Myös nuori voi uupua

Nuoren ammatillinen kasvu vaarantuu, jos hänen vastuulleen annetaan liian vaativia ja vastuullisia tehtäviä.

Kuvateksti
Epäviralliseen työnjakoon perustuvia tehtäviä kertyy ikääntyville naisille. Kuva: iStock

Uupuminen voi vaania myös nuorta ja kokematonta työntekijää. Nuorikaan ei jaksa loputtomiin, mutta hän ei välttämättä tunnista väsymyksen merkkejä ajoissa. Myös kynnys avun pyytämiseen voi olla liian korkea. Nuoren uupuminen käynnistyy usein liian kovista odotuksista.

Suhde työhön kehittyy terveelle pohjalle silloin, kun nuori menestyy ammatissaan vähitellen, todellisten näyttöjen kautta. Ammatillinen kasvu edellyttää nöyryyttä, sillä motivaatio itsensä kehittämiseen syntyy oman osaamattomuuden tunnistamisesta ja hyväksymisestä.

Jatkuva pelko osaamattomuuden paljastumisesta ahdistaa.

Nuoren ammatillinen kasvu vaarantuu, jos hänen vastuulleen annetaan liian vaativia ja vastuullisia tehtäviä. Kasvun puuttuessa kokemattoman työntekijän kohtaloksi voi muodostua niin sanottu näennäiskompetenssi. Se tarkoittaa kykyä selviytyä tilanteesta ilman varsinaisen ongelman ratkaisua.

Näennäiskompetenssi uhkaa urallaan nopeasti edennyttä nuorta, jolla ei ole ollut riittävästi aikaa perehtyä asioihin. Kehityskulku käynnistyy, jos nuoreen kohdistuu jatkuvasti odotuksia, jotka ylittävät hänen todelliset kykynsä. Näennäiskompetenssin varassa toimiva kärsii riittämättömyyden tunteesta ja suoriutuu työstään rimaa hipoen.

Jatkuva pelko osaamattomuuden paljastumisesta ahdistaa, vie energiaa ja heikentää työn mielekkyyttä. Lähiesimiehen tehtävä on huolehtia siitä, että kokematon alainen ei saa vastuulleen liian vaativia tehtäviä.

Liika työ väsyttää ja aiheuttaa tyytymättömyyttä, minkä esimies saattaa tulkita johtuvan ikääntymisestä. Työntekijä ei ehkä itsekään ymmärrä, että syynä on epävirallinen työjako.

Virallisen työnjaon rinnalla työpaikoilla esiintyy epävirallista työnjakoa. Epäviralliseen työnjakoon perustuvia tehtäviä kertyy erityisesti ikääntyville naisille. Näin käy helposti silloin, kun esimies on toiminut tehtävässään vasta vähän aikaa eikä ole perillä siitä, miten tehtävät työyhteisössä jakautuvat.

Kokeneelle työntekijälle saattaa kertyä liikaa töitä myös siksi, että asiakkaat asioivat mielellään hänen kanssaan. Kokenut usein hallitsee tehtävät muita paremmin ja kantaa vastuuta kokonaisuudesta. Hänelle on saattanut myös kertyä tehtäviä, jotka eivät näy määritellyssä tehtävänkuvassa.

Lähiesimiehen tehtävä on seurata alaistensa selviytymistä työstä sekä huolehtia siitä, että työ ei vaaranna heidän terveyttään ja turvallisuuttaan. Työkykyongelmat ovat helpompia havaita ja ottaa puheeksi, kun esimies tuntee alaisensa ja on aidosti kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan. Myös keskinäinen luottamus helpottaa tilannetta.

Työyhteisön kaikki jäsenet voivat ottaa esiin työkykyä uhkaavan ongelman. Esimiehen tehtävä on ottaa asia puheeksi ja tarjota tukea. Puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, ja esimiesten olisi saatava tilanteiden hallintaan koulutusta esimerkiksi työterveyshuollosta.

Elämänkokemus auttaa, kun esimies joutuu ratkaisemaan työyhteisön ongelmia.

Esimiehen tuella ja oikeudenmukaisella kohtelulla on suuri merkitys ikääntyvien työntekijöiden työkyvylle. Tuen puutteella on puolestaan suora yhteys työkyvyn heikkenemiseen ja ennenaikaiseen eläköitymiseen. Epäoikeudenmukainen kohtelu koettelee työpaikkaansa sitoutuneiden, kokeneiden työntekijöiden jaksamista.

Esimieheltä vaaditaan kykyä asettua muiden asemaan, ja tällöin elämänkokemuksesta on hyötyä. Elämänkokemus auttaa myös silloin, kun esimies joutuu ratkaisemaan työyhteisön ongelmia. Kokeneen esimiehen on usein helpompi olla uskottava ja herättää luottamusta.

Esimiehenä menestyminen ei ole kuitenkaan kiinni vain iästä. Nuori esimies pärjää työssään, jos hän onnistuu luomaan toimivan esimies–alaissuhteen kokeneisiin työntekijöihin ja saa heiltä tukea. Hänellä on myös oltava valmiudet kehittyä ja kasvaa tehtävässään.

Kokematon esimies toimii viisaasti, kun hän kuuntelee alaisiaan ja hyödyntää heidän kokemustaan.

Ikävoimaa työhön. Työterveyslaitos 2011.

Julkaistu Tehy-lehdessä 1/2012