Sote-alan ammattilaiset kertovat, millaista rasismia heihin kohdistuu työssä. Syrjinnän kitkemistä vaikeuttaa se, ettei siihen syyllistyvä aina tunnista epäasiallista käytöstään.
”Hyvin usein potilaat kyseenalaistivat ammattitaitoani ihonvärin perusteella, kuten myös muut kollegat.”
”Asiakas sanoi, ettei hän halua, että ulkomaalainen antaa hänelle hoitoa ja lääkitystä. Työtoverit hylkäävät yleensä hoitosuunnitelmia koskevat ehdotukseni.”
Muun muassa tällaista on rasismi yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2020 tekemän selvityksen mukaan.
Rasismi saa sote-alan työpaikoilla monenlaisia muotoja. Pahimmillaan kyse on räikeästä syrjinnästä, josta on syytä tehdä rikosilmoitus, mutta joskus kyse on pikemminkin ennakkoluuloisista kysymyksistä ja oletuksista. Silloin ihminen ei välttämättä edes ymmärrä käyttäytyvänsä epäasiallisesti.
Kun helsinkiläinen sairaanhoitaja Anirvan Helakallio, 34, saapui lähihoitajaksi opiskellessaan uuteen harjoittelupaikkaan, hän ei ollut ehtinyt edes esittäytyä, kun hänelle näytettiin paikka.
”Minut käskettiin siivoamaan huone numero kahdeksan. Minua luultiin välinehuoltajaksi tai laitoshoitajaksi. Ne ovat tärkeitä ammatteja, mutta johtopäätökset tehtiin ihonvärini perusteella.”
Nykyään Helakallio työskentelee Uudessa lastensairaalassa Helsingissä. Siellä on Helakallion mielestä hyvä työilmapiiri, ja etenkään lapset eivät tee numeroa toisten ulkonäöstä.
Toista on ollut toisinaan aikuisten puolella.
”Jos hoitotoimia koskevat päätökset eivät miellytä potilasta, ensimmäisenä vedotaan siihen, että hoitaja ei osaa riittävästi suomea tai nostetaan ihonväri syyksi. Silloin ei mene perille, että diagnoosi perustuu lääkärin arvioon, ei hoitajan.”
Rodullistamiseen eli oletuksiin etnisen taustan perusteella syyllistyvät niin henkilökunta kuin potilaatkin, sanoo helsinkiläinen röntgenhoitaja ja Tehyn valtuuston jäsen Kari Short, 46. Hän muistuttaa, että sairaalassa monet potilaat ovat 1940- ja 50-luvulla syntyneitä.
”Arvot ja asenteet voivat olla jostain 70-luvulta tai vieläkin kauempaa. Ulkomaalaisista heitetään herjaa, ja n-sanaakin kuuluu. On kuin menisi aikakoneella taaksepäin.”
Potilastyössä ennakko-oletukset häviävät Shortin kokemusten mukaan nopeasti, sillä hän puhuu suomea äidinkielenään.
”Äitini on suomalainen ja isäni Yhdysvalloista. Isällä on geeniperimää Pakistanista.”
Short korostaa, että suurin osa ihmisistä ei syyllisty rodullistamiseen. Joskus voi mennä kokonainen kuukausi, ettei kukaan tee numeroa ulkonäöstä.
”Mutta valkoisuus on niin syvällä suomalaisuuden ytimessä, että joidenkin on mahdotonta hyväksyä eriväriset henkilöt suomalaisina.”
Syrjivät tilanteet tulevat yleensä yllättäen. Niihin ei voi olla jatkuvasti varautunut, vaikka moni niin yrittää. Jatkuva varuillaan olo aiheuttaa elimistössä ja mielessä hälytystilan, jota kutsutaan vähemmistöstressiksi.
”Tilanteet tulevat satunnaisesti, mutta tipauttavat aina maanpinnalle. Itse en edes muista, etten näytä kantasuomalaiselta”, Anirvan Helakallio sanoo.
Vähemmistöstressi voi vaikuttaa ihmiseen monin tavoin.
”Toistuvat rasismin kokemukset saattavat aiheuttaa ahdistusta, paniikkihäiriöitä ja sosiaalista eristäytymistä”, sanoo lääkäri Hibo Abdulkarim.
Joudumme tekemään tuplasti enemmän töitä, jotta osoitamme osaavamme työmme.
Abdulkarim ja hänen lääkärinä toimiva puolisonsa pitävät Instagram-tiliä, jossa he käsittelevät muun muassa rasismiin ja terveyteen liittyviä asioita.
