Johtajiksi edenneet hoitajat arvostavat erityisen paljon ryhmän tukea, sanoo väitöstutkija

Haastattelit väitöstutkimukseesi 22:ta Husin keski- ja ylimpään johtoon kuuluvaa henkilöä heidän kasvamisestaan johtajaksi. Taustaltaan he olivat pääasiassa ylihoitajia ja ylilääkäreitä. Tunnistit viisi erilaista kasvukertomuksen tyyppiä. Miten haastateltavat jakautuivat näihin tyyppeihin?

Kaikki ”sitkeät etenijät” -ryhmään kuuluvat olivat hoitajataustaisia. Heille on keskeistä uralla eteneminen ja uraetappien saavuttaminen. ”Johtajuusidentiteetin omaksuneisiin” kuului vain lääkäreitä. Kolme muuta ryhmää olivat ”nöyrät, ammattitaitoon ja työteliäisyyteen luottavat”, ”sankarit/taistelijat” ja ”pidättyväisen arrogantit”. Näissä ryhmissä oli hajontaa.

Miten sitkeitä etenijöitä johdetaan?

Heidän avainsanansa on eteenpäin. He ovat valmiita ottamaan riskejä edetäkseen, esimerkiksi määräaikaisuuksia. Heitä voi motivoida näyttämällä selkeän hoitotyön urapolun. Sitkeät etenijät innostuvat muutoksesta – se antaa heille energiaa.

Hoitajataustaisten johtajien kasvukertomuksissa toistuivat kuvaukset itsensä likoon laittamisesta, sitkeästä etenemisestä sekä yhteistyön ja luottamuksen rakentamisesta.

Minkälaisessa sairaalaympäristössä hyvä johtajuus pääsee kasvamaan?

Sen lisäksi, että tarjotaan kehittäviä työuran tilaisuuksia, on tärkeää tunnistaa ja vahvistaa motivaatiotekijöitä yksilöllisesti. Motivaatiolähteiden tunnistaminen auttaa johtajien sitouttamisessa.

Kaikki näyttävät tarvitsevan esimiehen tukea ja palautetta ammattiryhmästä riippumatta. Tärkeää on myös hankalista tilanteista oppiminen.

Hoitajataustaisille merkityksellistä on kollegiaalisuus ja ryhmän tuki. Heidän vastauksissaan korostuu myös muiden kuin esimiehen antaman tuen merkitys.

Stiina Vistbacka on kauppatieteiden tohtori ja vieraileva tutkija Itä-Suomen yliopistossa. Hänen väitöksensä voit lukea täältä.

Teksti Ulla Ojala