Mitä kuuluu, hyvinvointialue?

Muutos kestää vuosia, sanoo Etelä-Savon hyvinvointialueen joh­taja Santeri Seppälä. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta on puhuttu vuosikausia, mutta varsinainen uudistus on käynnissä vasta nyt, kun hyvinvointialueet ovat toimineet vajaan vuoden. Muutos on ollut tehyläisittäin suuri. Mediassa muutos on näyttäytynyt henkilöstö- ja rahapulana, hoitoon pääsyn hankaloitumisena, vuokrafirmojen maksamien palkkojen päivittelynä sekä uutisina yhteistoimintaneuvotteluista.

Taustalla on tekijöitä, jotka eivät uutisista välttämättä suoraan välity. Päättäjät yrittivät 20 vuoden ajan ratkoa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteisiin liittyviä ongelmia erilaisilla hankkeilla. On epärealistista ajatella, että 20 vuoden aikana kertyneet ongelmat olisivat ratkenneet muutamassa kuukaudessa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on uudistuksessa niin isojen asioiden äärellä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua.

Toiminnan vakiintuminen kestää väistämättä ainakin aluevaltuuston ensimmäisen valtuustokauden, joka päättyy toukokuun lopussa 2025. Palveluprosessit pitää muuttaa kuntakohtaisista hyvinvointialuekohtaisiksi. Päällekkäisyydet halutaan poistaa ja perusasiointi siirtää digipalveluihin. Myös tietojärjestelmien yhtenäistäminen kestää. Toiminnan painopiste on tarkoitus siirtää kalliista erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Hoitojonojen kasvu pitää ensin pysäyttää, ennen kuin niitä voi alkaa lyhentää.

Työpaikka voi vaihtua

Hoitohenkilöstön hyvinvointialueilla tarvitsee tuskin pelätä irtisanomisia tai suuressa määrin lomautuksiakaan, mutta työpaikka ja työn tekeminen voivat muuttua. Henkilöstöä siirretään esimerkiksi kotisairaalaan, tehostettuun kotikuntoutukseen tai muuhun kotona asumista tukevaan palveluun. Ammattilaiset kohtaavat potilaan tai asiakkaan yhä useammin sähköisen kanavan kautta.

Hyvinvointialueiden on pakko uudistaa toimintaa, sillä väestön ikääntyminen ja palvelutarpeen kasvu yhdistettynä syvenevään henkilöstöpulaan on vaikea yhdistelmä. Yli puolella hyvinvointialueista jää eläkkeelle seuraavien viiden vuoden aikana peräti viidennes sote-henkilöstöstä.

Vaikka rahaa olisi käytössä nykyistä enemmän, henkilöstö ei riitä pyörittämään nykyistä toimintaa. Suurin pula on edelleen lähi- ja sairaanhoitajista. Hyvinvointialueiden on kiinnitettävä huomiota hoitotyön johtamiseen sekä veto- ja pitovoiman lisäämiseen, kun kilpailu työntekijöistä kiihtyy.

Miltä muutos näyttää Etelä-Savon hyvinvointialueella?

Etelä-Savo on yksi kahdeksasta hyvinvointialueesta, jolla oli taustalla kuntayhtymä. Tämä antoi etumatkaa niihin alueisiin, jotka aloittivat uuden organisaation rakentamisen tyhjästä. Etelä-Savon hyvinvointialueen muodostivat kaksi sairaanhoitopiiriä ja yksi kuntayhtymä: Essote, Sosteri ja Vaalijala.

Niin Etelä-Savo kuin useat muutkin hyvinvointialueet aikovat keskittää toimintaansa isompiin yksiköihin ja sovittaa perus- ja erityistason palvelut entistä paremmin yhteen.

Yksi suurimpia sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmia on henkilöstöpula. Näin on myös Etelä-Savossa, joka on ryhtynyt houkuttelemaan työntekijöitä lupauksella entistä paremmasta johtamisesta. Etelä-Savo myös harmonisoi palkat nopeasti. Tavoitteena on olla ei enempää eikä vähempää kuin Suomen paras työnantaja.

”Meillä on hyvä pöhinä. Henkilöstön työtyytyväisyys on kyselyn mukaan kohentunut, ja entistä useampi on valmis suosittelemaan meitä”, Santeri Seppälä sanoo.

