Milloin rysähtää, miettii laboratoriohoitaja päiväkirjassaan.
Huhut liikkuvat infektio-osastolla. Emme tiedä päivystysverinäytteitä ottaessamme, kenellä epäillään koronatartuntaa ja kenellä ei.
Ohje on, että alle 15 minuutin potilaskontakti ei altista. Välillä näytteenotossa menee puolikin tuntia, jos potilaalla on huonot suonet. Saatamme käydä ottamassa samalta henkilöltä useitakin näytteitä ilman suojaimia.
En ole kuullut minkäänlaisesta ohjeesta henkilökuntaan kuuluvien testaamisesta.
Ohjeet suojautumisesta voivat vaihdella monta kertaa jopa saman päivän aikana. Aluksi ohjeistettiin, että kun otamme verinäytteitä, meidän ei tarvitse riisua huoneesta lähtiessämme kaikkia suojaimia. Sitten tuli ohje, että kaikki varusteet pitää jättää huoneeseen. Myös hiusmyssyn käytöstä on ollut erilaisia ohjeita.
Ohjeistuksen muuttuminen on tavallaan ymmärrettävää, sillä olemme kaikki uudessa tilanteessa. On tämä silti ihmeellisen sekavaa. Mietimme, milloin ja miten ohjeet muuttuvat seuraavaksi.
Suojavarusteet alkavat loppua. Pulaa on suu-nenäsuojaimista, visiireistä, hanskoista ja essuista. Kaikkea on ohjeistettu käyttämään tosi harkiten. Kädestä suuhun mennään, varastoja ei ole missään. Lähdin toiseen päähän päivystysosastoa visiirienryöstöretkelle, mutta kuulin saman tien, että täydennyskuorma oli juuri tullut. Jes!
Suojainten mallit ja laatu vaihtelevat. Kun pitkähihaiset suojatakit alkavat olla vähissä, käytetään kankaisia ja muovitettuja kangastakkeja. Ne on hankalampi pukea ja riisua. Annamme toisillemme vinkkejä siitä, miten ei-kertakäyttöisiä suojaimia kuten visiirejä pitää puhdistaa.
On vähän alaston olo, kun eristyshuoneen koronapotilaalta pitää mennä ottamaan verinäytettä ilman pitkähihaista suojaessua. Ne ovat tosi vähissä, joten käytämme ei-hihallisia essuja. Kädet pitää desinfioida kyynärpäitä myöten ennen suojien pukemista ja vielä ennen hanskojen laittamista sekä lopuksi näytteenoton jälkeen. Käytän desinfiointiainetta paljon, paljon ja vielä vähän enemmän.
Tunnelma on huono. Porukka on käärmeissään kesälomien perumisesta. Whatsapp laulaa, kun ihmiset kyselevät, miten lomia käytännössä poistetaan työvuorolistoista. Onneksi meillä on täällä hyvä yhteishenki ja hyvä sakki. Tsemppaamme toisiamme ja jokainen tekee työnsä. Kaikki ovat kimpassa kiukuissaan koronalle.
Kaikki odottavat, milloin tulee se pahin koronakausi. Milloin olemme pulassa? Jos joku meistä saa koronan, koko laboratorion henkilökunta saatetaan asettaa karanteeniin.
Minultakin kysyttiin parista koronapositiiviseksi osoittautuneesta potilaasta, joilta olin ottanut verinäytteen. En muistanut, olinko ollut huoneessa yli 15 minuuttia. Potilaat eivät olleet jääneet mieleeni, sillä tapauksia on niin paljon. Todettiin, että jatka töitä. Ei testattu. Tästä aiheesta läppä lentää: me ollaan superhessuja, jotka eivät voi saada tartuntaa, joten ei kai meitä tarvitse testatakaan.
Sairaalan osastoilla ja päivystyksessä tuntuu olevan päivästä päivään suunnilleen sama määrä koronapotilaita. Tämän kanssa eletään, ei olla menossa huonompaan eikä parempaan suuntaan.
Rauhallinen tilanne sai aikaan sen, että kaikki labrahoitajat saavat pitää kesälomansa. Nyt kaikki haluaisivat välittömästi tietää lomansa ajankohdan. Ensin tuli hässäkkää lomien perumisesta ja nyt niiden pitämisestä. Eletään koko ajan hetkessä.
Yksikön ensimmäinen työntekijä on sairastunut koronaan. Ei me ollakaan superhessuja. Olo on turtunut, sillä tätä oli osattu odottaa.
Emme me silti pelkää. Täytyy vain suojautua mahdollisimman hyvin, kun tietää ottavansa näytettä koronapotilaalta. Sitten on toinen juttu, jos tietoa altistuksesta ei ole ja ottaa näytettä ilman suojaimia. Potilas saattaa vaikka yskäistä suoraan päin. Silloin ei auta kuin toivoa, ettei sairastu pahasti.
Päiväkirjaa pitänyt laboratoriohoitaja työskentelee sairaalassa. Välillä hän on töissä polikliinisessa näytteenotossa ja välillä verinäytteiden analyysipuolella, johon kuuluu myös päivystysverinäytteiden ottamista sairaalan osastoilla.
