Tieto sieltä, toinen täältä ja aimo annos hyvää harkintakykyä. Luustohoitaja Jenni Lehtinen tutkii, mitä murtuman taustalta löytyy.
Se on vain rannemurtuma. Luustohoitaja Jenni Lehtinen, 49, tarttuu nopeasti tällaiseen vähättelyyn.
”Rannemurtuma ei välttämättä ole vain rannemurtuma. Se voi olla merkki osteoporoosista, luustoa haurastuttavasta sairaudesta”, Jenni selittää. Jenni työskentelee Kotkassa Kymenlaakson keskussairaalassa, Kymenlaakson hyvinvointialueella.
Jos rannemurtuma tulee tasamaalle tömähtämisestä, sitä kutsutaan matalaenergiseksi eli ME-murtumaksi. Sellainen tulee tyypillisesti liukkailla keleillä, kun tossu lähtee alta ja ihminen ottaa tasapainon horjuessa kädellä vastaan.
”Terveluisella ihmisellä rannemurtuma jää usein ainoaksi. Jos sairastaa osteoporoosia tai sen esiastetta osteopeniaa, rannemurtuma voi ennakoida uutta murtumaa.”
Jennin tehtävänä on löytää riskipotilaat ME-murtumapotilaiden joukosta ja käynnistää heidän hoitonsa. Tavoitteena on ehkäistä uusia murtumia.
”Uusi murtuma voi olla kohtalokas erityisesti iäkkäälle ihmiselle. Lonkkamurtuman saaneista harva kuntoutuu täysin ennalleen, ja merkittävä osa menehtyy vuoden sisällä.”
Jenni aloittaa salapoliisityönsä potilaiden päivystyskäynteihin pohjautuvalta murtumalistalta. Siltä löytyvät kaikki hyvinvointialueella hoidetut, yli 50-vuotiaiden naisten ja yli 60-vuotiaiden miesten murtumat.
”Etsin listalta ME-murtumat ja aloitan sen saaneille luuston kunnon selvittelyt eli MEM-hoitoketjun”, Jenni kertoo.
Hän tekee hoitoketjun potilaalle lähetteen verikokeisiin, joilla suljetaan pois luustoon vaikuttavia sairauksia. Hän huolehtii, että potilas saa täytettäväkseen kyselykaavakkeen osteoporoosiriskistä. Siinä kysytään muun muassa elintavoista, kaatumisista, sairauksista ja lääkkeistä.
Potilas palauttaa kyselykaavakkeen luustohoitajalle, joka syöttää saamiaan tietoja FRAX-murtumariskilaskuriin. Tietokoneohjelma laskee potilaan murtumariskin seuraavan kymmenen vuoden ajalle. Ohjelmaan ei voi kuitenkaan luottaa sokeasti, vaan lisäksi tarvitaan hoitajan harkintakykyä.
”Laskuri ei huomioi kaikkia murtuman riskitekijöitä, eikä aiempien murtumien lukumäärää tai vakavuutta.”
Potilaan aiemmat murtumat ja mahdolliset uuden murtuman riskiä kohottavat tekijät Jenni löytää potilaan terveystiedoista. Jos uuden murtuman riski vaikuttaa pieneltä, hän lähettää potilaalle elintapaohjeita.
Kun luuston haurastumiselle löytyy selkeä syy, murtumia on helpompi ehkäistä.
Jos murtumariski on kohonnut, potilas pääsee DXA-luuntiheysmittaukseen. Kun DXA-tulos palautuu luustohoitajalle, hoitaja syöttää potilaan taustatiedot uudelleen FRAXiin yhdessä reisiluun kaulan mittaustuloksen kanssa. Sen jälkeen luustohoitaja paneutuu ajantasaisiin tietoihin ja arvioi, miten potilaan hoitoa kannattaa jatkaa.
”Osteoporoosi-diagnoosin saaneen potilaan hoito jatkuu perusterveydenhuollossa, jossa hänelle aloitetaan tarvittaessa osteoporoosilääkitys.”
Ennen kuin potilas siirtyy hoitopolullaan erikoissairaanhoidosta terveysaseman luustohoitajan asiakkaaksi, hän saattaa soittaa Jennille.
”Tutkimustuloksista paljastuva osteoporoosi voi olla potilaalle järkytys”, Jenni kertoo.
Parhaita hetkiä Jennin työssä onkin, kun epätietoinen potilas kysyy, miten sairauden kanssa voi pärjätä.
