”Nuorten ongelmat ovat jotenkin tosi moninaiset” – Psykiatriset hoitajat käyvät Pohjois-Savossa kouluissa

Pyörön koulu on noin tuhannen oppilaan yhtenäiskoulu Kuopion Petosen kaupunginosassa. Yläkoulun käytävillä voi aistia teinienergian – se on samaan aikaan rajua ja herkkää, uhoavaa ja ujoa.

Koulun ilmapiiri, sen ihmiset, käytävät ja portaikot ovat tulleet tutuiksi Eveliina Jormakalle ja Riikka Ryhäselle. He ovat jalkautuvia psykiatrisia sairaanhoitajia Pohjois-Savon hyvinvointialueen lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluista. Petosen lisäksi he tekevät hanketyötä neljässä muussa Kuopion keskisen alueen koulussa.

Kaiken kaikkiaan Pohjois-Savon alueella työskentelee kuusi jalkautuvaa psykiatrista sairaanhoitajaa. He käyvät kolmessatoista eri koulussa Kuopion kaupungin alueella ja maaseudulla. Suurin osa kouluista on lukioita ja ammattioppilaitoksia, mutta mukana on Petosen lisäksi muitakin yläkouluja.

Psykiatrian ammattilaisia tarvitaan, kun oppilas- tai opiskelijahuollon tarjoama tuki ja ohjaus eivät riitä. Näitä tilanteita on yhä useammin, sillä nuorten mielialaoireet ja haasteet ovat vaikeutuneet ja monimutkaistuneet.

”Tavoitteena on auttaa nuoria oikea-aikaisesti ja varhain, jotta ongelmat eivät ehdi kasaantua”, Riikka summaa.

Ei täysin kynnyksetöntä

Kouluissa on vastattu psykiatrian ammattilaisten tarpeeseen muun muassa psyykkaritoiminnalla, mikä tarkoittaa psykiatrisen sairaanhoitajan tarjoamaa matalan kynnyksen keskusteluapua. Pohjois-Savon jalkautuva psykiatrinen sairaanhoitaja -malli on eri asia.

”Tämä ei ole täysin kynnyksetöntä, vaikka matalalla kynnyksellä toimimmekin. Nuorella on oltava pitkittyneitä mielialaoireita ja oppilashuollon keinot jo kokeiltuna. Lähetettä ei kuitenkaan tarvita, vaan oppilashuollon yhteydenotto ja yhteinen arvio nuoren tilanteesta riittävät”, kertoo Riikka.

Psykiatrisen sairaanhoitajan ja nuoren tapaamiset alkavat, jos hoitojakso todetaan tarpeelliseksi yhdessä oppilashuollon, psykiatrisen sairaanhoitajan, nuoren ja tämän huoltajan kanssa. Tapaamiset pidetään koululla ja joskus myös nuoren kotona.

Jalkautuvan mallin etuna on, että nuoren ei tarvitse lähteä koulusta minnekään. Sairaanhoitaja pääsee puolestaan paremmin sisään nuoren maailmaan, kun tapaa tätä tämän omassa ympäristössä.

Hoitojakson pituus on 10–12 tapaamiskertaa. Kyse on hoitosuhdetyöskentelystä eli käytännössä keskustelusta. Sairaanhoitajat hyödyntävät usein ihmissuhteisiin keskittyvää IPT:tä eli interpersonaalista terapiaa, mutta he voivat käyttää soveltuvin osin myös muita menetelmiä.

Eveliina hyödyntää tarvittaessa esimerkiksi kognitiivista lyhytterapiaa ja Riikka seksuaalineuvojan ja nepsy-valmentajan osaamistaan.

Osa nuorista tarvitsee hoitojakson jälkeen jatkohoitoa perustason lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa tai erikoissairaanhoidossa. Joidenkin tilannetta jäädään seuraamaan oppilas- tai opiskelijahuollossa, ja joidenkin asiat saattavat selkiytyä jo ennen kuin hoitojakso on käyty.

”Kaikki eivät tarvitse kymmentä tai kahtatoista tapaamiskertaa. Nuorilla muutos parempaan voi tapahtua nopeastikin, ja se juuri tekee nuorten kanssa työskentelystä niin mielekästä. Mukana on aina toivon elementti”, kuvailee Riikka.

Kova aikuisen tarve

Rakkaus, pelko, suru, ilo, viha, yllätys. Mieli ry:n julisteet tunteiden maailmanpyörästä ja vuoristoradasta tuovat väriä pienen luokkatilan seinille. Tässä huoneessa Eveliina ja Riikka tapaavat nuoria Petosen koululla.

Masennus ja ahdistus ovat yleisimmät syyt hoitojakson aloittamiselle. On myös käytöshäiriöitä, kaveripulmia, poissaoloja koulusta, hankaluuksia perhedynamiikassa sekä päihteidenkäyttöä tai muita riippuvuuksia. Usein nuorella on iso vyyhti ongelmia, joita psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa lähdetään selvittämään.

”Nuorten ongelmat ovat jotenkin tosi moninaiset. Lievä oireilu on tänä päivänä aivan eri asia kuin se oli viisi vuotta sitten”, sanoo Eveliina.

