Keikkaa tekevät toivovat ystävällistä vastaanottoa, kunnon perehdytystä ja tasa-arvoista kohtelua.
Sivuuttamista, silmien pyörittelyjä ja tuhahteluja – etkö sinä sitäkään tiedä!
Mutta myös innostunutta vastaanottoa, perusteellista perehdytystä ja kutsumista pelastavaksi enkeliksi.
Tehy-lehden tekemän kyselyn mukaan keikkalaisten vastaanotto työpaikoilla vaihtelee huonosta hienoon. Usein todellisuus löytyy kuitenkin näiden ääripäiden väliltä: keikkalainen toivotetaan kyllä vilpittömästi tervetulleeksi, mutta perehdytys jää vajavaiseksi.
”Vaikka vastaanotto on lämmin, perehdytykseen ei ole yleensä aikaa. Työvuoron kollega perehdyttää sen, minkä pystyy”, tiivistää päätyökseen keikkaileva sairaanhoitaja Reetta Hietanen.
Reetalla on kokemusta myös paikoista, joissa keikkalainen tuntee olevansa kaikkea muuta kuin tervetullut.
”Vakkarit istuvat kahvilla eivätkä ole huomaavinaankaan. Äyskitään ja tiuskitaan. Jätetään yksin, mikä vaarantaa jo potilasturvallisuuden. Toista kertaa en sellaiseen paikkaan mene.”
Riihimäkeläinen Reetta tekee pääsääntöisesti töitä ikäihmisten palveluissa. Viime aikoina hän on työskennellyt myös koronarokotuspisteissä.
Reetan toiveet keikkailijan vastaanottamiseksi eivät ole suuren suuria.
”Tervehditään, kerrotaan paikat ja näytetään, mistä löytyvät työvaatteet, mihin voi panna eväät ja missä on henkilökunnan vessa. Sillä pääsee jo aika pitkälle.”
Hän huomauttaa, että perustyö tehostetun palveluasumisen yksiköissä on samaa paikasta riippumatta, joten työhön sisään pääseminen on helppoa. Käytännöt kuitenkin vaihtelevat.
Reetta kehottaa kohtelemaan keikkailijaa samalla tavalla kuin muitakin työkavereita. Keikkailijan kohtaamisessa voi auttaa toisen asemaan asettuminen ja sen miettiminen, millaista on tulla ihan uuteen paikkaan töihin.
”Ymmärrän myös vakituisen väen turhautumisen. Siellä on töissä huipputyyppejä, mutta kaikki ovat nykyään vain niin kuormittuneita ja väsyneitä. Ei siinä naurata, kun paikalle saapuu se 12. sijaistaja ja vakkari tietää kuitenkin olevansa itse kokonaisvastuussa työvuorosta.”
Reetta korostaa, että myös keikkalaisen oma asenne ja aktiivisuus ratkaisevat. Keikkalaisella on vastuu hoitaa työ hyvin ja kysyä, jos jokin asia jää epäselväksi.
Sosiaali- ja terveysalan keikkatyöntekijöitä ja sijaisia välittävän Sarastia Rekryn palvelujohtaja Pirjo Matikainen korostaa, että keikkalainen kannattaa ottaa niin hyvin vastaan, että hän tulee uudestaan ja kertoo samalla kymmenelle muullekin työpaikasta.
”On kaikkien etu saada sitoutuneita keikkalaisia. Keikkalaisen hyvä vastaanotto ja perehdytys korostuu erityisesti tällaisena aikana, kun hoitoalan työntekijöistä on huutava pula.”
Matikainen kehottaa työpaikkoja sopimaan etukäteen siitä, kuka vastaanottaa ja perehdyttää keikkalaisen. Vastuu ei ole vain esihenkilöllä, vaan koko työyhteisöllä.
”Pikaperehdytyslomake on kätevä. Siinä voidaan kertoa perusasiat, tyyliin hallitse ainakin nämä. Joillakin työpaikoilla on yksikön oma perehdytysopas. Ohjeiden on hyvä olla tiiviitä, ei liian kiemuraisia. Keikkalaiset ovat perehtymisen ammattilaisia, joten he osaavat myös kysyä oikeita asioita.”
Sarastia Rekryn välittämät sijaisuudet ovat lyhyimmillään päivän, pisimmillään kolme kuukautta. Matikaisen mukaan yhä enemmän tarvitaan lyhyitä sijaistuksia akuuttiin tarpeeseen.
”Tähän vaikuttaa koronapandemia ja ylipäätään työn haastavuus.”
Hyviäkin käytäntöjä löytyy. Kun lähihoitaja Mira Pihlman kuuli, että hän saa neljän päivän perehdytyksen ja on ylimääräisenä vuorossa, ei hän ollut uskoa korviaan.
”Tämä on ihan luksusta.”
Työpaikassa on käytössä myös perehdytyslomake, joka käydään läpi kohta kohdalta. Listan kuittaa sekä perehdyttäjä että keikkatyöntekijä.
Espoolainen Mira sai kyseisen Kotkassa sijaitsevan työpaikan ottamalla sinne suoraan yhteyttä. Perheellä on kakkosasunto Kotkassa ja suunnitelmissa on muuttaa sinne jossakin vaiheessa kokonaan.
Miran vakituinen työpaikka on yökkönä vammaispalvelun yksikössä. Keikkaa hän tekee yleensä rekrytointifirmojen kautta lisätienestiä saadakseen.
Hänelle on kertynyt kokemuksia myös työpaikoista, joissa kohtelu on ollut kurjaa.