”Voin rauhoitella potilasta kertomalla, ettei osteoporoosin omahoito ole tähtitiedettä ja siihen saa tukea. Luut pysyvät ehjinä seuraavalla reseptillä: tarpeeksi liikuntaa, terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, tupakoimattomuus sekä riittävästi D-vitamiinia, kalsiumia ja proteiinia.”
Kaikki murtumalistan potilaat eivät ole ensikertalaisia. Joskus Jenni löytää potilaan taustatiedoista tai verikokeista viitteitä sairaudesta, joka voi altistaa osteoporoosille ja selittää toistuvia murtumia. Tällöin hän voi erikoissairaanhoidon luustohoitajana lähettää potilaan endokrinologille ja potilaan hoito jatkuu sisätautien poliklinikalla.
”Kun luuston haurastumiselle löytyy selkeä syy, murtumia on helpompi ehkäistä.”
Kun Jenni aloitti luustohoitajana Kymenlaaksossa vuonna 2010, hän teki työtään puolikkaalla työajalla. Toisen puolen hän työskenteli kirurgisella vuodeosastolla sairaanhoitajana. Nyt erikoissairaanhoidossa on kaksi kokoaikaista luustohoitajaa ja jokaisella terveysasemalla on luustohoitaja.
Ennalta ehkäisevää työtä tarvitaan nyt, kun väestö ikääntyy ja resursseista on jatkuva pula.
”Luustohoitajaverkoston ansiosta hoitoketju toimii yhtä upeasti koko Kymenlaakson alueella.”
Jenni tapaa kollegoitaan vähintään neljästi vuodessa ja keskustelee heidän kanssaan lähes päivittäin potilasasioista Teamsissa. Potilaita hän ei juurikaan tapaa.
”Kaipasin pitkään osastotyötä ja potilaskohtaamisia. Työ tietokoneella ei vastannut käsitystäni merkityksellisestä hoitotyöstä.”
Enää Jenni ei epäile oman työnsä tarpeellisuutta. ”Hoitotyötä on monenlaista. Ennalta ehkäisevää työtä tarvitaan nyt, kun väestö ikääntyy ja resursseista on jatkuva pula.”
Lonkkamurtuma tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Jos Jenni kollegoineen pystyy estämään yhdenkin lonkkamurtuman, yhteiskunnalta säästyy hoitajan vuosipalkan verran rahaa – potilaiden kärsimyksestä puhumattakaan.
Luustoliitto myönsi helmikuussa Kymenlaakson hyvinvointialueelle Vuoden 2024 Luustoteko -palkinnon. Se myönnettiin määrätietoisesta ja pitkäjänteisestä osteoporoosin hoitoketjun kehittämisestä.
”Kymenlaakso oli kaikissa arvioiduissa osa-alueissa ainoana hyvinvointialueena keskiarvon yläpuolella”, Jenni kertoo ylpeänä.
Maanantai. Kävin läpi murtumalistaa ja aloitin potilaiden hoitopolkuja. Pohdin Teamsissa terveysaseman luustohoitajan kanssa yhtä potilastapausta. Viestittelin sähköpostilla suuhygienistin kanssa osteoporoosilääkitystä tarvitsevien potilaiden hammastarkastusohjeistuksesta.
Tiistai. Jatkoin murtumalistan parissa. Valmistelin seuraavan päivän palaveria. Olin mukana Luustoinfossa, jossa jaoimme tietoa osteoporoosi- tai osteopeniadiagnoosin saaneille ravitsemusterapeutin ja Kaatumisseula-toimintamallin fysioterapeutin kanssa.
Keskiviikko. Palaveerasin kuntien liikuntaneuvojien kanssa. Yhteistyömme tavoitteena on, että asiakkaat ohjautuvat palveluidemme piiriin entistä paremmin. Selvittelin vuoden 2025 valtakunnallisen osteoporoosiseminaarin järjestelyjä.
Torstai. Laadin potilaiden jatkohoitosuunnitelmia. Konsultoin endokrinologia lisätutkimusten tarpeellisuudesta. Vastailin potilaiden viesteihin digiluustopolulla.
Perjantai. Koostin luentomateriaalia hoitoketjustamme luustoammattilaisten valtakunnallista verkostotapaamista varten. Laadin potilaiden jatkohoitosuunnitelmia ja vastailin viesteihin.
