Neljä kokenutta ohjaajaa kertoo, mitä ohjaaminen vaatii ja miten opiskelija saa harjoittelusta parhaan irti.
Tiia Sipiläisellä on itsellään kaksi tutkintoa, fysioterapeutin ja röntgenhoitajan. Omat opiskelut ovat antaneet paljon eväitä opiskelijoiden ohjaukseen. Tärkeää on antaa opiskelijalle tilaa itse miettiä ja oppia.
– En tykkää seisoa melkein iholla. Omasta kokemuksesta tiedän, että se voi olla todella ahdistavaa. Opiskelija voi mennä lukkoon ja alkaa tehdä hermostuksissaan aivan kummallisia asioita.
Tiia on samassa tilassa opiskelijan kanssa muutaman metrin päässä ja tekee ehkä omia puuhiaan, mutta katse on opiskelijassa.
– Näin opiskelijalla on turvallinen olo, vaikka en ole hengittämässä niskaan. Uskon, että opiskelijan ja potilaan välinen kanssakäyminen on helpompaa, kun en ole heidän henkilökohtaisessa tilassaan sähläämässä.
Tiia pitää opiskelijan ohjaamista äärettömän tärkeänä. Ohjaaja voi antaa perspektiiviä, jolloin opiskelija ei yleistä jotain yksittäistä tapahtumaa kuvaamaan koko sosiaali- ja terveysalaa.
– Jokaisella kanssakäymisellä opiskelijan kanssa on suuri merkitys. Tämä pitäisi meidän kaikkien aina yrittää muistaa, vaikka olisi kuinka kiire ja väsynyt.
Röntgenhoitaja Tiia Sipiläinen on töissä Etelä-Karjalan keskussairaalan röntgenosastolla.
Hanne Ilvosen mielestä opiskelijoiden ohjaaminen on yleensä mukavaa, jos työssä ei ole liian kiire. Koska suuhygienistin työ on itsenäistä, opiskelijasta saa hyvän työparin. Tiivistä yhdessäoloa kestääkin yleensä pari kuukautta. Hannesta on hienoa, kun opiskelijat tuovat työpaikalle uusinta tietoa esimerkiksi työvälineistä ja tarveaineista.
– Olen itse avoin omasta elämästäni ja arjesta, joten vastaanotolla on rento ilmapiiri. Opiskelija saa tilaa kanssakäymiseen asiakkaan kanssa, mutta halutessaan hän voi myös keskittyä vain kliiniseen työhön.
Hannesta tärkeintä ohjaamisessa on, että ohjaaja osaa lukea opiskelijan vahvuuksia ja heikkouksia niin, että tämä saa harjoittelusta irti mahdollisimman paljon. Vastuuta pitää osata antaa sopiva määrä kerrallaan. Hannesta on hienoa nähdä, kun opiskelija kehittyy ja itsenäistyy.
– On mahtava huomata, että on saanut koulittua opiskelijasta hyvän suuhygienistin raakileen ja ehkä myös tulevan kollegan.
Suuhygienisti Hanne Ilvonen on töissä Rovaniemen kaupungilla.
Tuula Tiihonen on työpaikallaan opiskelijavastaava ja ohjannut opiskelijoita ja opiskelijoiden ohjaajia 25 vuotta. Ohjaaminen on hänestä ihanaa.
– Parasta on nähdä opiskelijan silmissä välke, kun hän esimerkiksi ensi kerran vetää kanyylin ulos.
On ohjaamisessa myös toinen puoli – valtava vastuu. Vuosien varrella vastaan on tullut muutamia vaikeita tapauksia. Niitä on Tuulan mukaan kaikissa opiskelijaryhmissä, mutta ehkä enemmän aikuisopiskelijoissa.
– Aikuisen, jolla on jo toinen ammatti, voi olla aluksi hankala siirtyä opiskelijan rooliin ja ottaa ohjausta vastaan. Ohjauksessa tilanne helpottuu vähitellen.
Jos muita ongelmia tulee, Tuula ottaa yhteyttä ohjaavaan opettajaan ja tekee hänen kanssaan opiskelijalle uudet tavoitteet. Tarvittaessa yhteistyötä tehdään myös opiskelijakoordinaattorin, toisten opiskelijavastaavien ja osastonhoitajan kanssa.
– Pahimmillaan voi olla kyse potilasturvallisuudesta.
Tuula ohjasi kerran lähihoitajaopiskelijaa, joka ei osannut aluksi pedata sänkyä, vaikka oli jo käynyt läpi yhden harjoittelun.
– Aloitin hänen kanssaan kaiken alusta. Ja kaikki sujui sitten erinomaisesti. Jokaisen työyhteisössä pitää ottaa vastuu opiskelijoista, vaikka se olisi välillä vaikeaa.
Sairaanhoitaja Tuula Tiihonen työskentelee Oulun yliopistollisen sairaalan infektio-osastolla.
Marjo Kesola ohjaa nykyään opiskelijoita vähemmän työssään dialyysiosastolla kuin ennen työskennellessään vuodeosastolla. Silloin opiskelijoita tuli liukuhihnalta ja usein Marjoa harmitti, kun heitä ei aina ehtinyt ohjata niin hyvin kuin halusi. Nyt opiskelijat tuovat työhön mukavaa vaihtelua.
Marjon mukaan ohjaajan on oltava opiskelijaa kohtaan rehellinen niin, että hän uskaltaa antaa tarvittaessa myös negatiivista palautetta.
– Palaute pitää antaa välittömästi ja mielellään kahden kesken. Lisäksi palaute on perusteltava ja siitä on keskusteltava yhdessä opiskelijan kanssa. Negatiiviset asiat on ilmaistava niin, ettei vie opiskelijan kasvoja. Tien pitää jäädä auki ja lannistaa ei saa. Tärkeää on kertoa, kuinka asia on korjattavissa.
Myös myönteisen palautteen antaminen on tärkeää joka päivä.
– Meille se on oikeastaan aika luontevaa työyhteisössämme, koska teemme sitä kollegoidenkin kesken koko ajan.
Marjoa on joskus yllättänyt, kuinka pian opiskelija alkaa puhua omista isoista asioistaan.
– Ohjaussuhde opiskelijan kanssa on erityinen. Ei voi sanoa, että läheinen, koska emme tunne toisiamme, mutta ehkä luottavainen, koska opiskelijat ovat työpaikalla oikeasti meidän varassamme. Lämmin suhtautuminen opiskelijaan on edellytys oppimiseen. Hänellä on oltava turvallinen olo.
Sairaanhoitaja Marjo Kesola on töissä Tays Valkeakosken dialyysiosastolla.
Ohjaajat valikoitiin juttuun opiskelijoiden suositusten perusteella. Opiskelijat vastasivat Tehy-lehdessä 3/20 julkaistuun ilmoitukseen, jossa pyydettiin ilmiantamaan taitavia ohjaajia.
