Suomen hoitaja

Sambiasta Suomeen muuttanut Kelly Mpundu tarkastaa Rauman kotihoidon asiakkaan Lahja Korsmanin jalkojen kunnon. Vasen jalkaterä on selvästi turvoksissa, oikea vähemmän. ”Tämä on parempi”, Kelly sanoo ja osoittaa oikeaa.

Kelly pukee säärenmittaiset tukisukat Lahjan jalkoihin ja hakee keittiöstä verenpainemittarin. Yläpaineen tulos on toisella mittauskerralla selvästi matalampi kuin ensimmäisellä.

”Sataviisikymmentäkuusi. Kahdeksankymmentäyksi”, Kelly sanoo ja kirjaa tulokset kotihoidon mobiililaitteeseen.

Vieressä lähihoitaja, ohjaaja Johanna Gorski varmistaa, että kirjaus menee oikein.

Ainakin numerot suomeksi näyttävät sujuvan Kellyltä kuin vettä vain.

”Olen näihin apureihin erittäin ­tyytyväinen. Ja miehet tuovat vähän vaihtelua”, kehuu Lahja Korsman, jonka luona kotihoito käy kolmesti ­päivässä.

Korsman ei ole mielipiteineen yksin. Kaunisjärven hyvinvointialueen palveluesihenkilö Krista Justen-Hietarinteen mukaan asiakaspalaute on kautta linjan ollut myönteistä.

”Sambialaiset ovat tulleet tänne hoitamaan ikäihmisiä.”

Kansainvälinen kilpailu

Kelly Mpundu on yksi niistä 14 sambialaisesta sairaanhoitajasta ja kätilöstä, jotka saapuivat työskentelemään Rauman kotihoitoon viime vuoden toukokuussa. Tutkinnoistaan ja työkokemuksestaan huolimatta sambialaiset ovat joutuneet aloittamaan Suomessa ikään kuin alusta.

Kelly on suorittanut Sambiassa sairaanhoitajan ja kätilön tutkinnon. Hän on työskennellyt yhdeksän vuotta hoitajana sairaalassa ja kolme vuotta sairaanhoidon opettajana. Suomessa hän joutui kuitenkin opiskelemaan ensin hoiva-avustajaksi, ja parhaillaan hän opiskelee lähihoitajaksi.

”Haluan uusia kokemuksia. Siksi tulin Suomeen”, Kelly perustelee päätöstään vaihtaa maata ja aloittaa opinnot alusta.

Suomi kärsii hoitajapulasta ja tarvitsee osaavaa, kansainvälistä työvoimaa, jotta palvelut voidaan turvata. Suomi ei ole ainoa hoitajista kilpaileva maa: hoitajapulaa potee noin 150 maata. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan maailmassa tarvitaan kaikkiaan noin 10 miljoonaa uutta sairaanhoitajaa vuoteen 2030 mennessä.

Moni maa yrittää paikata hoitajapulaansa rekrytoimalla ulkomailta, ja keskeinen kysymys kuuluu, milloin rekrytointi on eettisesti terveellä pohjalla. WHO ylläpitää listaa niin sanotuista punaista maista, joissa terveydenhuollon tilanne on niin heikko, ettei sieltä pitäisi rekrytoida hoitajia ollenkaan. Sambia joutui näiden 55 valtion joukkoon pian sen jälkeen, kun sambialaisten rekrytointi oli aloitettu Satakuntaan.

”Olimme allekirjoittaneet jo työsopimukset, kun tieto listalle joutumisesta tuli. Emme lähteneet enää perumaan sovittua siinä vaiheessa”, sanoo Satakunnan hyvinvointialueen projektipäällikkö Mari Pirinen. Hän on vastannut sambialaisten hoitajien tulosta Suomeen.

Punaisellakin listalla olevien maiden kanssa tehdään kahdenvälisiä sopimuksia. Silloin rekrytoivan ja listalla olevan maan hallitukset tekevät sopimuksen Kansainvälisen työjärjestön ILOn ohjeiden mukaisesti. Näin vauras maa saa haluamiaan hoitajia ja lähettäjämaalla on mahdollisuus saada muun muassa taloudellista hyötyä siirtotyöläisten lähettämistä rahalähetyksistä.

”Koska ihmisillä ei ole töitä tai elämiseen riittävää palkkaa, he lähtevät ulkomaille ja lähettävät rahaa kotimaihin”, toteaa Tehyn kansainvälisten asioiden päällikkö Sari Koivuniemi.

Filippiinit on tästä yhdenlainen ääriesimerkki. Maa kouluttaa paljon hoitohenkilöstöä ja lähettää heitä tuhansittain ulkomaille töihin, vaikka kaikilla filippiiniläisillä ei ole kunnollisia terveyspalveluita. Siirtolaisten tehtävä on pitää yllä Filippiinien taloutta lähettämällä rahaa kotimaahansa.

Polku puuttuu

Valtiovarainministeriön mukaan Suomeen tarvitaan vuoteen 2035 mennessä 200 000 uutta sote-alan työntekijää. Heistä 10 prosenttia on tarkoitus rekrytoida ulkomailta. Tämä tarkoittaa, että seuraavat kymmenen vuotta pitäisi rekrytoida joka vuosi noin 2 000 ammattilaista ulkomailta.

”Tavoite kuulostaa nykytilanteeseen nähden kaukaiselta. Esimerkkinä ­voidaan mainita ulkomailta tulevat ­sairaanhoitajat, jotka saavat laillistuksen Suomessa. Heidän määränsä jää ny­kyään noin 50:een vuodessa”, sanoo Sari Koivuniemi ­Tehystä.

Hän muistuttaa, että Tehy on ajanut jo pitkään sitä, että EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville sote-alan ammattilaisille saa­taisiin pysyvä polku tutkintojen tunnustamiseen. Sen avulla esimerkiksi Euroopan unionin ulkopuolisista ­maista ­tulevat hoitajat pääsisivät koulutustaan vastaavaan työhön nykyistä nopeammin.

Lääkäreillä vastaava polku on olemassa, mutta hoitajat ovat saaneet tyytyä erilaisiin projekteihin, joista ei ole jäänyt mitään pysyvää. Tälläkin hetkellä kansainvälistä rekrytointia pohtii sosiaali- ja terveysministeriön alainen työryhmä, jonka raportin pitäisi valmistua maaliskuussa 2024.

”Tarvitsisimme pätevöitymispolun ja sen toteuttamiseen valtiolta resursseja eli rahaa. Hallitusohjelmassa on kuitenkin linjattu, että hallitus haluaa täydentää työvoimaa ensisijaisesti EU- ja ETA-maista. Tämä näyttäytyy sote-henkilöstön osalta hyvin epärealistiselta tavoitteelta”, Koivuniemi sanoo.

Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT on Tehyn kanssa samaa mieltä siitä, että kansainväliseen rekrytointiin ja tutkintojen tunnustamiseen pitää saada pysyvä järjestelmä. KT on Tehyn kanssa samaa mieltä myös ­kustannuksista.

”Kulut kuuluvat itsestään selvästi valtion maksettaviksi, sillä pätevöitymispolkujen vakiintuminen tulee saada osaksi ammattikorkeakoulujen pysyvää rahoitusta”, toteaa KT:n neuvottelujohtaja Anna Kukka.

Polkua tutkintojen tunnustamiseen ei ole saatu Anna Kukan mielestä kuntoon sen takia, että aiemmin hoitajapulaan ei ole haluttu kaikista ennusteista huolimatta uskoa.

”Nyt hallituksella on käynnissä Hyvän työn ohjelma, ja vaikuttaa siltä, että tämä asia otetaan tosissaan.”

Kylmä Suomi

Viime kesänä Raumalle asettuneilla sambialaisilla alkavat olla hoiva-avustajan opinnot takanaan. Lähihoitajiksi heidän on tarkoitus valmistua tämän vuoden lokakuussa.

Sambialaisille kirjoitettiin vakituinen työsopimus jo helmikuussa 2023, jolloin he olivat vielä kotimaassaan. Töitä sambialaiset ovat tehneet Suomessa alusta asti ohjaajan kanssa.

