Suomen pienimmät potilaat

Kahdessa keskoskaapissa uinuu kaksi pientä ihmistä. Vanhempiensa esikoiset Oliver ja Olivia Ylönen painavat noin 600 grammaa. Tulitikun ohuet sormet ovat miltei läpinäkyvät, ja pienet jalkaterät hädin tuskin aikuisen peukalonpään kokoiset.

Pikkuisia ei jätetä koskaan yksin. Heidän elämäänsä valvovat vanhem­pien lisäksi lukuisat monitorit ja alati valppaat sairaanhoitajat.

Kaksosten äidin Elli Ylösen synnytys käynnistyi yllättäen raskausviikolla 23. Ellin ja vauvojen isän Matti Ylösen elämä on keskittynyt nyt kolmatta viikkoa kotikaupunki Mikkelin sijaan Kuopioon, jossa heillä on perhehuone yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla.

Elli pumppaa vauvoille omaa mai­toaan. Se sisältää vasta-aineita, joita vauvat eivät saa mistään muualta. Äidinmaito suojelee suolistoa, ja se imeytyy keskosen elimistöön hyvin.

”Lypsäminen on tärkeintä, mitä voin vauvojen eteen tehdä.”

”Se on osuus, jota ei voi tehdä kukaan muu kuin äiti”, lisää imetysohjaajakouluttaja, sairaanhoitaja Minna Montonen.

Keskonen ei jaksa eikä osaa imeä täysaikaisen vauvan tapaan, joten tässä vaiheessa hän saa maidon nenämahaletkun kautta 12 kertaa vuorokaudessa. Määrät ovat pikkiriikkisiä.

”Aloitettiin yhdestä millistä ja nyt menee jo seitsemän. Pidämme kilobileet, kun vauvojen paino saavuttaa kilon”, Elli sanoo ylpeänä.

Keskosten perheet eivät useinkaan ehdi hankkia tietoa imetyksestä tai osallistua synnytysvalmennukseen. Siksi teho-osaston hoitajat kertovat vanhemmille imetyksen ja kiintymyssuhteen luomisen tärkeydestä. Imetys oli Ellillekin uusi asia. Hän kokee saa­neensa siihen tarvitsemaansa tukea ja ohjausta osastolla.

Myös isä otetaan teho-osastolla saumattomaksi osaksi vauvan elämää alusta alkaen. Matti antaa lapsilleen kenguruhoitoa ja pitää heitä keskoskaapissa käsikapalossa eli pitää lapsia käsillään sikiöasennossa. Hänellä on sanottavaa toimittajalle.

”Laita juttuun kaikki ylisanat, joita vain keksit. Henkilökunta tekee täällä ihmeitä.”

Kymmenen vuoden urakka

Ihmeet eivät ole pelkkää sattumaa.

Kuopion vastasyntyneiden teho-osasto sai viime keväänä WHO:n vastasyntyneiden teho-osastoille myönnettävän vauvamyönteisyyssertifikaatin. Se edellyttää, että yksikkö noudattaa imetystä edistäviä periaatteita ja koko henkilökunta toimii yhtenäisesti niiden mukaisesti. Kaikilla osaston hoitajilla on imetysohjaajakoulutus, ja osaamista pidetään yllä imetystaitopajoissa kolmen vuoden välein. Taitoja ja tietoja on pidettävä yllä järjestelmällisesti, sillä sertifikaatin auditointi tehdään uudestaan viiden vuoden kuluttua.

Imetystaitopajoista vastaavat sairaanhoitaja Minna Montonen ja kätilö Anna-Miia Niskanen.

”Täydennämme hyvin toisiamme”, Minna sanoo.

Vauvamyönteisyyssertikaatin saaminen kesti yli kymmenen vuotta. ­Prosessi alkoi perhekeskeisten työtapojen kehittämisellä. Uudet tilat valmistuivat vuonna 2015. Perhehuoneita on 18, ja perhe voi elää osastolla omaa arkeaan eli syödä, nukkua, käydä ­suihkussa ja pestä pyykkiä. Sisarukset voivat olla paikalla, ja etätöitäkin voi tehdä.