Eroon pönötyksestä

Julkisella sektorilla työsuhde-edut ovat harvinaista herkkua, mutta Etelä-Savo kustantaa työyksiköihin kahvit ja tarjoaa liikuntakortteja. Pitkästä aikaa on luvassa myös joulujuhla. Sairaanhoitajapäiville eteläsavolaisia osallistui poikkeuksellisen runsaasti.

Seppälä uskoo, että työtyytyväisyyttä on lisännyt annettu lupaus hyvästä lähijohtamisesta.

”Lähiesihenkilöiden koulutus on aloitettu. Koulutus tähtää itseohjautuvuuteen, jossa tiimit ja työntekijät miettivät itse, miten haluavat asiat tehdä.”

Muutos on hierarkkiseen johtamiseen tottuneessa sosiaali- ja terveydenhuollossa suuri. Ihmiset ovat tottuneet saamaan ohjeet ylhäältä. Seppälä on koulutukseltaan terveydenhuollon erikoislääkäri eli hän on kouluttautunut nimenomaan terveydenhuollon kehittämiseen.

”Työntekijöiden on välillä vaikea uskoa, että he saavat päättää itse. Kyselyjä tulee esimerkiksi siitä, miten eläkekahvit saa järjestää.”

Etelä-Savo on myös palkannut johtajiksi ihmisiä, joilla on hoitajatausta. Seppälän mielestä perinteinen duaalimalli, jossa hoitaja johtaa hoitajia ja lääkäri lääkäreitä, on raskas ja hierarkkinen. Olennaista on valita pätevimmät johtajat.

”Ei ole tullut mitään rutinaa, että hoitajataustainen johtaa lääkäreitä. Taustan sijaan merkitystä on henkilöllä ja hänen tavallaan johtaa.”

Mutkaton yhteistyö

Tehyläisille johtajan hoitajataustalla on merkitystä. Päätoiminen pääluottamusmies Juhani Tuominen Etelä-Savon hyvinvointialueelta sanoo, että hoitajataustaiset johtajat ymmärtävät hoitotyön sisällön hyvin, mikä helpottaa yhteistyötä.

”Heillä on selkeä substanssiosaaminen hoitotyöstä, joten ymmärrämme toisiamme nopeasti.”

Tuominen vahvistaa Seppälän käsityksen siitä, että henkilöstö on pääosin tyytyväistä. Joillekin työntekijöille muutos on ollut suurempi kuin toisille.

”Kuntayhtymän työntekijät ovat päässeet vähemmällä, mutta esimerkiksi Pieksämäellä on mennyt kaikki uusiksi.”

Luottamusmiesten yhteistyö työnantajan kanssa on sujunut mutkattomasti.

”Meillä on hyvät, välittömät välit ja voimme olla yhteydessä milloin vain. Koen, että työnantaja on ymmärtänyt, että olemme voimavara.”

Mikkelin ja Savonlinnan välillä on vuosikausia ollut skismaa. Juhani Tuominen toivoo, että kierteestä päästäisiin vihdoin pois. Hänen mielestään koko Etelä-Savossa on oltava sote-palvelut, ja hän pitää ajatuksesta yhdestä sairaalasta, jolla on kaksi kampusta.

”Toki toimintojen sijoittelua ja toimitiloja voidaan miettiä yhdessä. Meillä on runsaasti turhia seiniä, joista voidaan hakea säästöjä.”

Savonlinnassa huolta aiheuttaa sairaalan tulevaisuus, joka on sosiaali- ja terveysministeriön sairaalaverkkoa pohtivan työryhmän käsissä. Santeri Seppälä ei näe sellaista mahdollisuutta, että erikoissairaanhoito ja sitä myötä päivystys loppuisi Savonlinnassa.

”Sairaalasta luopuminen tarkoittaisi käytännössä myös hoitajakoulutuksen päättymistä siellä, mikä pahentaisi hoitajapulaa.”

”Rahoituksessa on valuvika”

Hyvinvointialueiden suurin ongelma liittyy rahoitukseen ja rahoitusmalliin. Rahakirstua vartioiva valtiovarainministeriö asettaa kovat säästöpaineet. Vain Länsi-Uusimaa ja Pohjois-Karjala ovat keväällä 2023 arvioineet, että ne saavuttavat ministeriön asettamat tavoitteet vuoteen 2025 mennessä.

Hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä tälle vuodelle on yksi miljardi. Tälle vuodelle myönnetty rahoitus ei ole täysimääräisesti kattanut inflaatiota eikä työmarkkinaratkaisuja. Lainsäädäntö edellyttää, että tänä vuonna syntyvä alijäämä on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Valtiovarainministeriö myös vaatii, että kustannusten kasvua pitää hillitä 1,4 miljardia vuoteen 2027 mennessä.

