Onnea,100-vuotias terveydenhoitaja

1924

Ensimmäinen valtakunnallinen terveyssisarkurssi alkaa. Kurssin järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliitto, ja niitä pidetään kaksi vuodessa. Aiemmin on ollut kouluhoitajatar-, lastenhoitaja- ja huoltosisarkursseja, jotka Mannerheimin Lastensuojeluliitto yhdistää kuuden kuukauden kokonaisuudeksi.

Terveydenhoitajan ammatissa on alusta asti mukana myös sairaanhoitajan koulutus, sillä kurssille pääsy edellyttää sairaanhoitajan koulutusta. Sairaanhoitajakoulutus on alkanut Suomessa vuonna 1889 Englannin mallin mukaisesti.

Terveydenhuolto ja lääketiede alkavat kehittyä, ja tartuntatauteja pystytään vastustamaan. Sairauksien hoidon rinnalle nousee tarve edistää terveyttä. Terveyden edistäminen tarkoittaa kansan valistamista esimerkiksi lasten hoidossa. Perheet ovat suuria, ja monta sukupolvea elää yhdessä. Perheiden luottamuksen saavuttaminen vaatii terveyssisarilta paljon työtä. Kotikäynnit ovat työn ydin, ja matkat ovat pitkiä. Terveyssisar kantaa vastuun yksin.

Väestön olot ovat heikot, joten työsarkaa riittää: tuberkuloosi ja muut kulkutaudit, syöpäläiset, kehno ravitsemus, köyhyys ja tietämättömyys ovat arkea.

1927

Folkhälsan aloittaa ruotsinkielisen terveyssisarkoulutuksen.

Tuberkuloosi ja muut kulkutaudit ovat arkea 1920-luvulla. Terveydenhoitajilla riittää työsarkaa.

Kouluterveydenhoitajan vastaanotto. Kouluhoitaja puhdistaa pojan sieraimia. Cygnaeusskolan, Ratakatu 8.

1930

Sairaanhoitajakoulutuksesta tulee kolmivuotinen.

1931

Terveyssisarten koulutus siirtyy valtion järjestettäväksi. Nimike muuttuu terveyssisaresta terveydenhoitajattareksi, joka on käytössä vuoteen 1944.

1932

Valtion terveydenhuolto-opisto perustetaan Helsinkiin. Koulutuksessa painottuu teorian ja käytännön yhdistäminen. Terveyssisarkurssi kestää 26 viikkoa.

Opiston ensimmäinen johtajatar on Tyyne Luoma. Hän on opiskellut terveydenhuoltoa ja yhteiskunnallista huoltotyötä New Yorkissa Columbian yliopistossa ja ollut myös yhdysvaltalaisen Rockefeller-säätiön stipendiaattina sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa.

Nykyään opisto on Metropolia-ammattikorkeakoulu.

1938

Terveyssisarten ensimmäinen ammattiyhdistys perustetaan. Yhdistys vaatii terveyssisarelle oikeutta käyttää kunnalliskodin hevosta, naapurin hevosta tai paikkakunnan vuokra-autoa.

Vuonna 1931 terveyssisarten nimike muuttuu terveydenhoitajattareksi, joka on käytössä vuoteen 1944.

Helsingin kaupungin tuberkuloositoimiston terveyssisaria.

1939–1940

Talvisodan aikana terveyssisaria ei kouluteta riittävästi. 700 000 suomalaista joutuu pakenemaan kodeistaan.

Terveyssisar Birgit Nieminen opiskelee Rockefeller-stipendiaattina Toronton yliopistossa Kanadassa. Siellä hän suunnittelee uusimuotoisen terveyssisarkoulutuksen Suomeen. Opetusta aletaan järjestää Oulussa. Opetuksessa ovat mukana myös silloiset kansainväliset aatteet yksilön, perheen ja yhteiskunnan merkityksestä terveydenhoidossa. Terveyssisarkoulutuksen kautta uusia ideoita saadaan myös sairaanhoitajakoulutukseen.

Ensimmäinen terveyssisartyön opetusaluekokeilu järjestetään Helsingin Malmilla Rockefeller-säätiön tuella. Perusterveydenhuolto kohentuu Malmin alueella huomattavasti.

Rockefeller-säätiö tukee Suomen terveydenhuollon kehittymistä rahoittamalla oppilaitoksia, kouluttamalla lääkäreitä ja myöntämällä stipendejä Yhdysvalloissa opiskelua varten. Noin 40 suomalaista sairaanhoitajaa ja terveyssisarta opiskelee yliopistoissa Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa 1920–1940-luvuilla.

1940-luku

Kun talvisota päättyy, noin 420 000 henkeä haluaa muuttaa takaisin palautetuille alueille. Ongelmaksi muodostuu terveydenhuollon järjestäminen. Riisitauti on yleinen.

