Hyvä työkaveri tukee ja tervehtii

Jokaisen kannattaa välillä miettiä, millainen työkaveri on. Tutkijat suosittavat aktiivista työkaveruutta, sillä sellainen parantaa koko yhteisön hyvinvointia.

Kuvateksti
Arjen pienillä teoilla on suuri vaikutus työyhteisön hyvinvointiin. Kuvitus: Helena Syrjä

Tee testi, josta et kerro kenelläkään. Ryhdy aktiiviseksi työkaveriksi. Ole reilu muille, anna tilaa ja auta. Ajattele myönteisesti. Odota tulevalta hyvää. Vaikka tuntuisi, ettei kukaan reagoisi uudenlaiseen ”minääsi”, sillä on silti myönteistä vaikutusta työyhteisöösi.

Tämän huomasi Turun kauppakorkeakoulun professori Satu Teerikangas, joka päätti aiemmassa työpaikassaan olla aktiivinen, auttavainen ja myönteinen työkaveri.

Vasta kun hän vuosien päästä vaihtoi työpaikkaa, tulivat kollegat kiittämään ”työpaikan kannattelijaa”. Tällöin Teerikangas ymmärsi, että arjen pienillä teoilla ja asenteilla oli ollut merkitystä.

Teerikangas sai idean tutkia tarkemmin, mistä hyvässä työkaveruudessa on kysymys. Syntyi Kauppakorkeakoulun tutkijaryhmän hanke, jossa oli mukana neljä organisaatiota. Kaksi niistä oli sosiaali- ja terveyspuolelta. Aineistoa kerättiin haastatteluin, työpajoissa ja kyselyn avulla.

– Johtamista on tutkittu paljon. Samoin työkaveruuden kääntöpuolta eli työpaikkakiusaamista ja häiriökäyttäytymistä. Nyt halusimme nostaa esiin työkaveruuden osana ammattitaitoa ja asiantuntijuutta, Satu Teerikangas sanoo.

Mielikuvissa hyvä työkaveruus on usein sitä, että on kivat välit muihin tai ollaan ystäviä myös työn ulkopuolella. Tutkijoiden mukaan hyvä työkaveruus on kuitenkin enemmän: aktiivinen työkaveri edesauttaa omalla toiminnallaan työyhteisön onnistumista.

Aktiivinen työkaveruus koostuu kolmesta tärkeästä ajatuksesta: Olen ammattilainen työssäni. Toimin yhteisen suunnan mukaan. Varmistan työn ja asiakaspalvelun sujuvuuden.

Ammattilaisuus tarkoittaa muutakin kuin koulutusta.

– Näiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä. Jos ne eivät ole, asiat työyhteisössä ja yksilön toimissa ovat vinossa, Satu Teerikangas sanoo.

Se, että on ammattilainen työssään, tarkoittaa muutakin kuin koulutusta. Ammattilainen pitää yllä omaa ammattitaitoaan, hän osaa hallita ajankäyttöään eikä hän sotke vapaa-ajan kuvioita työn tekemiseen esimerkiksi somettamalla työajalla ahkerasti. Hän sopeutuu muutoksiin, joita väistämättä tapahtuu kaikilla työpaikoilla.

Työntekijää ei kuitenkaan saa jättää yksin sopeutumaan muutoksiin. Työpajoissa tutkijat huomasivat, että jos työyhteisössä oli tapahtunut paljon muutoksia eikä niitä ollut käsitelty, työkaveruus saattoi saada huonoja piirteitä. Samalla työn sujuvuus ja asiakaspalvelu kärsivät.

Sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla vuorotyö saattoi aiheuttaa ongelmia työkaveruuteen ja vaikuttaa siihen, että jotkut tiimit toimivat samassa työyhteisössä paremmin kuin toiset.

– Vuorot pitäisi suunnitella niin, että jokaisessa on vankkaa ammattitaitoa ja yhteen hiileen puhaltamista. Silloin työ on tuloksellista ja ihmiset voivat hyvin.