Abdulkarim muistuttaa kansainvälisistä tutkimuksista, joiden mukaan vähemmistöstressin fyysisiä vaikutuksia voivat olla esimerkiksi verenpainetauti, painon nousu, diabetes ja jopa syöpä.
”Valkoisista poikkeavat rodullistetaan. Joudumme tekemään tuplasti enemmän töitä, jotta osoitamme osaavamme työmme. Vakuuttaminen vie voimia. Vähemmistöstressi yhdistettynä resurssipulaan ja uuvuttavaan työhön ajaa ihmisiä varmasti pois sote-alalta.”
Hoitaessaan aiemmin päihteidenkäyttäjiä ja vakavasti muistisairaita Anirvan Helakallio ajatteli, että kaikista epäasiallisista kommenteista ei kannata ottaa itseensä. Mutta kun kollega päästelee suustaan epäasiallisuuksia, Helakallio ei vaikene.
Muistiin on painunut etenkin kerta, kun hoitaja teki karkeita yleistyksiä eräästä Afrikan maasta.
”Hän sanoi, että sieltä tulevat miehet hakkaavat naisia. Vastasin siihen, että kaikki suomalaiset miehet heiluvat humalassa puukon kanssa, ja sain hänet tajuamaan jotakin.”
Mieleen on jäänyt myös puhelinkeskustelu, jossa omainen kehui, miten mukavaa Helakallion kanssa on asioida.
”Hän sanoi, että onneksi siellä sairaalassa on suomalaisia hoitajia, kun kotihoidossa on vain somaleja ja venäläisiä. Ajattelin, että jospa vaan näkisit.”
Helakallio on adoptoitu sylivauvaikäisenä Intiasta Suomeen.
Kaikki ulkomaalaistaustaiset eivät koe törmänneensä työpaikoillaan rasismiin. Esimerkiksi vantaalainen lastenhoitaja Ayşegül Altıntaş, 33, ei ole kokenut rasistista käytöstä varhaiskasvatusalalla. Hän työskentelee päiväkodissa, jonka lapsista ja henkilökunnasta monilla on maahanmuuttajatausta. Altıntaş saapui Suomeen kahdeksan vuotta sitten Turkista.
”Tuntuu, että kuulun joukkoon. Ammattitaitoani arvostetaan ja ideani otetaan huomioon. Kun työpäivä on ohi, esihenkilö tulee sanomaan, että onnistuimme päivän tehtävistä hyvin.”
Loimaalla päivystyksessä työskentelevä sairaanhoitaja Mikael Wilén, 33, kertoo, että hänellä ei ole opiskeluajalta Helsingistä yhtään rasistista kokemusta. Työssä niin on käynyt vain kerran. Iäkkäämpi mies näytti aluksi nyrpeää naamaa, mutta kun Wilén hoiti samalla kertaa potilaan toisenkin asian, ilme muuttui. Wilén kysyi, mikä alussa kismitti.
”No kun sä olet ton värinen, että osaatko sä hoitaa, mies sanoi.” Wilénin isänisä on afrikkalaistaustainen. Isä ja hän itse ovat eläneet koko ikänsä Suomessa.
”Hörähdin, ettei ihon värillä ole tässä mitään merkitystä”, Wilén sanoo ja jatkaa: ”Ei hoitajan tarvitse nöyristellä, jos häneen kohdistuu aiheetonta kritiikkiä.”
Wilén ajattelee, että pienellä paikkakunnalla asuminen on suojannut häntä syrjinnältä.
”Täällä kaikki tuntevat toisensa. Jos joku käyttäytyy typerästi, naama jää mieleen.”
Vaikka ihminen olisi asunut koko ikänsä Suomessa, hänen hyvää suomen kielen taitoaan saatetaan kehua. Tämä on esimerkki ulkopuolisuuden tunnetta aiheuttavasta käytöksestä, jota kutsutaan mikroaggressioksi. Kehun kohde saa muistutuksen siitä, että hänen oletetaan olevan ulkonäön perusteella kotoisin muualta kuin Suomesta.
Mikroaggressioilla tarkoitetaan kommentteja ja tekoja, jotka vahvistavat ja ylläpitävät rasistisia ja syrjiviä stereotypioita. Ne johtuvat usein ajattelemattomuudesta, mutta niiden seuraukset voivat olla kauaskantoisia. Muita mikroaggressioita ovat muun muassa erilaisuuden korostaminen, toisen arvojen tai kulttuurin vähättely ja syrjivän terminologian ja kielen käyttö. Harmittomiltakin vaikuttavat kysymykset ja kommentit voivat kasata niiden vastaanottajalle kielteisiä vaikutuksia.
