Espanjanvesikoira Veijo, 6, pyöräyttää tassullaan tunnepyörää. Veijon emäntä, psykiatrinen sairaanhoitaja Marjaana Nieminen on kirjoittanut lapulle tehtäviä, jotka liittyvät koiraan. Tällä kertaa osoitin pysähtyy kohtaan, jossa lasta kehotetaan laittamaan kädet koiran kyljille ja tuntemaan sen hengitys.
Pieni käsi silittää makaavan koiran kylkeä ja samalla lapsi kuvailee, miltä kikkara turkki tuntuu.
”Se näyttää karkealta, mutta on oikeesti tosi pehmeä.”
Marjaana on tehnyt Veijonsa kanssa töitä noin puolitoista vuotta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatriassa Lohjalla. Toistaiseksi Veijo on paikan ainoa virallinen ja säännöllisesti työskentelevä sairaalakoira, mutta Marjaana tietää joitain koirakkoja, jotka harjoittelevat sairaalatyössä tarvittavia taitoja omalla ajallaan.
Rodulla ei väliä
Vuonna 2019 koira-avusteista työtä pilotoitiin Husin silmätautien lastenyksikön poliklinikalla ja lastenpsykiatriassa. Seuraavana vuonna se otettiin virallisesti käyttöön lastenpsykiatriassa.
Pitkään lastenpsykiatriassa työskennellyt Marjaana ilmoittautui heti mukaan, kun työnantaja kyseli hoitomuodosta kiinnostuneita. Veijo hänellä oli jo valmiina, ja Marjaana arveli, että koira saattaisi sopia tehtävään luonteensa puolesta. Veijo läpäisi tehtävään vaadittavan soveltuvuuskokeen, Marjaana kävi koulutuksen ja siitä lähtien Veijo on kulkenut Marjaanan mukana töissä kahtena päivänä viikossa.
Soveltuvuuskoe testaa koiran mahdollisia pelkoja sekä suhtautumista vieraisiin ihmisiin, toisiin koiriin ja erilaisilla alustoilla kulkemiseen. Rotuvaatimuksia ei ole, vaan luonne ratkaisee.
Veijo kulkee lastenpsykiatrian tiloissa yleensä Marjaanan kannoilla. Veijo suhtautuu vieraisiin ystävällisesti, mutta siitä näkee, kuka on sen emäntä. Sillä on työpäivän aikana kaksi ”omaa” tapaamista, joiden lisäksi se piipahtaa tervehtimässä lapsia ja osallistuu palavereihin. Marjaanan kirjoitustöiden aikana Veijo ottaa päiväunet. Se käy myös pienellä kävelylenkillä ulkona.
”Joskus lapsi tulee kävelylenkille mukaan ja lenkistä tulee hoitotilanne”, Marjaana kertoo.
Koira helpottaa juttelemista
Lapsi ja Marjaana istuvat lattialla ja lapsi silittää koiraa. Lapsen huomio ja katse ovat koirassa. Marjaana on asettunut istumaan lapsen selän taakse, jotta koira ja lapsi pääsevät lähelle toisiaan.
Marjaana kehottaa lasta kertomaan Veijolle päivän tapahtumista.
”Eläimet ovat hyviä kuuntelemaan.”
Marjaanan ja Veijon vastaanotolle tulevilla lapsilla on neuropsykiatrisia oireita, ADHD:ta ja mutismia eli valikoivaa puhumattomuutta. Lapset ovat iältään 5–12-vuotiaita. Veijoa voi käyttää työskentelyyn kaikkien kanssa, kunhan lapsi itse ja hänen huoltajansa hyväksyvät Veijon.
Työpaikalla Marjaana nimittää Veijoa työvälineeksi. Työskentely koiran kanssa ei Marjaanan mielestä silti helpota työtä, se vain muuttaa sen luonnetta. Koira on vuorovaikutuksessa kolmantena osapuolena. Se vie oman tilansa ja osansa huomiosta. Marjaanan on huolehdittava, että tilanne on mieluisa sekä lapselle että koiralle.
Koiran avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä lievittämään lapsen ahdistusta ja pelkoa. Lapsella saattaa olla vaikeuksia uskaltaa tulla vastaanotolle, mutta ajatus koiran kohtaamisesta voi madaltaa kynnystä. Koira auttaa käsittelemään erilaisia tunteita ja tilanteita, jotka tuottavat lapselle vaikeuksia, pelkoja tai ahdistusta. Mutismia poteva lapsi ei puhu kuin harvoille ihmisille, mutta koiralle hän saattaa puhua.
”Vastaanotolla lapsi juttelee Veijolle, mikä saattaa ajan myötä johtaa siihen, että hän puhuu koulussa opettajalle.”
Veijon läsnäolo helpottaa ihmisten kohtaamista muutenkin. Marjaana on huomannut pääsevänsä nopeammin asiaan, kun Veijo on mukana. Koira vapauttaa myös lapsen vanhempia. Sen läsnäolo houkuttelee lapsen lattialle, ja aikuisen on luontevaa mennä perässä.