”Perhemyönteisyyden kehittäminen alkoi toden teolla, kun uusien tilojen suunnittelu käynnistyi”, muistelee osastonhoitaja Anne-Maarit Vartiainen. Hän luonnehtii sertifikaattia tunnustukseksi kaikkien ammattiryhmien vuosien aikana tekemästä työstä.

”Sertifikaatti kuvaa niitä arvoja, joita haluamme työssä toteuttaa.”

Susanna Sowe pitää rinnallaan edellisenä yönä syntynyttä vauvaansa. Hengitystukilaite ja intubointi eivät estä kenguruhoitoa.

Kaikilla osastolla työskentelevillä on tietoa imetyksen käynnistymisestä ja merkityksestä. Osaston lääkärit ovat suorittaneet WHO:n ja Unicefin lääkäreille suunnatun verkkokoulutuksen. Myös osaston sihteerit ja laitoshuoltajat on koulutettu niin, että he osaavat ottaa imetyksen huomioon omassa työssään.

”Pohdimme jatkuvasti, miten voisimme tehdä työmme entistä paremmin.”

Vauvamyönteisyys tarkoittaa paitsi imetyksen turvaamista myös henkilökunnan kokonaisvaltaista otetta, joka tukee perhekeskeisyyttä ja varhaista vuorovaikutusta vauvan ja vanhempien välillä.

Ennenaikainen synnytys ja vauvan päätyminen tehohoitoon on perheelle kriisi. Perheen on mahdollista saada ammattilaisen tukea kriisin käsittelyyn.

”Myös vertaistuki on mahdollista, sillä osastolla on olohuone, jossa perheet voivat kohdata toisiaan”, Minna Montonen sanoo.

Potilaita yliopistosairaalaan tulee hyvinvointialueen kuntien lisäksi esimerkiksi Jyväskylästä, Mikkelistä ja Savonlinnasta. Keskimääräinen hoitoaika on 10 vuorokautta. Lyhyimmillään perhe on ollut osastolla vain muutaman tunnin ja pisimmillään puolitoista vuotta.

”Keskosen imetys on maraton”

Huoneen numero 2 keskoskaappi on tyhjä, sillä vauva on kenguruhoidossa äitinsä rinnalla. Kenguruhoidossa vauva asetetaan vaippasiltaan äidin, isän tai jonkun muun läheisen rintakehälle. Asento tuetaan napakalla topilla.

Susanna Sowe silittää edellisenä yönä syntynyttä vauvaansa rauhoittavasti ja muistelee, miten hän oli vauvateholla edellisen kerran kymmenen vuotta sitten. Silloin käytännöt olivat toisenlaiset.

”Perhehuone on ihana, kun saa olla yhdessä vauvan kanssa.”

Susanna tuotiin ambulanssilla lauantaiaamuna Jyväskylästä Kuo­pioon, ja ennenaikaista synnytystä yritettiin estää kolme päivää. Vauva syntyi tiistain vastaisena yönä raskausviikolla 32.

”Supisteli niin paljon, että oli helpotus, kun sain synnyttää täällä.”

Kenguruhoidossa äiti voi valmistella vauvaa imetykseen puristamalla pienen tipan maitoa rinnan päälle. Vähitellen vauva alkaa osoittaa merkkejä nälästä: hän etsii rintaa pyörittämällä päätään puolelta toiselle, hamuaa rintaa, lipoo huuliaan ja maiskuttelee.

”Keskosen imetys on maraton, joka vaatii perheeltä kärsivällisyyttä ja motivaatiota. Me tuemme sitä, mitä äiti ja perhe haluavat”, Anna-Miia Niskanen sanoo.

