Sairaaloissa on elänyt perinne, että lääkekaapista voi ottaa pillerin päänsärkyyn. Se ei ole tätä päivää. Selvät käytännöt estävät väärinkäytöksiä.
Sairaalan lääkekaappi on petollisen lähellä hoitajaa. Kun uni ei tule, voi olla kiusaus napata tabletti mukaan työpaikan lääkekaapista, jos se käy helposti.
– Jos lääkkeitä saa ottaa myös omaan käyttöön, osa jää koukkuun. Näen, että osasyy ongelmiin on ollut liian löyhä toimintakulttuuri, sanoo vt. sairaanhoitopiirin johtaja Marina Kinnunen. Hän on toiminut pitkään johtajaylihoitajana Vaasan keskussairaalassa.
Kinnusesta järkevintä on nollatoleranssi: yksikön lääkkeet ovat vain potilaille.
– Olemme kantapään kautta joutuneet miettimään toimintatapojamme uusiksi. Meillä on ollut muutama ikävä tapaus, joiden vuoksi olemme halunneet nostaa kynnyksen ottaa lääkkeitä mahdollisimman korkeaksi.
Miten saada kynnys korkealle? Pelisäännöt pitää puhua työyhteisössä selviksi. Vaasassa lääkekaappien oviin tuli julisteet, joissa sanotaan, että lääkkeiden ottaminen omaan käyttöön on rikos, joka voi johtaa työsuhteen purkamiseen. Jokainen työntekijä sai asiasta ohjekirjeen.
Monesti lääkehävikin huomaa apteekki. Se on tärkeä yhteistyökumppani tapauksia selvitettäessä. Vaasassa päästiin yhden tapauksen jäljille, kun apteekki huomasi, että yskänlääkkeen kulutus oli eräässä yksikössä huomattavan suurta.
Sairaalassa on käyty läpi koko huumelääkeprosessi. Esimerkiksi kaksoistarkastusten määrää on lisätty. Vaikka tämä lisää työtä, se on koettu vaivan arvoiseksi.
Keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä valvotaan pistokokein. Esimerkiksi kipu-, uni- ja yskänlääkkeiden listoja ajetaan välillä läpi pitkältä aikaväliltä. Epäilyttävistä tilausmääristä puhutaan yksiköiden esimiesten kanssa.
Kun unilääkkeille laitettiin samanlainen korttiseuranta kuin huumelääkkeille, menekki laski. Kaikkiin lääkkeenjakohuoneisiin päätettiin laittaa videokamerat, ja tallenteen avulla pystyttiinkin todentamaan yksi tapaus.
Väärinkäytöksiä voivat ehkäistä myös sähköiset lääkekaapit, joihin jää aina jälki käynnistä.
Arviolta 10–15 prosenttia terveydenhuollon ammattilaisista käyttää jossain elämänsä vaiheessa väärin alkoholia tai lääkkeitä. Määrä on sama kuin väestössä keskimäärin.
– Koen, että lääkkeiden väärinkäytöstä pitää puhua avoimesti, jottei tuudittauduta ajatukseen, että meillä ei voi tapahtua tällaista. Epäilen, että puhumme ikävän yleisestä ilmiöstä, Marina Kinnunen sanoo.
Lääkevarkauksista ei ole olemassa tilastotietoa. Osa tapauksista selvitetään työpaikalla. Vaikka tapauksesta ilmoitettaisiin poliisille, syytettä ei aina nosteta, koska rikosta on vaikea todentaa. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa valvovan Valviran tekemistä ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamisista ja poistamisista noin viidennekseen liittyy lääkevarkaus tai epäily siitä.
Valvira käsittelee vuodessa arviolta joitain kymmeniä tapauksia, joihin liittyy lääkevarkaus.
– Tapauksia on laidasta laitaan. Joissain tapauksissa on otettu yksi Burana, joissain suuria määriä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, kertoo ryhmäpäällikkö Helena Mönttinen.
Lääkevarkauden taustalla on usein paha lääkeriippuvuus ja monesti myös hoitamattomia mielenterveysongelmia.
Pelkkään alkoholiin liittyviä tapauksia Valviran käsittelyyn tulee harvoin. Viime vuonna kirjallisen varoituksen sai neljä sairaanhoitajaa, kuusi lähihoitajaa, yksi apuhoitaja ja viisi lääkäriä. Hoitajille varoitukset annettiin pääsääntöisesti päihtyneenä työskentelystä.