Temput sivuseikka
Tutkimusten mukaan koiran silittäminen laskee verenpainetta ja lisää mielihyvähormoneiden eritystä, mikä lievittää pelkoja ja ahdistusta.
Autismikirjon lapselle eläin opettaa muiden tunteisiin samastumista, mikä voi lisätä vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Myös erilaisia kehityshäiriöitä, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia tai oppimisvaikeuksia kokevat lapset saavat eläimestä tukea kommunikointiin.
Eläin voi parantaa hoitoon sitoutumista ja motivaatiota sekä nopeuttaa hoitoprosessia.
Veijo osaa pieniä temppuja, mutta enimmäkseen sen rooli liittyy juuri ihmisten väliseen vuorovaikukseen, sillä siinä koira on parhaimmillaan. Veijo näyttää toden totta ymmärtävän, mitä siltä kulloinkin odotetaan. Kun lapsen vireystasoa pitää kohottaa, Veijo tuo innokkaasti lelua ja pyytää heittämään. Kun on tarvetta rauhoittua, Veijo asettuu kyljelleen, näyttää nukahtavan ja lapsi saa silittää sen turkkia.
”Veijo tuo kohtaamiseen syvyyttä ja auttaa minua tulkitsemaan lapsen maailmaa”, Marjaana sanoo.
Kaikille lapsille työskentely Veijon kanssa ei sovi. Jos lapsella on vaikea allergia tai hän pelkää koiria, koiraa ei tietenkään käytetä.
Joitakin lapsia Veijo kiihdyttää, ja silloin mietitään, mikä on paras tapa toimia. Yleensä eläinavusteiset menetelmät kuitenkin lisäävät lasten tarkkaavaisuutta ja impulssien hallintaa.
”Helposti kiihtyvä lapsi voi opetella rauhoittumista Veijon avulla. Syvähengitys tulee Veijon kanssa kuin luonnostaan.”
Naksun jälkeen nami
Veijo tuo lempileluaan heitettäväksi. Se on koiramaailman kestosuosikki – pehmorotta. Marjaanalla on useita rottia, sillä jokaiselle asiakkaalle on varattava hygieniasyistä omansa. Veijo ei onneksi ole turhantarkka: sille kelpaa rotta kuin rotta.
”Veijon avulla voi opetella myös pettymyksen tuottamista toiselle. Silloin lapsi ei heitäkään rottaa, vaan ohjaa Veijon esimerkiksi lepäämään.”
Aina Veijo ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Koiran koulutuksessa Marjaana käyttää apunaan kädessä pidettävää naksutinta, jonka äänen koira on oppinut yhdistämään palkintoon. Naksun jälkeen Veijo saa palkkioksi namin. Marjaana vertaa tilannetta lapsen kanssa työskentelyyn.
”Ihmisenkään ei ole aina helppoa ymmärtää, mitä häneltä odotetaan.”
Tiivis työskentely väsyttää koiraa, joten Veijolla on Marjaanan työpöydän alla peti.
”Pedillä se saa olla rauhassa. Sinne eivät mene lapset, enkä sinne mene minä.”
”Ammatillisuus ei saa unohtua”
Eläinavusteinen työ kiinnostaa työpaikoilla, mutta osastonhoitaja Miia Malmberg Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä on jarrutellut liiallista intoa. Koiraa ei voi tuoda työpaikalle noin vain. Työn ammatillisuus, etiikka ja laatu ei saa unohtua silloinkaan, kun puhutaan koira-avusteisesta työstä.
”Se on menetelmä muiden joukossa. Se edellyttää koulutusta, testausta, ohjeistuksia ja kriteerejä.”
Miialla on pitkä kokemus sekä koirista että koira-avusteisesta työstä fysioterapeuttina. Hän on mukana Koirat kasvatus- ja kuntoutustyössä ry:n toiminnassa ja on koira-avusteisen työn asiantuntija ohjausryhmässä, joka luo Husille kriteeristön koira-avusteisen työn koulutukseen, testaamiseen ja käyttöön. Työ on toistaiseksi tauolla koronan vuoksi.
Koira-avusteisella työllä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, kun työntekijällä on ammattitaito omaan alaansa ja koira-avusteiseen työhön sekä ymmärrys siitä, millainen eläin koira on ja miten se käyttäytyy.
Koiran kanssa työskentely edellyttää huolellista suunnittelua, mutta toisaalta on oltava valmis muuttamaan suunnitelmaa lennosta. Koira ei aina toimi kuten ihmiset haluaisivat, ja se vaatii osansa huomiosta.
Koiran rodulla ei ole työssä väliä. Noutajarotuisten on perinteisesti ajateltu olevan parhaita, mutta luonteeltaan sopivia yksilöitä on muissakin roduissa.
Miia on työskennellyt paimenkoirien kanssa, koska ne hän tuntee itse parhaiten. Hän on käyttänyt koiraa muun muassa aivovammasta ja palovammasta kuntoutuvien potilaiden kanssa.
”Koira on todella vaikuttava työväline, kun koira on testattu, ohjaaja koulutettu ja toiminta suunniteltu.”
