Kirsi on toinen Tampereen kaupungin nepsy-tukitiimin terveydenhoitajista. Tiimin asiakkaat ovat 0–20-vuotiaita tamperelaisia ja oriveteläisiä lapsia ja nuoria läheisineen.
Kun Kirsi aloitti työnsä seitsemän vuotta sitten, hän oli mukana luomassa uutta. Tampereella oli päättynyt hanke, joka pyrki siirtämään neuropsykiatrisen tiedon ja kuntoutuksen erikoissairaanhoidosta perustasolle.
– Terveydenhoitajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja perhetyöntekijän tiimi oli tiettävästi maamme ensimmäinen perustasolle jalkautuva neuropsykiatrinen tukitiimi.
Tavallisimpia neuropsykiatrisia häiriöitä ovat ADHD ja ADD, autismikirjon häiriöt, kielenkehityksen erityisvaikeudet ja Touretten oireyhtymä. Ne aiheuttavat ongelmia esimerkiksi toiminnanohjauksessa: aloittamisen ja loppuunsaattamisen kyky sekä organisointikyky ja ajanhallinta vaikeutuvat. Tunne- ja aistiensäätelyssä voi olla pulmia.
Käydessään koulussa tai päiväkodissa Kirsi havainnoi lasta aamupäivän. Lapselle ei kerrota vierailusta ennakkoon, sillä se saattaisi vaikuttaa käyttäytymiseen ja lapsi voisi joutua silmätikuksi.
– Kerron lapsille, että olen seuraamassa opettajan työskentelyä – ja niin olenkin. Haluan esimerkiksi nähdä, miten lapsi vastaa opettajan ohjeisiin.
Kirsi kirjaa ylös havaintonsa lapsesta: vuorovaikutuksen opettajan ja muiden lasten kanssa, oheistoiminnot ja lapsen työskentelyä haittaavat tekijät. Hyöriikö lapsi levottomana? Onko hänen vaikea keskittyä, kun luokkaan hiipii koulukeittiöstä ruoan tuoksu? Ymmärtääkö lapsi opettajan ohjeet?
Kirsi kirjaa myös opettajan kokemukset ja liittää mukaan opettajan täyttämän oirekyselyn lapsesta. Tilanne on hankala, jos Kirsistä lapsen haasteet ovat pieniä, mutta opettaja kokee ne valtavina. Silloin Kirsi lisää opettajan nepsy-osaamista ja kertoo, ettei lapsi ole tahallaan hankala.
– Voin antaa keinoja lapsen auttamiseen. Jos esimerkiksi huomaan, että ympäröivät äänet häiritsevät lasta, pyydän opettajaa hankkimaan oppilaalle kuulosuojaimet.
Toisin kuin työn alkuvaiheessa, enää Kirsiä ei mietitytä ohjata opettajia.
– Tilannetta helpotti ymmärrys siitä, että vaikka teemme työtämme vähän eri näkökulmista, työskentelemme yhdessä lapsen parhaaksi.
Nepsy-vaikeuksien takana on usein kehitykseen liittyvä aivojen rakenteellinen tai toiminnallinen poikkeavuus. Perimä on merkittävä taustatekijä.
– Kotikäynnillä huomaan, kuinka vanhemman omat hankaluudet saattavat jouduttaa tai hidastaa lapsen avun saantia.
Osa vanhemmista haluaa suojella lasta kohtaamasta samoja vaikeuksia kuin itse on kokenut. Osa ei tiedosta neuropsykiatrisia oireitaan, eikä näe niitä lapsessakaan. Joku voi olla menettänyt uskonsa palvelujärjestelmään.
– Jos vanhempi kieltäytyy avusta, lupaan palata asiaan myöhemmin. Joskus vanhemmat tarvitsevat asian sulatteluun pitkiäkin aikoja.
Kotikäynti vaikuttaa ratkaisevasti siihen, että lapsi saa oikeanlaista apua.
– Toisinaan syy lapsen haasteisiin on huomattavasti nepsy-häiriöitä laajempi. Lapsi saattaisi tarvita pikemminkin lastensuojelun tukea.
Kirsi kirjaa ja koodaa havaintonsa ja vanhemmilta ja opettajilta saamansa tiedot ja menee niiden kanssa perheneuvolan tai nuorisovastaanoton erikoislääkärin luokse. Lääkäri arvioi, tarvitseeko lapsi jatkotutkimuksia. Nopeimmillaan lapsi pääsee terveydenhoitajan osuuden jälkeen tutkimuksiin kuukaudessa tai parissa.
Vaikka yhteistyö asiakkaan kanssa päättyy, nepsy-häiriöt seuraavat lasta loppuelämän. Perhe ja opettaja voivat halutessaan ottaa Kirsiin myöhemmin yhteyttä.
– Mikään huoli ei ole liian pieni, kun kyseessä on lapsi. Mitä varhemmin lapsen ongelmiin puututaan, sitä paremmin hänelle saadaan oikein kohdennettua apua.
Kirsin työajasta osan vie nepsy-tietouden jakaminen, verkkosivujen työstäminen ja palveluiden kehittäminen sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa.
– Esimerkiksi se oli mahtavaa, kun saimme tehdä toimintaterapeuttien kanssa vilkkaille ja tarkkaamattomille lapsille videon, jonka tavoitteena on helpottaa lapsen oppimista ja keskittymistä.
Tamperelaisten työtavasta on haettu mallia muualle Suomeen. Tiimi järjestää vuosittain valtakunnallisen nepsy-infopäivän, jossa se esittelee toimintaansa kuntien sote-ammattilaisille.
– Nepsy-asian edistäminen vie aikaa, mutta aikaa myöten lapset hyötyvät.
Lähin työtoverini: Yhteinen kieli yhdistää
”Kolme vuotta sitten tiimimme kasvoi toisella terveydenhoitajalla, Laura Ristolaisella. Silloin ymmärsin, kuinka kovilla olin ollut. Olin kaivannut toista ihmistä, joka katsoisi työtäni samasta näkökulmasta kuin minä.
Ennen Lauraa olin ainoa terveydenhoitaja koko perheneuvolassa. Lauran kanssa olemme molemmat työskennelleet aiemmin kouluterveydenhoitajina. Meillä on yhteinen kieli, ja ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta.
Lauralla ja minulla on omat asiakkaamme. Teemme asiakaskäynnit yksin, mutta tarvittaessa pohdimme havaintojamme yhdessä. Tiedän, että saan halutessani häneltä aina apua.
Saamme tiiminä työnohjausta, mutta henkilökohtainen työnohjaus puuttuu. Ellen saisi jakaa Lauran kanssa asioita, kuormittuisin liikaa.”
Teksti Virve Järvinen
Lue lisää:
Terveydenhoitaja jäljittäjänä: Koronaviruksen tartuntaketjujen selvitys on kuin salapoliisityötä
Fysioterapeutti koululla: Apua keholle ja mielelle
