Kehitysvammaiset ovat opettaneet lähihoitaja Carita Lindblomille kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta.
Apua, tukea ja ohjausta. Kanssakäymistä ja läsnäoloa. Sitä kaikkea on työ kehitysvammaisten kanssa, tiivistää lähihoitaja Carita Lindblom, 45.
”Parasta työssäni on se, että saamme tehdä asukkaiden kanssa niin paljon.”
Carita on työskennellyt kehitysvammaisten kanssa koko lähihoitajan uransa eli 25 vuotta. Kehitysvammaiset ovat opettaneet hänelle kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta.
”Aiemmin en aina malttanut odottaa vastausta kysymykseeni vaan vastasin itse. Nyt osaan odottaa.”
Carita päätyi heti valmistuttuaan hoitamaan vaikeasti kehitysvammaisia. Aluksi hän huomasi säälivänsä heitä, mutta vähitellen hän tajusi, ettei kehitysvammaisia pidä eikä tarvitse sääliä.
”He toki ymmärtävät olevansa erilaisia, mutta eivät he murehdi asiaa. He elävät elämäänsä niillä keinoilla, joita heillä on käytössään.”
Caritan työ onkin tukea kehitysvammaisia elämään omanlaistaan elämää ja ohjata heitä käyttämään juuri niitä keinoja, jotka ovat heille mahdollisia.
Carita työskentelee Paraisilla Turun kupeessa sijaitsevassa palvelukodissa, jossa asuu ruotsinkielisiä kehitysvammaisia. Kaksikerroksinen rakennus on valmistunut vuonna 2019, joten kaikki on vielä uutta ja hienoa.
”Tämä on heidän kotinsa, joten täällä eletään ja ollaan heidän ehdoillaan.”
Lähihoitaja Carita Lindblom
Yläkerrassa asuu pysyvästi kuusi asukasta, tilaa on kymmenelle. Alakerrassa asukkaita on kahdeksan.
”Tämä on heidän kotinsa, joten täällä eletään ja ollaan heidän ehdoillaan.”
Asukkaiden tarpeet ja valmiudet ovat erilaisia. Osa voi liikkua itsenäisesti talon ulkopuolella. Useimmat osaavat myös lukea ja käyttää tietotekniikkaa. Asiointireissuilla he tarvitsevat kuitenkin tukea.
”Käymme esimerkiksi vaateostoksilla ja lääkärissä.”
Asukkailla on myös seurustelusuhteita. Kumppanin kanssa voi olla muuten vapaasti, mutta yhteisistä öistä sovitaan erikseen. Sillä on haluttu turvata yökön tilannetta. Yökkö on yksin talossa, joten hänellä on suuri vastuu.
Palvelukodissa työskentelee sairaanhoitaja, joka vastaa muun muassa lääkehoidon kokonaisuudesta. Lähihoitajista kolmella on lääkeluvat. He tilaavat uudet lääkkeet ja varmistavat, että reseptit ovat voimassa sekä annostelevat apteekin toimittamat lääkkeet dosetteihin kerran viikossa. Toinen hoitaja varmistaa annostelun. Lääkeluvalliset lähihoitajat myös jakavat lääkkeet dosetista asukkaille.
Lääkehuone on kahden lukon takana. Jokaisessa kaapissa on lukko, ja asukkaiden lääkkeet ovat omalla hyllyllään. Huumausaineeksi luokiteltavat lääkkeet ovat yhdessä kaapissa erillisen lukon takana.
Työtä tehdään omissa vaatteissa, ja ne pitää vaihtaa korona-aikana mennen tullen. Carita toivoisi, että työnantaja tarjoaisi työntekijöille yhdenmukaiset liivit, joissa olisi taskut avaimia ja hälytysnappia varten.
”Avaimia ei voi pitää kaulassa, koska on vaara, että asukas voi kuristaa tai repiä niitä pois.”
Caritan työnantaja Kårkullan kuntayhtymä on yksi Suomen suurimmista ruotsinkielisistä työnantajista. Kuntayhtymä toimii Manner-Suomen ruotsinkielisillä alueilla, ja siihen kuuluu 33 kaksikielistä kuntaa.
