltelyn ja päihdekokeilujen vuoksi ja selviää, että taustalla on seurusteluväkivalta. ”Nuoret eivät aina tunnista rajojaan. Seurusteluun ei todella kuulu, että lyödään avokämmenellä. Nuoret sietävät asioita, mitä ei pitäisi sietää. 16-vuotiaat voivat olla tottuneita siihen, että saavat vanhemmilta miehiltä dick picejä. Se ei todellakaan ole ok.”

Some tuo nuorten elämään paljon hyvää, mutta myös huonoa. Ei ole harvinaista, että Sari selvittää tilannetta, jossa entinen seurustelukumppani levittää tytöstä paljastavia kuvia.

Kaikesta on hyötyä

Ankkuritiimin läsnäolijat valikoituvat tilanteen vakavuuden mukaan. Esimerkiksi poliisi ei ole aina paikalla. Tiimi kartoittaa, miksi nuori päätyi toimimaan kuten toimi. ”Kysymme, kaduttaako ja ymmärtääkö hän tekojen vakavuuden.” Nuorelle kerrotaan, miten mahdollinen rikosprosessi etenee.

Sarin luokse jatkotapaamisiin nuoret päätyvät usein mielenterveyden tai päihteiden käytön vuoksi. Tapaamisia on joustavasti 5–10. Sarilla on monipuolinen työkokemus, ja hän on käynyt erikoistumiskoulutukset kriisi- ja traumatyöhön, ratkaisukeskeiseksi nepsy-valmentajaksi sekä Turvallisille raiteille -lähisuhdeväkivallan katkaisuohjelmaan. ”Tässä työssä saan yhdistää kaiken osaamiseni. Nuorilla voi olla masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, nepsy-ongelmia, pakko-oireita, psykoottisuutta. Kirjo on laaja, ja siksi viihdyn.”

Toiveikkuus on syy, miksi Saria kiinnostaa juuri nuorten auttaminen. ”Aina löytyy keinoja, miten auttaa. Se tuntuu mielekkäältä.”

Jos nuori kaipaa lisäapua, Sari ohjaa hänet esimerkiksi nuorisopsykiatrialle jatkohoitoon tai matalammalla kynnyksellä erityisnuorisotyöntekijän luo. Lähimmät ankkurihoitajakollegat Sarilla on Hämeenlinnassa ja Forssassa.

Joihinkin tapauksiin kiinni pääseminen kestää. En puhu sulle mitään -asenteen läpi ei ole helppo päästä. Ongelmia voi olla paljon, eikä perheessä välttämättä ole hyviä kokemuksia avunsaannista. Silloin ongelmia usein salaillaan ja peitellään.

”Silloin iskee riittämättömyys, mutta on vain yritettävä. Haluan osoittaa, että tahdon oikeasti kuunnella nuorta.”

Oman mausteensa työhön tuo kansainvälinen asiantuntijaverkosto. Sari on mukana RAN-verkostossa, joka on lyhenne sanoista Radicalisation awareness network. Verkostossa Sari on päässyt esittelemään maailmalla ainutlaatuista ankkurimallia, josta on oltu kiinnostuneita esimerkiksi Pariisissa. 

Henkilö tutkii kuvakortteja, jotka helpottavat puhumista vaikeista asioista.
Kuvakortit auttavat puhumaan vaikeista asioista.

Työviikkoni: Tapaamisia puhelimessa ja livenä

Maanantai. Työpuhelin on usein aamuisin täynnä viestejä, sillä nuoret laittavat niitä öisinkin. He tietävät, että palaan asiaan seuraavana päivänä. Tänä maanantaina sain konsultaatiopuhelun koululta. Koulut ovat minuun yhteydessä ehkä eniten. Välillä menen koulukuraattorin työpariksi koululle. Iltapäivällä tapaamisia nuorten kanssa. Minulla on kymmeniä autettavia nuoria. Pyrin tapaamaan jokaisen kerran viikossa. Työaikani on perinteinen 8–16.

Tiistai. Perhesosiaalityön tiimin kokous, jossa kuulen esimerkiksi sellaisten nuorten lastensuojeluilmoituksista, jotka ovat tulossa meille. Iltapäivällä tein koulun Wilmaan tiedotteen vapesta eli sähkötupakasta.

Keskiviikko. Aamuisin on aina ankkuritiimin kokous. Iltapäivällä ajelin Oittiin tapaamaan nuorta. Aluettani on Riihimäen lisäksi Hausjärvi ja Oitti. Lisäksi puhelinkonsultaatioita kouluilta ja vanhemmilta.

Torstai. Ensitapaaminen nuoren ja vanhempien kanssa on aina poliisiasemalla turvallisuussyistä. Jatkotapaamisilla tapaamme nuoren kanssa missä milloinkin nuoren toiveiden mukaan. Tänään hain nuoren koululta, kiertelimme kirpparilla ja juttelimme. Kotikäynti kuuluu myös ankkuritoiminnan pakettiin, jos työstettävänä on isompi asia. Iltapäivällä nuoren kanssa ensitapaaminen, jossa oli mukana koko ankkuritiimi.

Perjantai. Tapaamiset neljän nuoren kanssa. Rästikirjaamista ja tilastointia. Vuodessa saatan tavata 250–350 nuorta. Päivässä minulla voi helposti olla viisi tapaamista.