Mistä se oikein johtuu? Sitä Eveliina ja Riikka ovat kollegoineen pohtineet paljon. Taustalla ovat isommat yhteiskunnalliset syyt ja perheisiin liittyvät tekijät. Kuten yhteisöllisyyden puute ja sosiaalinen media, joka aiheuttaa paineita ja rapauttaa ihmissuhdetaitoja. Myös perheiden sosioekonomiset haasteet, ylisukupolvisuus sekä vanhempien kyvyttömyys vetää rajoja aiheuttavat ongelmia.

”Tuntuu myös, että koulu on haastavampaa, kun sitä vertaa omaan nuoruuteen. Nuorilla on suuria paineita olla joku ja tietää hurjan varhain, mikä hänestä tulee isona”, pohtii Eveliina.

Sellainenkin nuori, joka ei pysty käymään koulua, ilmestyy psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle.

Eveliina ja Riikka ovat huomanneet työssään, että nuorilla on kova aikuisen tarve. Nuoret arvostavat sitä, että heille on varattu oma aika ja heitä varten on joku, joka kuuntelee. 

”Harvoin on niin, ettei mitään keskustelua syntyisi. Nuoret ovat hyvin sitoutuneita näihin tapaamisiin ja peruutuksia tulee tosi vähän. Yleensä peruutukset liittyvät toimintakyvyn haasteisiin”, Riikka kertoo.

Kuvaavaa on, että sellainenkin nuori, joka ei pysty käymään koulua, ilmestyy kuitenkin psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle.

Terveydenhoitajalta kiitosta

Kun psykiatriset sairaanhoitajat jalkautuivat kouluihin vuonna 2022, aluksi oli hieman opettelua sen suhteen, millaista yhteistyö on ja keitä psykiatriselle sairaanhoitajalle kannattaa ohjata. Kouluissa oli toivetta, että nuoret pääsisivät hoitajalle erittäin matalalla kynnyksellä psyykkaritoiminnan tapaan. Nykyään ohjaamisen kriteerit ovat kaikilla hallussa.

Hoitosuhdetyön lisäksi sairaanhoitajat tekevät paljon konsultatiivista työtä. Senkin tarve on kasvanut. He ovat oppilas- ja opiskelijahuollon käytettävissä, kun mietitään, mikä olisi nuorelle parasta: olisiko se käynnit koulukuraattorin tai -psykologin luona, tarvitaanko hoitojakso psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa vai erityistason palveluja.

Pyörön koulun terveydenhoitaja Elisa Viskari ei osaa enää kuvitellakaan, ettei koululla olisi psykiatrisia sairaanhoitajia.

”He ovat luonteva osa oppilashuoltoryhmää ja he tuovat koululle kaivattua psykiatrian asiantuntemusta. Olimme pitkään jopa ilman psykologia, joten sekin väylä oli välillä tukossa.”

Elisa kehuu yhteistyötä sujuvaksi. Kun Eveliina tai Riikka ovat koululla, heidän kanssaan voi keskustella asioista kasvotusten, ja muuten voi laittaa viestiä tai soittaa.

Oireilua yhä enemmän

Kuten monet hyvät käytännöt, myös Kuopion seudun jalkautuva psykiatrinen sairaanhoitaja -malli toimii hankerahoituksella. EU-rahoitteinen hanke päättyy kesäkuussa 2025, mutta tavoitteena on, että työmalli saataisiin vakiinnutettua pysyväksi toiminnaksi.

Nykyistä hanketta edelsi hankekausi, jossa psykiatriset sairaanhoitajat jalkautuivat ala- ja yläkouluihin. Meneillään olevassa hankkeessa on mukana lukioita ja ammattioppilaitoksia ja joitakin yläkouluja.

Hankesuunnittelija, psykiatrinen sairaanhoitaja Pauliina Rissanen kertoo, että Kuopion seudun malliin otettiin vaikutteita Turusta, jonka kouluissa työskentelee psykiatrisia sairaanhoitajia. Vuodesta 2019 toiminut malli on siellä hyvinvointialueelle siirtymisen myötä laajentunut, ja nyt psykiatrisia sairaanhoitajia on 17. 

Kuopion seudun mallista on saatu yhteistyökumppaneilta, nuorilta ja vanhemmilta pelkästään myönteistä palautetta. Hankkeen ensimmäisellä kaudella 2022–2023 vain 13 prosenttia hoitojakson käyneistä nuorista tarvitsi jatkohoitoa. Erikoissairaanhoitoon heistä ohjautui viisi prosenttia.

Nyt kun painopiste on siirtynyt toiselle asteelle, tilanne on muuttunut. Nuorten oireilua on enemmän ja haasteet vaikeampia. Myös jatko-ohjautumiset perustason lasten- ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä erikoissairaanhoitoon ovat lisääntyneet. Jatkohoitoa on tarvinnut 23 prosenttia nuorista.

”Mutta hyvää on, että pääosa nuorista saa avun käynneillä ja pieni osa tarvitsee yksilöllisesti suunniteltua jatkoa. Plussaa on sekin, että hoitoon on päässyt reilussa viikossa”, Pauliina huomauttaa.