Käytössä oli pelinomaisia Takain-laitteita ja tauluja, joilla vastaajat arvioivat hoitotapahtumia. Lapsipotilaat arvioivat, puhuttiinko sairaalakäynneillä oikeita asioita, ymmärsivätkö aikuiset lapsen tilannetta ja millaista sairaalakäynnillä lapsen mielestä oli. Yksi kymmenestä lapsipotilaasta oli sitä mieltä, ettei käynnillä puhuttu yhtään tai tarpeeksi oikeista asioista tai etteivät aikuiset ymmärtäneet lapsipotilaiden tilannetta.
Myös lasten huoltajat ja erikoissairaanhoidon työntekijät arvioivat samoja asioita. Oliko mikään tutkimustuloksista yllättävä?
Työntekijät katsoivat muita harvemmin, että käynnillä käsiteltiin keskeisiä asioita tai hänen asiansa tuli kuulluksi. Tulos oli yllättävä, sillä voisi ennakoida, että ammattihenkilöt saisivat oman asiansa esille. Teema kytkeytyy eettiseen pohdintaan siitä, onko kuulluksi tulemisen määrittelyvalta potilailla, läheisillä, asiantuntijoilla vai asiantuntijainstituutiolla. Lähtökohtaisesti potilaiden tarpeet oikeuttavat organisaation ja asiantuntijuuden olemassaolon.
Mika Virtanen työskentelee projektipäällikkönä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhtymähallinnon kehittämistoiminnassa. Hänen väitöstutkimuksensa ”Lasten psykiatrisen erikoissairaanhoidon laadun arviointi” voit lukea täältä.
Teksti Ulla Ojala