”Onneksi keikkalaisella on vapaus äänestää jaloillaan. Huonoon paikkaan en mene uudestaan.”
Mira toivoo, että työpaikalla oltaisiin kiinnostuneita keikkalaisen pärjäämisestä. Keikkalaiselle olisi hyvä osoittaa työvuoron ajaksi joku työntekijä, jolta voi tarvittaessa kysyä neuvoja ja apua.
”Vastavuoroisesti keikkalaiselta vaaditaan heittäytymistä ja oma-aloitteisuutta.”
Myös lähihoitajana keikkaa tekevä suuhygienisti Anu Siikala on törmännyt monenkirjavaan vastaanottoon. Anu on ollut paikoissa, joissa häneen on suhtauduttu nuivasti eikä hänelle ole puhuttu mitään. Tällä hetkellä hän tekee keikkaa työpaikassa, jossa keikkalaisia arvostetaan.
”Usein keikkalaiselle luvataan, että perehdytys on hyvä. Mutta totuus onkin sitten toinen. Kyllä perehdytys vaatii enemmän kuin sen, että kerrotaan, missä ovat pukukaapit.”
Tehy-lehden kyselystä kävi ilmi, että pahimmillaan keikkatyöntekijä on työpaikalla ainut, jolla ovat lääkeluvat kunnossa. Näin on käynyt Anullekin.
”Paikalla oli hoiva-avustajia, opiskelijoita ja minä.”
Toista kertaa Anu ei kyseiseen paikkaan mennyt.
Lähihoitajana keikkaileva terveydenhoitajaopiskelija Nana Korhonen muistuttaa, että ystävällisyys ja mukavat sanat eivät maksa mitään.
”Olisi hyvä, jos useammilla työpaikoilla olisi sähköinen perehdytysmateriaali, johon voisi perehtyä etukäteen. Toivoisin myös ymmärrystä siitä, ettei keikkalainen voi olla heti perillä kaikista yksikön asiakkaista ja asioista.”
Tehy-lehden kyselyn perusteella keikkalaisia on moneen lähtöön. Heidän joukossaan on eläkeläisiä, opiskelijoita, hoitovapaalla ja opintovapaalla olevia sekä vakipaikassa työskenteleviä, jotka haluavat lisätienestiä.
Ja sitten on myös sairaanhoitaja Reetan kaltaisia päätyökseen keikkaa tekeviä. Reetasta tuli keikkalainen, tai freelancer kuten hän sanoo, kun hän väsyi hoitotyöhön ja aikoi vaihtaa alaa. Hän irtisanoutui pitkäaikaisesta työpaikasta ja rekisteröityi uutta suuntaa hakiessaan rekrytointifirman listoille.
”Keikkalaisena pääsin itse vaikuttamaan töihini, työvuoroihini ja sitä kautta työn ja arjen yhteensovittamiseen. Alkoi tuntua, ettei hoitotyö olekaan ihan kuraa ja että tälle alalle minä kaikesta huolimatta kuulun. Keikkailu eheytti minut.”
Reetta ei ole vannoutunut freelancer, vaan hän voisi hakea myös määräaikaisuutta tai vakituista työpaikkaa, jos mieluisa osuu kohdalle. Keikkaillessa hän pääseekin katsastamaan erilaisia työpaikkoja.
Nyt hän kuitenkin nauttii keikkatyöläisen vapaudesta. Kahden viikon jaksossa hän saattaa tehdä töitä kolmelle eri työnantajalle. Hän pyrkii rajoittamaan työnteon viiteen päivään viikossa.
”Olen itse oma työvuorosuunnittelijani ja voin kiukutella vain itselleni, jos kalenterissa onkin yhtäkkiä yhdeksän perättäistä työpäivää.”
Vapaus parasta! Ei vakituisen hoitajan uuvuttavaa tehtävänkuvaa!
Näin tiivisti eräs Tehy-lehden kyselyyn vastannut keikkailun hyvät puolet. Hän ei ole yksin. Useimmat kyselyyn vastanneet listasivat keikkailun parhaimmaksi puoleksi vapauden valita, milloin tekee ja missä tekee.
Moni koki plussana myös sen, että keikkalaisena voi keskittyä ”vain” työntekoon, kun ei ole omaa vastuualuetta.
Keikkailun koettiin antavan uusia kokemuksia, näkemyksiä ja oppeja. Sen katsottiin kehittävän ammattitaitoa ja maailmankatsomusta.
Keikkailun hyvä puoli (palkan lisäksi) on se, että näkee muitakin toimintatapoja ja näkee, miten eri tavoin asioita voi tehdä niin organisaatio- kuin yksilötasolla. Eri toimintamallien ja välineiden käyttö avartaa omia näkökulmia, ja aina voi oppia jopa uutta.
Hyvänä puolena pidettiin myös sitä, että keikkalaisen ei tarvitse ottaa osaa työpaikan sosiaalisiin kärhämiin. Tämän kääntöpuolella on kuitenkin se, että keikkalainen jää väkisinkin ulkopuoliseksi. Hän ei ole osa työyhteisöä.
Keikkailun huonoimpana puolena vastaajat pitivät työn ja tulojen epävarmuutta. Harmia aiheuttivat myös jatkuva sopeutuminen uusiin paikkoihin, huono ja epäasiallinen kohtelu ja palkanmaksun takkuaminen. Lomiin ja sairastumisiin pitää osata varautua taloudellisesti.
Yleensä ei saa työnohjausta, pääse mukaan tyky-reissuille tai täydennyskoulutukseen, ellei keikkafirma niitä järjestä tai ellei maksa itse.
Teksti Tiina Suomalainen
Lue lisää:
