Sairaanhoitaja Teija Riipinen: ”Vanhustyö on kuin elokuvaa – uusia ottoja tarvitaan”

Kuvateksti
Sairaanhoitaja Teija Riipinen vertaa vanhustyötä elokuvan tekoon. Uusia ottoja uudella otteella ja mielialalla tarvitaan. Kuva: Jari Lifländer

"Työpaikkani Tupahoiva Sastamalassa on 16 muistisairaan koti. Tavoitteemme on, että jokainen asukas kokee päättävänsä itse omasta elämästään ja pystyy elämään omannäköistään elämää. Itsemääräämisoikeus vaikuttaa kaiken tekemisemme taustalla. Me olemme asukkaita varten.

Työtämme ohjaavat kinestetiikan periaatteet. Kinestetiikan perusajatus on, että vanhus pystyy sairauksistaan huolimatta osallistumaan itseään koskeviin toimintoihin.

Muistisairas elää tunteiden maailmassa, joten otamme jokaisen tunteen vakavasti. Emme halua nolata tai moittia häntä, jos hän tekee jotain outoa. Käytösoireiden sijaan puhun mieluummin ’kommervenkeistä’. 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Muistisairas kuljettaa tavaroita mielellään paikasta toiseen. Meillä saa kaataa tuolin tai siirtää esineitä. Esineen saa tarvittaessa pois, kun sanoo ilahtuneesti etsineensä juuri kyseistä tavaraa. Samalla voi kehua vanhusta esineen löytämisestä.

Toteutamme asukkaiden arkisia toiveita. Asukas saa valita esimerkiksi vaatekaapista päivän vaatteet. Jos hän haluaa olla kylpytakissa koko päivän, niin voi tehdä.

Keittiömme toteuttaa asukkaiden ruokatoiveita. Jos joku haluaa sillivoileivän, hän saa sillivoileivän. Jos ruoka ei maistu, juuri sillä hetkellä ei tarvitse syödä.

Henkilökohtaisen hygienian ylläpito voi aiheuttaa pulmia, mutta itsemääräämisoikeuden tukeminen auttaa tässäkin.

Vanhus valitsee, käykö suihkussa vai saunassa ja käykö aamulla vai illalla. Hän saa olla suihkussa niin kauan kuin haluaa. Saunaan voi mennä kaverin kanssa ja saunan jälkeen saa halutessaan oluen. Jos pesulle meno ei tänään onnistu, yritämme huomenna uudestaan.

Rajoituksia vältämme. Ovet ovat lukossa, ja sängynlaidat voimme nostaa tarvittaessa lääkärin ja omaisten luvalla. Hygieniahaalareita tai rajoittavia vöitä emme käytä.

Pohdimme ja keskustelemme työkavereiden kanssa paljon itsemääräämisoikeudesta ja keinoista, joilla voisimme sitä tukea. Jos joku on onnistunut vaikeassa tilanteessa, hän vinkkaa siitä muillekin.

Vertaan usein työtämme elokuvan tekemiseen: uusia ottoja tarvitaan. Joskus auttaa, kun poistuu tilanteesta hetkeksi ja yrittää uudella mielialalla.

Henkilöstön määrä ei aina ole ratkaiseva asia. Myös työn laatu ja johtaminen vaikuttavat. Johtaja Auli Härkälä on luonut työkulttuurimme ja sitouttanut meidät siihen.”

Julkaistu Tehy-lehdessä 4/2021.

Lue lisää:

Vanhus on oman elämänsä päähenkilö – ihminen on iän myötä entistä enemmän yksilö