Vauvan syömisrefleksiä herätellään stimuloimalla suuta äidinmaitotipoilla ja pikkuruisen tutin avulla. Imeminen aktivoi myös ruuansulatusta. Kestää jonkin aikaa ennen kuin vauva jaksaa syödä edes osan ravinnostaan rinnasta. Siksi loput maidot annetaan nenämahaletkulla, ja imetyn maidon määrää mitataan punnitsemalla vauva ennen ja jälkeen imetyksen.

Tutti saattaa häiritä täysaikaisen vauvan imetyksen käynnistymistä, mutta pikkukeskosten tilanne on toinen.

”Pikkukeskoset saattavat tarvita tuttia sekä maidon letkutuksen aikana että rauhoitteluun ja kivunhoitoon erilaisten toimenpiteiden aikana”, Minna Montonen sanoo.

”Vauva voi olla myös rinnalla maidon letkutuksen aikana, vaikkei jaksaisi vielä imeä maitoa. Silloin tuttia ei tarvita.”

Ensimmäiset kaksi tuntia

Täysaikainen ja terve vastasyntynyt pääsee heti syntymän jälkeen ihokontaktiin äidin kanssa, ja äiti imettää ensi kerran jo synnytyssalissa. Myös keskosvauva pääsee perheensä kanssa ensikontaktiin heti syntymän jälkeen. Keskosen äiti lypsää ensimmäiset pisarat jo synnytyssalissa. Yli 32. raskausviikolla syntyneet keskoset ovat keskeytymättömässä ihokontaktissa salista osastolle.

”Syntymän jälkeiset ensimmäiset kaksi tuntia vaikuttavat suuresti ­siihen, miten imetys lähtee sairaalassa käyntiin”, Anna-Miia Niskanen sanoo.

Pumppaaminen voi olla työlästä ja vaatia pitkää pinnaa. Siksi se pyritään tekemään osastolla mahdollisimman helpoksi ja palkitsevaksi: pumpun saa viedä oman huoneen rauhaan, ja sillä saa pumpattua molemmat rinnat samaan aikaan. Pyrkimys on antaa vauvalle aina tuoretta, vastalypsettyä maitoa. Ylimääräiset maidot pakastetaan nimikoituina.

Äiti pumppaa päivällä parin tunnin välein ja yöllä vähintään kerran. Olennaista on myös se, että vauva ja äiti eivät ole erossa toisistaan. Vauvan läheisyys helpottaa maidon nousua ja käynnistää herumisrefleksin.

”Jokainen pisara on vauvalle tärkeä. Korostamme äidille pisaroidenkin merkitystä, sillä oman äidin maito on arvokasta lääkettä”, Minna Montonen sanoo.

Äiti tekee päätöksen

Jokaisen äidin maito on yksilöllistä. Täysaikaisen vauvan äidin maito on vauvalle parasta ravintoa sellaisenaan, mutta keskosen kasvu saattaa vaatia ylimääräisiä rasva- ja proteiinilisiä. Siksi maito analysoidaan kerran viikossa.

”Keskonen ei voi saada kaikkea ravintoaan suoraan rinnasta jo senkään takia, että tarvittavat ravintolisät pitää sekoittaa maitoon. Vauva voi kuitenkin käydä rinnalla niin paljon kuin mahdollista”, Anne-Maarit Vartiainen sanoo.

Imettävän äidin tavoitteena voi olla täysimetys tai osittaisimetys, jolloin vauva saa osan ravinnosta korvikkeena. Yksilöllistä tukea ja ohjausta imetykseen saa osastolta myös sen jälkeen, kun perhe on päässyt kotiin. Sairaalassa on imetyspoliklinikka, ja Minna tekee myös kotikäyntejä. Käytännössä imetys etenee usein niin, että äiti jatkaa pumppaamista vauvan kotiutumisen jälkeen, kunnes vauva jaksaa syödä kaiken itse.

Kaikille annetaan tietoa ja ohjausta, mutta imettämään ei pakoteta.

”Jos äiti päättää ruokkia vauvan ­korvikkeella, hän saa tukea tähän ­päätökseen,” Anna-Miia Niskanen sanoo.