Käytännössä sellainen vuorosuunnittelu on usein vaikeaa. Vuoroihin saattaa olla hankalaa ylipäätään saada tarpeeksi tekijöitä.

Miehityksen ei pitäisi koostua vain sijaisista.

Ideaalitapauksessa nuoret eivät saisi jäädä kokeneiden jalkoihin, miehityksen ei pitäisi koostua vain sijaisista, eikä kukaan saisi ottaa esihenkilölle kuuluvaa valtaa itselleen ja määräillä muita, kun esihenkilö ei ole läsnä.

Satu Teerikangas painottaa, että vastikään alalle tulleiden työntekijöiden on tärkeä saada kokemusta hyvin toimivista tiimeistä. Hyvä tiimi antaa vertailukohtaa, jos vastaan tulee huonosti toimiva tiimi tai työkaveri. Tuore työntekijä voi ymmärtää silloin, ettei huono käytös ole työpaikan tai alan tapa vaan yksittäisen tiimin tai työkaverin ongelma.

– Lähiesihenkilöllä tulee olla aikaa kitkeä työpaikkakiusaaminen ja asiaton käytös. Työantajan velvollisuus on varmistaa olosuhteet, joissa työn tekeminen onnistuu. Silloin työkaveruus voi kukoistaa.

Satu Teerikankaan mielestä jokaisen kannattaa aika ajoin arvioida, millainen työkaveri itse on. Tutkijat tunnistivat neljä työkaverin ominaisuutta, joiden ansiosta yhdessä tekeminen oli kitkatonta ja kaikille mieluisaa. Ominaisuudet olivat valoisuus, inhimillisyys, luottavaisuus ja rohkeus.

Mutta entä jos ei yksinkertaisesti ole luonteeltaan kovinkaan valoisa tai rohkea?

– Aivotutkimus on osoittanut, että ihminen pystyy muokkaamaan käyttäytymistään. Kysymys ei ole persoonallisuuden muuttamisesta, vaan omien ajatusten, asenteiden ja arkisten käytäntöjen päivittämisestä, Teerikangas sanoo.

Hyviä työkavereita yhdisti yksi asia: hymy.

Pienetkin asiat ja muutokset voivat viedä työyhteisöä eteenpäin.

– Yhteisöjen kulttuurit rakentuvat arkisesta vuorovaikutuksesta. Jos tiimissä yksikin alkaa käyttäytyä entistä paremmin, se vaikuttaa tervehdyttävällä tavalla yhteisöön.

Aktiivisen työkaveruuden työyhteisöissä nousi esiin yksi yhteinen piirre: niissä tervehdittiin aamulla ja hymyiltiin.

 – Hämmästyimme lopputulosta. Löysimme yksinkertaisen asian, hyvät käytöstavat, joka tiivistää aktiivisen työkaveruuden olemuksen.

Aktiivinen työkaveri

  • Pitää yllä ammattitaitoaan, jolloin on valmis työelämän murroksiin.
  • Ymmärtää, että on työssä asiakkaan vuoksi.
  • On empaattinen, valoisa ja tukee muita. Omaa hyvät käytöstavat.
  • Antaa tilaa toiselle olla asiantuntija omassa työssään, ei määräile tai lannista muita.
  • Suhtautuu uteliaisuudella toisten ajatuksiin, eikä tyrmää niitä alkuunsa. Avoin mieli mahdollistaa uuden kehittämisen.
  • Tarttuu rohkeasti epäkohtiin ja vie asioita eteenpäin.
  • Pitää itsestään huolta ja pyrkii merkitykselliseen elämään.

Aktiivinen työkaveruus työn arjen voimavarana, Maarit Laiho, Arto Ryömä, Suvi Satama ja Satu Teerikangas, Turun Kauppakorkeakoulun julkaisuja Sarja E-2:2020. Voit lukea julkaisun täältä.

Teksti Merja Perttula

Lue lisää:

Muistilista: Näin olen hyvä työkaveri

Kehu työkaveria kerran päivässä – näin se onnistuu luontevasti