Lääkintähallitus ja Suomen Huolto laativat suunnitelman siviiliväestön terveyden- ja sairaanhoidon järjestämiseksi. Terveyssisaret työskentelevät kiertävissä lasten- ja äitiysneuvoloissa ja ehkäisevät kulkutautivaaraa. Kulkutaudit eivät juuri riehu, mutta ongelmia aiheuttavat kurkkumätä ja syöpäläiset.

Terveyssisarkoulutus alkaa Oulussa ja Porissa, koska terveyssisarista on pulaa syrjäseuduilla. Viipurin sairaanhoitajakoulun toiminta jatkuu Porissa vuodet 1945–1947. Viipurin ja Porin erikoisuutena on harjoittelu neuvoloissa.

Penisilliini tulee käyttöön ensin injektiona, mikä lisää terveyssisarten työtä. Terveyssisarilla saattaa kulua kuukausia ilman yhtään vapaapäivää, ja työpäivät ovat pitkiä.

1940

Terveyssisarten koulutus pitenee kuudesta kuukaudesta yhdeksään kuukauteen.

1941

Tuberkuloosilta suojaavaa Calmette- eli BCG-rokotetta aletaan antaa Suomessa. Rokote saadaan kymmenen ensimmäisen vuoden aikana lahjaksi Ruotsista. Rokote, taudin varhainen toteaminen ja uudet lääkkeet vähentävät sairautta nopeasti.

1943

Vähävaraisille perheille myönnettävä perhelisä alkaa parantaa elinoloja.

Kurkkumätärokote otetaan käyttöön. Kahden seuraavan vuoden aikana rokotetaan yli 360 000 lasta.

1944

Ensimmäinen terveyssisarlaki. Sen mukaan terveyssisar kohottaa kansanterveyttä ja ehkäisee tauteja lääkärin apuna. Tarpeeksi määritellään yksi terveyssisar 4 000:ta asukasta kohti.

Laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista. Kouluterveydenhuolto tulee pakolliseksi.

1945

Valtion virallinen komitea pyrkii lyhentämään sairaanhoitajakoulutusta ja madaltamaan sen tasoa, mikä vaikuttaisi myös terveydenhoitajakoulutukseen. Pyrkimys toistuu vuonna 1954. Venny Snellman, Tyyne Luoma, Aino Durchman, Irja Pohjala ja Birgit Nieminen ovat sairaanhoitajien ja terveyssisarten voimahahmoja, jotka onnistuvat estämään koulutuksen alasajon.

1948

Lapsilisälaki. Valtion tuen piiriin tulee 1,2 miljoonaa lasta, mikä tekee laista yhden suurimmista sosiaalisista uudistuksista Suomessa. Tuki maksetaan äidille. Väestöliitto korostaa terveyden edistämistä ja kehottaa käyttämään rahaa esimerkiksi lasten lämpimiin vaatteisiin.

Ruotsinkielinen Helsingin Svenska sjuksköterske-hälsosysterskola perustetaan. Koulutukseen sisältyy myös kätilökoulutus.

Lapsilisälaki vuonna 1948 tuo valtion tuen piiriin 1,2 miljoonaa lasta, mikä tekee laista yhden suurimmista sosiaalisista uudistuksista Suomessa.

Per-Erik Stenlund tarkastuksella terveyssisar Tuomisen luona.

1950-luku

Hoitajapula. Sairaanhoitaja-terveyssisarkoulut aloittavat Jyväskylässä, Joensuussa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Vaasassa, Rovaniemellä, Tampereella, Kotkassa ja Savonlinnassa.

1952

Hinkuyskärokote otetaan käyttöön.

1953

Malmin kokeilu laajenee Rockefeller-säätiön tuella koko Uudellemaalle.

1954

Koulu- ja opisto-käsitteiden käyttö selkeytyy. Sairaanhoitajien perusopinnot suoritetaan kouluissa ja erikoistumisopinnot opistoissa. Oulun ja Porin terveyssisarkoulut saavat kutsua itseään opistoiksi.

1956

Huoltoapulaki ja kansaneläkelain uudistus parantavat sosiaaliturvaa.

Sairaalalaitos alkaa kasvaa uuden sairaalalain ansiosta.

Kurkkumätätapauksia esiintyy enää alle 10 vuodessa.

1957

Poliorokote otetaan käyttöön.

Sairaanhoitajakoulutus ja erikoiskoulutus erotetaan omiksi tutkinnoikseen.

Opiskeluterveydenhoitaja Salla-Mari Kemppainen, Tampere, YTHS.

