Mustamaalattu lähihoitaja: Tiesin, että kaikki oli valetta

Ilman Tehyä olisin murtunut, muistelee potkut saanut Satu Lainio.

Kuvateksti
Satu Lainio on purkanut pahaa oloaan perheensä kesämökkisaaressa.

Lähihoitaja Satu Lainiolla on ruskea salkku, jota hän ei ole avannut viiteen vuoteen. Salkussa on kaikki paperit ajalta, jolloin hän kävi taistelua työnantajaansa vastaan.

Eikä hän avaa sitä vieläkään. Satu on halunnut aktiviisesti unohtaa ikävän kokemuksensa. Maailma ei ole viidessä vuodessa kuitenkaan korjaantunut niin paljon, etteikö kokemuksista voisi joku muu oppia.

– Toimintaani ohjaa ikiaikainen moraali, jonka mukaan heikompaa pitää auttaa. Hoitoalalla sen pitäisi olla kaikille itsestään selvää.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Satu kouluttautui lähihoitajaksi viisikymppisenä. Sitä ennen hän oli työskennellyt myyntisihteerinä. Uusi asunto Uudessakaupungissa ja työ yksityisessä vanhustenhoitolaitoksessa, Esperin Villa Mariassa, tuntuivat upeilta loppu-uran ratkaisuilta.

– Todellisuus olikin jotain ihan muuta. Nopeasti valkeni, että vanhuksia laiminlyötiin rankasti. Ei ollut asianmukaisia työvälineitä, vanhuksia ei viety lääkäriin silloin kun piti, esimiehet vaihtuivat tiuhaan ja työkaverit sitäkin tiuhempaan, Satu luettelee.

Esimiehelle ongelmista kertominen ei tuottanut tulosta. Kun Satu ensimmäisen kerran kirjasi raporttiinsa, että hänen mielestään vanhus pitäisi viedä lääkäriin, alkoi työnantajan painostus.

Satua pyydettiin milloin milläkin verukkeella yläkertaan pomon puhutteluun. Häntä alettiin syyttää virheistä ja huonosta hoidosta.

– Silloisen liittoni viesti oli minulle: kärsi tai lähde. Lähteminen ei ollut minulle vaihtoehto, koska en pystynyt jättämään vanhuksia pulaan.

Satu sai taivaanmerkkinsä televisiosta. Kansanedustaja Tarja Tallqvist sanoi jossain ohjelmassa, että on väärin, jos näkee epäkohtia eikä tee niille mitään. Satu otti yhteyttä Tallqvistiin, joka neuvoi liittymään Tehyyn. Tehyssä lähdettiin ajamaan asiaa.

– Sain lakimiehen tuekseni. Hän neuvoi, kuinka puhutteluissa piti käyttäytyä ja kielsi allekirjoittamasta mitään ilman asianajajaa. En saanut provosoitua mistään, koska vastapuoli olisi saanut siitä lisää vettä myllyynsä.

Koska Satu on entinen sihteeri, hän oli kirjannut kaiken ylös. Siksi asiaa oli helppo lähteä viemään eteenpäin. Satu oli merkinnyt kaiken ylös päivämäärineen, myös puhelinsoitot.

Maaliskuussa 2009 työnantaja aloitti kummallisen sanaharkan. Sen päätteeksi Satu sai potkut ilman todellista syytä.

– Soitin Tehyyn ja sanoin, että nyt se tapahtui. Onneksi sain tukea ystäviltäni, perheeltäni ja terveyskeskuksen ylilääkäriltä, jonka mielestä vanhuksia laiminlyötiin.

Epäkohtiin ei saa pelätä puuttua. Dokumentoi faktat ja pitäydy niissä. Tiedä omat oikeutesi. Älä allekirjoita mitään ilman asianajajaa.

Satu Lainio

Työnantaja alkoi lähettää sähköpostia. Viesteissä moitittiin Sadun luonnetta ja väitettiin hänen tekemiksi asioita, jotka olivat keksittyjä. Yhtäkkiä huumorintajuinen työkaveri ja huolellinen hoitaja olikin aggressiivinen ja arvaamaton.

– Vaikka tiesin, että kaikki oli valhetta, jossain vaiheessa se meni ihon alle. Kun tarpeeksi mustamaalataan, saa olla aika vahva, että kestää. Ilman Tehyn tukea olisin murtunut, vaikka olisin kyllä vienyt asiaa eteenpäin ilman liiton tukeakin.

Tehyn lakimies yritti sopia laitonta irtisanomista työnantajan kanssa tuloksetta. Kesällä 2009 asia käsiteltiin käräjäoikeudessa, jossa kaikki työnantajan syytökset kumottiin. Lopulta työnantaja joutui korvaamaan Sadulle seitsemän kuukauden palkan.

Vaikka kokemus oli kurja, Satu tekisi sen uudelleen, sillä heikomman puolella pitää olla. Jos työn epäkohtia ei saa korjattua oman esimiehen kanssa, pitää ottaa yhteyttä esimerkiksi kaupungin viranomaisiin.

– Epäkohtiin ei saa pelätä puuttua. Dokumentoi faktat ja pitäydy niissä. Tiedä omat oikeutesi. Älä allekirjoita mitään ilman asianajajaa. Muista, että olet oikealla asialla, Satu neuvoo.

Tehyn tuki oli Sadulle korvaamatonta. Oikeudenkäyntikulujen maksaminen oli tärkeää, mutta kaikki muu tuki oli vielä tärkeämpää.

– Tämän hetken maailmassa työntekijä on heikoilla ja paikallista sopimista yritetään lisätä. Tavallisen työntekijän oikeuksia yritetään murtaa. Moni ei ymmärrä, kuinka rankasti työnantaja voi kohdella. Liitto ei ole vain pelkkiä risteilyjä ja kuukausipalkasta jotain pois, se on oikeasti työntekijän puolella.

Satu ehti olla työttömänä vain neljä päivää, kun hänet pyydettiin töihin terveyskeskukseen. Nykyään hän tekee pitkiä sijaisuuksia kuntoutus- ja arviointiosastolla ja nauttii työstään.

Teksti Maija Joutjärvi

 

Jos irtisanottu ei kuuluisi Tehyyn

  • Jos työnantaja perustelee irtisanomista työntekijästä johtuvilla syillä, päivärahaan määrätään 90 päivän karenssi, mikäli henkilö ei riitauta irtisanomista.
  • Jos irtisanottu henkilö ei ole Tehyn jäsen, hän voi palkata omilla rahoillaan juristin ja riitauttaa irtisanomisen. Jos juristia ei ole varaa palkata, karenssilta on hankala välttyä.
  • Käytännössä irtisanomista on lähes mahdotonta riitauttaa ilman liiton tukea. Pelkästä työttömyyskassasta ei saa apua. Jos kääntyy suoraan yksityisen asianajajan puoleen, kuluriski on valtava.
  • Liitosta saa luottamusmiesten ja liiton asiantuntijoiden avun käyttöönsä. Esimerkiksi työsuhteen päättymistilanteessa jäsenmaksuun sisältyy Tehyn lakimiesten apu. Lakimies käy neuvotteluja työnantajan, työnantajaliiton tai työnantajan asianajajan kanssa.
  • Jos sopuun ei päästä, jäsenellä on mahdollisuus käyttää jäsenetuna olevaa oikeusturvavakuutusta oikeudenkäyntiä varten.
  • Osassa asioista Tehyn lakimies hoitaa myös oikeudenkäynnin alusta loppuun.