Alan opintoja sambialaisilla on yksi päivä viikossa, ja suomen kieltä he opiskelevat niin ikään yhtenä päivänä viikossa. Kielen opiskelu alkoi jo Sambiassa.

Kelly Mpundu kertoo, että hän on päässyt harjoittamaan suomen kieltä töiden ja opintojen lisäksi vapaa-ajalla, sillä hän on saanut uusia tuttavuuksia ympäri Suomea. Joidenkin suoma­laisten kanssa ystävyys on jo niin ­pitkällä, että hän on saanut nauttia heidän lainaamastaan kesämökistä saunoineen.

Suurimmasta yllätyksestä ovat vastanneet Suomen säät. Vaikka päiväntasaajan seudun ihmisiä varoiteltiin etukäteen pimeästä ja kylmästä, Suomen talvi yllätti vuoden alussa.

”Miinus 28 astetta. Ai, ai, ai. Kyllä oli kylmä.”

Kovin lämpimäksi ei voi sanoa myöskään Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, kun Euroopan unionin ulkopuolelta tuleva työntekijä yrittää kotiutua Suomeen ja saada perheensä saman katon alle.

Kellyllä on puoliso ja viisi lasta, joista kolme on vielä alaikäisiä. Myös puoliso on ammatiltaan sairaanhoitaja-kätilö. Hän tuli Raumalle toisen 23-jäsenisen sambialaisryhmän kanssa viime lokakuussa.

Lapset asuvat tällä hetkellä Sambiassa Kellyn äidin ja nuorimman veljen luona. Lapsista nuorin on alle 2-vuotias. Kelly on toiveikas, että jos hän saa hoidettua asiat suunnitelmien mukaisesti Sambian viranomaisten kanssa, perhe voisi olla yhdessä jo huhtikuussa.

Puolison ja lasten tuomiseen Suomeen vaikuttavat Suomen asettamat tulorajat. Esimerkiksi puolison tuleminen Suomeen edellyttää 1 700 euron yhteisiä nettotuloja.

Kellyn perheelle tulorajat tarkoit­tavat Maahanmuuttoviraston sivuilta löytyvän taulukon mukaan sitä, että pariskunnan pal­koista pitää syntyä 2 900 euron netto­tulot, jotta he voivat tuoda kolme alaikäistä lastaan Suomeen. Rajasta ­voidaan kuitenkin poiketa lasten ­osalta, sanoo Maahanmuuttoviraston lupa- ja kansa­laisuusyksikön vastuualueen johtaja Olli Koskipirtti.

”1 700 euron nettotulot riittävät, jos puolisoiden yhteiset tulot riittävät turvaamaan heidän oman toimeentulonsa.”

Kelly ja hänen puolisonsa saavat molemmat noin 2 300 euron tehtäväkohtaista kuukausipalkkaa, joten heille tulorajojen ei pitäisi muodostua ongelmaksi.

Siitä huolimatta, että perhettään Suomeen haluavalla on tilillä tarpeeksi rahaa ja pysyvä työsopimus, perheenyhdistäminen voi kestää. Aikatauluun vaikuttaa Olli Koskipirtin mukaan se, missä Suomen edustustossa asiointi tapahtuu. Osassa edustustoista on ruuhkaa.

”Jos koko perhe asioi samaan aikaan ja hakemuksissa on kaikki tarvittavat liitteet, aikaa kuluu kahdesta viikosta kahteen kuukauteen. Jos lapset tulevat eri aikaan ja lapsia joudutaan kuulemaan suullisesti, luvan saanti voi kestää useita kuukausia.”

Ensimmäinen oleskelulupa myönnetään lähtökohtaisesti vuodeksi. Jatkoluvan pituus on 1–4 vuotta, ja se myönnetään yleensä neljäksi vuodeksi, jos ei ole erityistä syytä lyhyempään. Kun on asunut Suomessa yhteensä neljä vuotta, voi hakea pysyvää lupaa.