”Opiskelijat ovat miellyttäviä ja mielenkiintoisia persoonia”

Opiskeluterveydenhoitaja Salla-Mari Kemppainen:

”Olen päätynyt opiskeluterveydenhuoltoon monen mutkan kautta. Valmistuin terveydenhoitajaksi 2013 ja sen jälkeen työskentelin pitkään sairaanhoitajana.

Opiskeluterveydenhuollossa korostuvat opiskelijoiden kokemat harmillisen kovat paineet. Opinto-ohjelmat on puristettu niin tiiviiksi, että opiskelijat kokevat mielenterveyden haasteita, stressiä, väsymystä ja vatsaoireita. Terveydenhoitajan työssä painottuu keskustelu. Esimerkiksi opiskelijoiden ihmissuhteisiin liittyvät kriisit kuuluvat terveydenhoitajan työnkuvaan. Usein terveydenhoitaja on ensimmäinen, jolle opiskelija kertoo huolistaan.

Pidän työstäni. Opiskelijat ovat miellyttäviä asiakkaita. He ovat yleensä nuoria aikuisia, ystävällisiä, mukavia ja kohteliaita. He ovat myös keskenään erilaisia ja mielenkiintoisia persoonia.

Meillä on myös hyvä eri alojen ammattilaisista koostuva työporukka ja hyvä työilmapiiri. Töihin on aina mukava tulla.”

1960-luku

Terveyssisarlaitos toimii vakiintuneesti koko maassa. Työtä teettävät sydän- ja verisuonitaudit, mielenterveyden häiriöt, syövät, tule-sairaudet ja allergiat, eivät enää niinkään tartuntataudit. Terveyssisaret tekevät yhä enemmän ihmissuhde- ja sukupuolivalistusta sekä antavat ehkäisyneuvontaa.

1961

Poliotapauksia esiintyy enää alle 10 vuodessa.

1962

Yli 98 prosenttia tänä vuonna syntyneistä saa ennen kouluikää rokotteen hinkuyskää, kurkkumätää, jäykkäkouristusta, poliota ja tuberkuloosia vastaan. Rokottaminen on pääasiassa terveyssisarten työtä.

Käyttöön otetaan neuvolakortti.

1968

Terveyssisaret tulevat työaikalain piiriin. Tähän asti työaikaa ei käytännössä ole ollut, sillä terveyssisar on lähtenyt potilaittensa luo tarpeen vaatiessa minä vuorokauden aikana hyvänsä.

Kouluterveydenhoitaja Kaisa Sternberger, Jyväskylä.

”Antoisinta työssäni ovat oppilaat”

Kouluterveydenhoitaja Kaisa Sternberger:

”Työskentelen yläkoulussa 13–16-vuotiaiden oppilaiden parissa ja vastuullani on 440 oppilasta. Se on paljon, mutta kuitenkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nykyisen suosituksen mukaisesti. Ennen suositusta oppilaita oli 580 terveydenhoitajaa kohden.

Työ on itsenäistä, mutta tarvittaessa saan tiimiltä tukea. Itsenäinen työ tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suunnittelen työpäiväni kulun itse. Etukäteen ei kuitenkaan aina voi tietää, miten paljon jonkin yksittäisen oppilaan tilanne vie aikaa. Esimerkiksi erityislasten tilanteet ja maahan muuttaneiden lasten rokotusten selvittelyt vievät paljon aikaa.

Kymmenen viime vuoden aikana oppilaiden keskustelun tarve on lisääntynyt. Oppilaat tarvitsevat tukea arjen hallintaan ja koulun käyntiin. Pyrin omalta osaltani puuttumaan oppilaan ongelmiin yhdessä perheen kanssa niin, että ne eivät heijastu jatko-opintoihin. Kouluterveydenhoitaja myös kannattelee oppilaita erilaisissa kriiseissä ja mielenterveyden ongelmissa.

Älylaitteiden vaikutus näkyy. Niskassa olevasta emännänkyhmystä on tullut somekyhmy, ja lapsilla on paljon niska- ja hartiavaivoja sekä päänsärkyä. Osa nuorista liikkuu paljon ja tavoitteellisesti, mutta osa ei käytännössä liiku ollenkaan.

Työssäni antoisinta ovat oppilaat. Olen suorittanut myös yamk-tutkinnon ja miettinyt asiantuntijatehtäviin siirtymistä. Toistaiseksi en halua luopua asiakastyöstä.”

1972

Kansanterveyslaki luo Suomeen terveydenhuollon peruspalvelujärjestelmän, joka on kuntien vastuulla. Terveyssisarta aletaan kutsua terveydenhoitajaksi. 2 600 kuntien palveluksessa olevaa terveyssisarta ja kätilöä siirtyy kunnan terveyskeskukseen. Kuntiin perustetaan 1 500 uutta terveydenhoitajan virkaa.