Vaaranpaikka syntyy, kun pahasti lääkeriippuvainen irtisanoutuu tai irtisanotaan eikä ole halukas hoitoon. Vaarana on, että hän siirtyy ongelmineen seuraavaan työpaikkaan. Asiasta kannattaakin ottaa yhteyttä Valviraan.
– Meille voi soittaa matalalla kynnyksellä ja kysyä, kannattaako asiasta tehdä ilmoitus. Nimiä ei tarvitse siinä vaiheessa kertoa, Helena Mönttinen sanoo.
Päihderiippuvainen hakeutuu tyypillisesti työpaikkoihin, joissa valvonta on vaikeaa, esimerkiksi kotihoitoon ja haavoittuvien potilasryhmien hoitajaksi.
Mönttinen muistuttaa rekrytoijia: hoitajan tiedot on tarkastettava JulkiTerhikistä tai JulkiSuosikista. Tästä onkin tullut jo monille rutiinia valelääkäri- ja valehoitajakohujen takia.
Yksi sudenkuoppa asiassa on: JulkiTerhikissä ja JulkiSuosikissa eivät näy Valviran antamat huomautukset, varoitukset tai ammattitoiminnassa tehtyjen rikosten rangaistukset. Kaikki ei ole siis välttämättä kunnossa, vaikka hoitaja löytyy rekisteristä.
Huomautuksen voi saada selvästä virheestä ammattitoiminnassa, esimerkiksi siitä, että antaa kipulääkettä kymmenkertaisen määrän. Ammattitoiminnassa tehty rikos voi olla vaikka lääkevarkaus, potilaan omaisuuden anastaminen, kaltoinkohtelu tai seksuaalirikos.
Oikeuksien poistamisen lisäksi Valvira voi rajoittaa oikeuksia. Tyypillistä on rajoittaa työskentely julkiselle puolelle, kieltää lääkkeiden käsittely tai yksintyöskentely. Rajoitus näkyy rekisterissä. Lähihoitajilla rajoittamisen mahdollisuutta ei ole: hänellä joko on tai ei ole lupa käyttää lähihoitajan nimikettä.
Riippuvuussairauden luonteeseen kuuluu ongelman kieltäminen. Kun oikeus toimia omassa ammatissa viedään, se on monelle pohjakosketus, joka voi antaa sysäyksen hakeutua hoitoon.
Työkaverin ”käräyttäminen” tuntuu pahalta, mutta jos herää perusteltu epäilys, asian puheeksi ottaminen on palvelus työkaverille ja koko työyhteisölle. Jos jotain sattuu, se vasta kaduttaakin ja jättää sijaa jossittelulle.
Puuttuminen ei aina ole helppoa: riippuvainen saattaa kääntää asetelman nurinpäin ja syyttää muita ajojahdista.
Lääkevarkaus jättää jälkensä työyhteisöön. Usein väärinkäytökset ovat työyhteisössä järkyttäviä yllätyksiä, ja ihmisillä pyörii mielessä monia miksi-kysymyksiä. Kiinnijäänyt saattaa olla todella pidetty työkaveri.
– On äärimmäisen surullista olla mukana tilanteessa, jossa ihminen menettää työnsä, sanoo Marina Kinnunen.
– Tilanteisiin pitää olla selkeät toimintaohjeet. Itse olin tuoreena sairaanhoitajana yövuorossa ja huomasin, että yksi työkaveri näyttäisi olevan humalassa. Minulla ei ollut tietoa, miten toimia. Vasta jälkikäteen kuulin, että olisi pitänyt soittaa päivystyksen lääkärille.
Mitä oikeutensa menettäneille hoitajille tapahtuu? Tehyn kehittämispäällikkö Kirsi Markkanen on toiminut vuosia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Kysymys on kiinnostanut häntä jo pitkään.
Pian aiheesta on tulossa tutkittua tietoa. Itä-Suomen yliopistossa valmistellaan aiheesta ainakin kahta väitöskirjaa ja graduja.
– Kun päihdeongelma on voitettu ja oikeudet palautettu, ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, Markkanen sanoo.
Juttuun on haastateltu myös ylitarkastaja Irja Hemmilää ja Anna-Maija Liedenpohjaa Valvirasta.
Lue: Näin Valvira ratkaisi tapauksen, jossa sairaanhoitajaa epäiltiin lääkkeiden väärinkäytöstä.
