Miina Supisen kirjoittamassa Orvokki Leukaluun urakirjassa (2013) ammatinvalintapsykologi Orvokki näkee jalkahoitajan ammatin jalona kutsumuksena.
Mika Kähkönen on kirjoittanut neljä jännityskirjaa, joissa liikutaan sairaalamaailmassa. Tuorein niistä on Luonnollinen kuolema (2016). Hänen viides kirjansa Kroonikko julkaistaan vuoden 2018 loppupuolella. Kähkönen on ammatiltaan lääkintävahtimestari. Hänen esikoisromaanissaan nimeltä Testinuket on pääosassa lääkintävahtimestari.
Anu Kaipaisen Naistentansseissa (1975) Hertta havittelee hammashoitajaksi, mutta hänen mieltään painaa muuan huoli.
Sarianna Vaaran kirjassa Huomenkellotyttö (2013) kuvataan kirjailijan omakohtaisia lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia psyykkisesti sairaan äitinsä kanssa. Vaara on toiselta ammatiltaan sairaanhoitaja.
Enni Mustosen Jääleinikissä (2011) päähenkilö on vastavalmistunut sairaanhoitaja Eliisa Hetta. Hän löytää ämminsä jäämistöä selvitellessään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvan univormupukuisesta miehestä. Eliisa päättää lähteä Saksaan töihin ja selvittämään sukujuuriensa salaisuutta.
Jennifer Worth kertoo muistelmissaan Hakekaa kätilö maanläheisesti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä. Sarjassa on kolme osaa ja se on tunnettu myös tv-sarjana.
Perheen lastenhoitaja katoaa Linn Ullmannin kirjassa Aarteemme kallis (2012).
Hope Riverin kätilö (2014) on Patricia Harmanin ensimmäinen romaani. Hän on kirjoittanut työstään kätilönä kaksi muistelmateosta, joita ei ole suomennettu (Arms Wide Open: A Midwife’s Journey ja The Blue Cotton Gown: A Midwife’s Memoir). Harman perusti vuonna 1988 yhdessä gynekologi-miehensä kanssa yksityisen synnytysklinikan Länsi-Virginiaan, missä he opastivat odottavia äitejä ja auttoivat lapsia maailmaan luonnonmukaisella tavalla.
Riku Korhosen kirjassa Emme enää usko pahaan (2016) yksi päähenkilöistä, Aino Viitanen, on lähihoitaja päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asuntolassa. Hänet kaapataan asuntolan edestä työvuoron loputtua.
Raili K. Miettisen esikoisromaani Yönsisar (2017) kuvaa sairaalan pitkäaikaispotilaita, paljolti vanhuksia ja heidän kohteluaan sekä hoitajien hankalia työoloja. Päähenkilö on sairaanhoitaja Kirsi. ”Miettinen kuvaa havainnoivasti kriisivaiheita läpi käyvän sairaanhoitajan taipumusta heijastaa omia pelkojaan ja pettymyksiään muista, monesti sairaista ihmisistä”, kirjoittaa Savon Sanomat arvostelussaan. Miettinen itse on psykiatrinen sairaanhoitaja ja kirjallisuusterapeutti.
Jouko Raivio on kirjoittanut trilogian Vaahteran sairaalasta. Sarjan kolmannessa osassa, Pimeä valo (2006), röntgenhoitaja Laura Aromaan rauhallinen iltavuoro muuttuu painajaiseksi. Mysteeriä selvittää vartija-vahtimestari Jari Viirilä.
Kaija Pakkasen esikoisteos oli 1950 julkaistu sairaanhoitaja-opiskelijasta kertova nuortenkirja Annikki, sairaanhoito-oppilas. Koulutukseltaan Pakkanen oli sairaanhoitaja, mutta hän teki pitkän ja tuotteliaan uran vapaana kirjailija. Hänen tyttärensä Outi Pakkanen ja poikansa Jukka Pakkanen ovat myös kirjailijoita.
Helen D. Boylstonin Helena-sarjassa kuvataan sairaanhoitajan elämää opiskeluvuosista avioitumiseen ja työn ja perhe-elämän vaikeaan yhdistämiseen asti. Boylston oli itsekin sairaanhoitaja. Hän on ammentanut sarjaan paljon omasta elämästään.
Helen Wellsin nostalgisessa Ursula-sarjassa päähenkilöllä on hieno urakehitys. Tummakutrinen ja eloisa Ursula Ames työskentelee muun muassa lastensairaalassa, kouluhoitajana, terveyssisarena ja lopulta ylihoitajana.
Toimittaja Kimmo Oksanen kuvaa kirjassaan Kasvoton mies (2015), miten herpeksestä alkunsa saanut infektio tuhosi hänen ihoaan ja levisi ympäri kehoa. Sairaalamaailma tulee lähelle potilaan kantilta.
Juttu on julkaistu Tehy-lehdessä 6-7/2017