Kotikäynnit vähenevät ja vastaanottotyö lisääntyy. Perhekeskeisyys, hoidon jatkuvuus ja yksilöllinen terveyskasvatus kärsivät muutoksessa, kun työssä alkavat korostua suoritteet. Hierarkian ja työnjaon malli tulee sairaalasta, mikä vähentää terveydenhoitajan itsenäistä asemaa.

1982

Tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoyhdistelmärokote (MPR) otetaan Suomessa käyttöön.

1990-luku

Suomi leikkaa ennaltaehkäisevän terveydenhuollon rahoitusta laman vuoksi.

1996

Ammattikorkeakoulut aloittavat.

Työterveyshoitaja Jonna Karjalainen, Kajaani, Terveystalo.

”Asiakas on voinut kerätä rohkeutta pitkään”

Työterveyshoitaja Jonna Karjalainen:

”Viimeinen opiskeluaikainen harjoittelu oli Terveystalon työterveyshuollossa. Valmistuin 2013 ja ehdin olla pari vuotta neuvolassa ja perhevapailla. Kun Terveystalossa vapautui työterveyshoitajan paikka, minua kehotettiin hakemaan sitä.

Terveydenhoitajaopinnoissa oli niukasti työterveyshuollon opetusta, mutta kansansairauksien tiedosta on hyötyä tässäkin terveydenhoitajan roolissa.

Hyötyä on myös peruskoulutuksessa opetetusta motivoivasta haastattelusta. Sen avulla saan asiakkaan kertomaan tilanteestaan enemmän.

Mielen hyvinvointi ja jaksaminen korostuvat kohtaamisissa nykyään. Usein tulee tunne, että asiakas on kerännyt pitkään rohkeutta, että uskaltaa tulla pyytämään apua.

Vastaanotolla käy ihmisiä laidasta laitaan. Osa on nuoria, jotka ovat työuransa alussa ja osa jäämässä eläkkeelle. Erilaisten ihmisten kohtaaminen ja työn monipuolisuus tekevät työstä antoisaa.

Työterveyshoitajan työssä yksi keskeinen asia on keskustelu yritysten ja yritysjohdon kanssa. Keskusteluista saa omaan työhön uutta näkökulmaa. Käymme läpi erilaisia lukuja kuten sairauspoissaolojen määriä ja mietimme, miten voisimme lisätä työhyvinvointia ja työterveyshuollon vaikuttavuutta. Lukujen avulla pystyn arvioimaan oman työn vaikuttavuutta. Pystymme myös vertaamaan lukuja saman toimialan sisällä, mikä auttaa suhteuttamaan asiakasyrityksen tilannetta.”

2001

Terveydenhoitajan koulutus kestää noin neljä vuotta (240 op). Edeltäviä sairaanhoitajaopintoja ei enää vaadita, vaan opiskelijat hakevat suoraan terveydenhoitajaksi. He saavat myös sairaanhoitajan pätevyyden. Ensihoitaja, kätilö ja sairaanhoitaja voivat pätevöityä terveydenhoitajaksi suorittamalla noin vuoden kestävät lisäopinnot.

2005

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto vakinaistetaan.

Tehy perustaa oman jaoston terveydenhoitajille.

2024

Terveydenhoitajakoulutusta järjestetään 18 ammattikorkeakoulussa. Uusia opiskelijoita aloittaa vuosittain noin 1 000.

Lähteenä käytetty: Päivi Huhtela: Sairaanhoitajien koulutuksen suunnittelu ja toteutus Suomessa vuosina 1945–1957, väitöskirja Oulun yliopisto 2009. • Veli Junttila: Lapsilisää valtion varoista, kolumni Turun Sanomissa 7.6.1998. • Annikki Lämsä: Terveydenhoitajakoulutuksen juuret ja siivet Oulun koulussa, ePooki 9/2013. • Anni Punto: Terveyssisarkoulutuksen ja terveyssisarten neuvontatoiminnan kehitys Suomessa vuosina 1912–1944, väitöskirja Helsingin yliopisto 1991. • Riitta Simoila: Terveydenhoitajan työn kehitys, ristiriidat ja työorientaatiot, väitöskirja Oulun yliopisto 1994. • Ulla Siivola: Terveyssisar kansanterveystyössä, WSOY 1984. • Maija Sorvettula: Johdatus suomalaiseen hoitotyön historiaan, Suomen Sairaanhoitajaliitto ry 1998. • Opetusneuvos Dinah Arifulla Opetushallituksesta. • Helsingin yliopiston tiedemuseo Liekki. • Opetushallituksen tilastopalvelu Vipunen.

Vanhat kuvat: Helsinkikuvia.fi / Eino Heinonen, Rafael Roos ja Nyblin.

Lue lisää: Sata vuotta neuvolaa – virstanpylväät aikajanalla

Mainos alkaa

Mainos päättyy