Myös Kellyn täysi-ikäisillä lapsilla on toiveena päästä Suomeen opiskelemaan. Täysi-ikäisiksi ehtineet lapset eivät ole ulkomaalaislain mukaan perheenjäseniä vaan muita omaisia. He eivät saa yleensä oleskelulupaa perhesiteen perusteella, mutta perusteeksi käy tutkintoon tähtäävä opiskelu.

Kaiken kaikkiaan Satakuntaan muuttaneiden sambialaisten intoa laittaa hakemuksia Maahanmuuttovirastoon on jouduttu toistaiseksi jarruttelemaan, kertoo projektipäällikkö Mari Pirinen.

”Puolessa vuodessa ei ole ehtinyt kertyä tarpeeksi rahaa tilille, ja hehän maksavat hakemukset itse.”

Jokaisen perheenjäsenen hakemus maksaa satoja euroja.

Suomen kieli haltuun

Kun päivän ensimmäinen kotihoidon asiakas on saanut aamulääkkeensä ja siirtynyt keittiöön syömään aamupuuroa, Kelly Mpundun ja ohjaaja Johanna Gorskin on aika lähteä seuraavan asiakkaan luokse.

Antero Saarenpään luona tervehtimään tulee ensimmäisenä Emma-kissa. Isäntä itse on pötköllään makuuhuoneessa.

Kelly auttaa Antero Saarenpään rollaattorille, jonka avulla hän pääsee istuutumaan pyörätuoliin. Kelly tarjoaa aamulääkkeet, pukee tukisukat jalkaan ja ruokkii kissan. Kun Kelly on laittanut päivälääkkeet pöydälle, on jälleen aika vaihtaa paikkaa.

Ritva Salmen luona puheenaiheeksi nousee kielitaito ja se, olisiko Kellyllä mahdollisuus oppia Rauman murretta.

”Jot Rauman kielt oppii, pittää synttyä tänne,” sanoo Ritva Salmi painavasti.

Suomi on sambialaisten työkieli. Maahan tulon ehtona heillä oli kielitesti, jossa piti saavuttaa taso A2.2. eli kehittyvä peruskielitaito. Tällä tasolla kielenkäyttäjä selviää kohtalaisesti monenlaisista jokapäiväisistä viestintätilanteista.

Palveluesihenkilö Krista Justen-Hietarinteen mukaan esimerkiksi sähköpostiviesteihin vastaaminen näyttää sujuvan monelta sambialaiselta jo hyvin, mutta puhuminen on hankalampaa.

”Tavoitteena on, että kaikki keskustelut – myös sambialaisten keskinäiset – käytäisiin töissä suomeksi, jotta kielitaito vahvistuisi.”

Projektipäällikkö Mari Pirisen mukaan suomalaisia kollegoita on ohjeistettu puhumaan sambialaisille ensisijaisesti suomea, jotta näiden ­kielen oppiminen tehostuisi. Tarpeen vaatiessa voidaan turvautua eng­lantiin, jota sambialaiset puhuvat hyvin.

Vaikka sambialaisilta ei löydy vielä sanoja suomeksi ihan joka tilanteeseen, Pirinen uskoo, että heidän ikäihmisille antamansa aika puhuu ­puolestaan.

”Esimerkiksi muistisairaiden kanssa työskennellessä keskiössä ovat sanojen sijasta kosketus, silmiin katsominen ja läsnäolo.”

Virkistystä vanhuksille

Kelly Mpundu on seurannut nyt yli puoli vuotta kotihoitoa ja sen asiakkaita Raumalla. Mitä mieltä hän on näkemästään. Kellyn mielestä Suomessa on erittäin hyvää vanhojen ihmisten hoitoa. Niin hyvää, että muut maat voisivat tulla ottamaan oppia.

Jotain parannettavaakin löytyy.

”Vanhat ihmiset ovat yksinäisiä. Kotihoidon käynnit voivat olla ainoita kohtaamisia muiden ihmisten kanssa viikon aikana. Vanhukset pitää saada kodin ulkopuolelle ja tapaamaan muita ihmisiä.”

Kelly ehdottaa, että tilataksi kävisi hakemassa vanhukset rollaattoreineen ja pyörätuoleineen kauppaostoksille.

”Näin he voisivat ostaa haluamaansa ruokaa ja tavata samalla muita.”