Sanelu ei toimi.
Korvaava työ perustuu työntekijän vapaaehtoisuuteen. Lainsäädännössä ja tehyläisten työehtosopimuksissa ei mainita korvaavaa työtä. Hyvät käytännöt korvaavaan työhön ovat syntyneet niin, että työntekijät ja esimiehet ovat yhdessä miettineet, mitä korvaavaa työtä esimerkiksi sairaanhoitaja voisi tehdä yksikössään.
Palkka pysyy yleensä samana.
Työntekijä saa korvaavasta työstä yleensä samaa palkkaa kuin varsinaisesta työstään. Korvaava työ ei kerrytä sairauspoissaolopäiviä. Työnantajan on pidettävä huolta siitä, ettei korvaava työ vaaranna sairauden hoitoa ja toipumista. Tarvittaessa pyydetään lausunto työterveyslääkäriltä.
Vaarana liiallinen tunnollisuus.
Sote-alalla on vaarana, että korvaava työ johtaa sairaana työskentelyyn. Työntekijä saattaa kokea velvollisuudekseen mennä työpaikalle, koska hän tietää työpaikan niukan henkilöstömitoituksen. Ongelmia syntyy myös siitä, jos esimies ryhtyy arvioimaan työntekijän vointia. Sairas työntekijä saattaa vaarantaa potilaiden voinnin ja pitkittää omaa toipumistaan, jos ei malta sairastaa.
Mielekkyys tärkeää.
Korvaava työ sopii huonosti lyhyisiin työkyvyttömyysjaksoihin. Korvaavan työn malli on ristiriidassa myös sen kanssa, että työntekijällä on oikeus sairausloma-ajan palkkaan. Pitkille työkyvyttömyysjaksoille korvaava työ sopii, kunhan työ tukee työkyvyn palautumista ja on mielekästä ja motivoivaa.
Perehdytystä ja puhelimeen vastaamista.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä korvaavana työnä on tehty esimerkiksi perehdytyksiä, koulutuksia, arkistointia ja kehittämistyötä. Korvaavan työn tekijät ovat myös vastanneet puhelimeen ja toimineet leikkaushaastattelijoina.
Asiantuntijana Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka.
Keva: Korvaava työ kunta-alalla, Kevan tutkimuksia 2/2017. Husari 5/2018.
Julkaistu Tehy-lehdessä 2/2019