Jos alue ei onnistu kattamaan alijäämää, valtiovarainministeriö voi käynnistää arviointimenettelyn. Menettely voi johtaa esimerkiksi alueiden yhdistämiseen.

Lähes kaikilla hyvinvointialueilla on päätettynä tai valmistelussa toiminnan uudistamiseen liittyvä muutosohjelma. Ohjelmilla tavoitellaan yleisesti noin 2–10 prosentin kustannussäästöjä alueen kokonaismenoista. Säästöjä haetaan muun muassa ostopalvelusopimuksista, vuokratyövoiman käytöstä ja kiinteistösopimuksien irtisanomisesta.

Etelä-Savon alijäämä on noin 50 miljoonaa. Miten se katetaan?

”Ei mitenkään, sillä rahoitusmallissa on valuvika”, Santeri Seppälä vastaa.

”Kyse ei ole siitä, että olisimme tuhlanneet 50 miljoonaa. Emme alun perinkään saaneet lähimainkaan sitä rahamäärä, jolla kaksi sairaanhoitopiiriä ja yksi kuntayhtymä toimivat.”

Valtio antoi esimerkiksi koronapotilaiden hoitoon lisää rahaa, mutta sitä ei ole otettu huomioon rahoituksessa, vaikka korona työllistää edelleen.

”Tällä hetkellä koronapotilaita on Etelä-Savossa hoidossa enemmän kuin pandemia-aikana.”

Alijäämän kattaminen ei ole Seppälän mukaan mahdollista vain toimintaa sopeuttamalla.

”Henkilöstöä pitäisi vähentää tuhansilla, mikä ei ole mahdollista, kun potilasmäärä kasvaa. Tai sitten valtion pitää ryhtyä purkamaan lakisääteisiä palveluja.”

Mökillä puolet vuodesta

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu väestön arvioituun palvelutarpeeseen sekä laskennallisiin kriteereihin, joita ovat esimerkiksi asukasmäärä, sairastavuus, väestön ikärakenne ja sosioekonomiset tekijät.

Malli perustuu kuntien vuoden 2022 yhteenlaskettuihin sote- ja pelastuslaitoksen kustannuksiin, jotka olivat 21,9 miljardia. Vuonna 2023 rahoitus on ollut 22,5 miljardia ja ensi vuodeksi hyvinvointialueet saavat 24,1 miljardia. Yhtä suomalaista kohden laskettuna ensi vuoden rahoitus on 4 325 euroa. Rahoitusmalli pysyy ennallaan ainakin vuoteen 2025 asti.

Etelä-Savossa asuu vakituisesti 130 000 ihmistä, mutta kesällä asukkaita on vähintään tuplat eli noin 270 000. Etelä-Savossa on eniten mökkejä koko Suomessa, ja Santeri Seppälän mukaan niiden asukkaat viihtyvät mökillä jopa puolet vuodesta. Rahoitusmalli ei huomioi vapaa-ajan asumista.

Mökkiläisten ikärakenne vastaa Suomen ikärakennetta eli painottuu iäkkääseen väestöön.

”Kesällä päivystyksessä oli päiviä, jolloin potilaina oli enemmän espoolaisia kuin mikkeliläisiä.”

Henkilöstöpulan ohella Etelä-Savon ongelma on väestörakenne. Yli 75-vuotiaiden määrä on maan suurin, ja työikäisen väestön osuus on maan pienin.

”Työikäisiä pitäisi saada tänne lisää”, sanoo pääluottamusmies Juhani Tuominen.

Santeri Seppälä puhuu Etelä-Savosta löytyvän elämänlaadun puolesta. Hän toivoo myös Filippiineiltä rekrytoitujen työntekijöiden arvostavan tilaa ja avaruutta ja jäävän maakuntaan.

”Moni heistä on työskennellyt esimerkiksi Dubaissa. Täällä on uudenlainen elämäntapa.”

Jutun lähteenä käytetty: Tiedosta arviointiin – tavoitteena paremmat palvelut, Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Suomessa, Valtakunnallinen asiantuntija-arvio, THL 42/2023. Hyvinvointialueet 300 päivää – onnistumiset ja haasteet, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Stas ry:n seminaari 2.11.2023. Valtiovarainministeriön taustatilaisuus hyvinvointialueiden rahoituksesta, taloudesta ja ohjauksesta 25.10.2023.