Kuntayhtymä tarjoaa palveluita ruotsinkielisille kehitysvammaisille. Työntekijöitä on noin tuhat ja toimipisteitä noin sata.
Carita on Kårkullan kuntayhtymän palveluksessa olevien tehyläisten pääluottamusmies. Tällä hetkellä häntä mietityttää ja työllistää eniten sote-uudistus, sillä vuonna 2023 kuntayhtymän työntekijät siirtyvät hyvinvointialueiden palvelukseen. Carita neuvottelee henkilöstön siirroista.
”Tulevaisuus on auki.”
Maski vaikeuttaa vuorovaikutusta, koska osa kasvoista jää sen alle.
Työpäivät aikataulutetaan, mutta suunnitelmaa on oltava tarvittaessa valmiina muuttamaan. Osalla asukkaista on autismi tai Aspergerin oireyhtymä, mikä usein edellyttää rutiineja ja ennakoivuutta. Osa asukkaista haluaa kuitenkin elää hetkessä, ja heidän tarpeisiinsa on hoitajien mukauduttava yhtä lailla.
”Jokaiseen iltaan riittää pari kolme yllätystä.”
Iltavuorossa Carita on yläkerrassa yksin. Hänellä on usein tunne, että olisi oltava monessa paikassa yhtä aikaa.
”Onneksi melkein kaikki asukkaat osaavat odottaa vuoroaan.”
Jos jollakulla on siivous- tai pyykkipäivä, Carita tukee ja ohjaa siinä. Joku saattaa haluta jutella päivän tapahtumista tai kaipaa kaveria katsomaan televisiota.
Joku saattaa haluta lähteä ulos kävelylle ja tarvitsee ohjausta pukeutumisessa. Yläkerran asukkaat saavat kulkea yksin ulkona ja pääsevät ulos omalla avaimella, mutta sisään hekään eivät voi turvallisuussyistä päästä ilman, että hoitaja avaa oven.
Koronan takia hoitajat ovat käyttäneet tänä syksynä vielä maskeja. Asukkaat eivät ole voineet ottaa yhteisruokailussa ruokaa itse, vaan hoitaja on annostellut sen. Kårkullalla on pandemiatyöryhmä, joka päivittää koronaohjeistuksen viikoittain.
”Maski vaikeuttaa vuorovaikutusta, koska osa kasvoista jää sen alle. Asukkaiden on vaikea tulkita ilmeitä, mutta vähitellen he ovat oppineet kiinnittämään enemmän huomiota silmiin.”
Päivisin suurin osa asukkaista on päivä- tai työtoiminnassa tai koulussa kodin ulkopuolella, joten hoitajien työ painottuu viikolla iltavuoroon. Se alkaa joko kello 13, 14 tai 15.
Klo 13–13.15 Osallistun hoitajien raportille.
Klo 13.30 Kotona olevat asukkaat juovat päiväkahvit. Olen mukana ohjaamassa.
Klo 14–15 Kerran viikossa osallistun hoitajien kokoukseen. Mukana myös esihenkilö, sairaanhoitaja ja muut vuorossa olevat lähihoitajat.
Klo 15 Ulkona olleet asukkaat alkavat vähitellen kotiutua. Ohjaan ulkovaatteiden riisumisessa ja muissa toimissa.
Klo 16 Päivällinen. Ruoka tulee valmiina. Keitän tarvittaessa perunat ja teen salaatin. Osa asukkaista syö ruokailutilassa ja osa omassa huoneessaan. Osa valmistaa ruuan itse, ja heitä tuen valmistuksessa. Osa tarvitsee apuani syömisessä.
Klo 19 Ohjaan iltapalan valmistamista ja jaan lääkkeet.
Klo 21 Yövuorolaiset saapuvat. Käyn yökön kanssa läpi ajankohtaiset asiat. Hän on yksin kello 21–7.
Klo 22 Hiljaisuus. Asukkaat saavat valvoa halutessaan pidempään.