Sairaanhoitaja Mikael Wilén haluaa kuitenkin rohkaista ihmisiä juttelemaan toisilleen. Hän toivoo, etteivät ihmiset jätä aloittamatta arkipäiväistä keskustelua sen pelossa, että tahattomasti loukkaavat.
Tutkittua tietoa sote-henkilöstön Suomessa kohtaamasta rasismista on niukasti.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teki vuonna 2018 tutkimuksen, johon osallistui 371 ulkomaalaistaustaista lääkäriä. Heistä joka neljäs ilmoitti kohtaavansa syrjintää usein tai ainakin toisinaan. Kyse oli yleensä siitä, että asiakkaat kyseenalaistivat lääkärin ammattitaidon tai eivät olisi halunneet mennä tämän vastaanotolle ihonvärin takia.
Rasismista puhumista vaikeuttaa lääkäri Hibo Abdulkarimin mukaan se, että keskustelu tyrmätään usein heti alkumetreillä. Jos valkoista arvostelee ennakkoluuloisista oletuksista, vastaus on usein valmiina.
”Hän sanoo, että enhän minä ole rasisti. En minä käy heittämässä polttopulloja pakolaiskeskusten ikkunoista. On hirvittävän vaikea lähteä korjaamaan asioita, kun valtaväestön mielestä isoin ongelma on se, että nimitetään rasistiksi eikä itse rasistinen toiminta.”
Suomen lait kieltävät syrjinnän. Työpaikkoja koskee yhdenvertaisuuslaki. Sen mukaan työnantajan velvollisuus on edistää yhdenvertaisuutta ja kaikilla työpaikoilla, joissa on vähintään 30 työntekijää, pitää olla yhdenvertaisuussuunnitelma. Jos suunnitelma on kunnolla tehty, se sisältää selkeät toimintaohjeet syrjintää vastaan. Kun laki uudistuu kesäkuussa, työnantajalla on velvollisuus arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista entistä tarkemmin.
Ilmoituksen epäasiallisesta kohtelusta voi tehdä myös aluehallintovirastoon, jos siihen ei osata puuttua työpaikalla. Myös rikosilmoitus poliisille on mahdollinen.
On osastonhoitajan arvoista ja asenteista kiinni, tarttuuko hän syrjintään.
Työpaikalla asiaa voi käsitellä työsuojeluorganisaation, henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon kanssa. Yleissääntö on, että aivan ensimmäiseksi asiasta kannattaa puhua lähiesihenkilön eli sairaalamaailmassa tavallisesti osastonhoitajan kanssa.
”On osastonhoitajan arvoista ja asenteista kiinni, miten hän suhtautuu ja tarttuuko syrjintään ollenkaan”, sanoo helsinkiläinen sairaanhoitajaopiskelija Kapil Shah, 32.
Hän valmistuu ammattiin kesällä Laurea-ammattikorkeakoulun kansainväliseltä linjalta. Opintoihin liittyvän harjoittelun ja sijaisuuksien myötä hänelle on tullut tutuksi monta terveydenhuollon työpaikkaa. Jotkut niistä ovat sulkeneet ovensa heti kättelyssä.
”Näin ilmoituksen harjoittelupaikasta ja soitin. Osastonhoitaja kuuli puheestani, etten ole Suomesta, ja ilmoitti, että heille ei oteta kansainvälisiä harjoittelijoita.”
Nepalista lähtöisin olevan Shahin mukaan oppilaitos on monikulttuurinen eikä siellä ole syrjintää. Sen sijaan useilla terveydenhuollon työpaikoilla vallitsee hänen mukaansa ranking-järjestelmä: ensimmäisenä työnhaussa otetaan huomioon suomalaiset, sitten muut eurooppalaiset ja kolmantena muualta tulevat.
”Sitä ei sanota päin naamaa, koska kaikki tietävät, että se on lainvastaista. Paremmuusjärjestys on silti olemassa. Yhdelle opiskelijakollegalleni sanottiin suoraan, että emme ota sinua, kun et ole aitosuomalainen, paikka ei ole ulkomaalaisille.”
Euroopan ulkopuolelta tulleilla on Shahin mukaan omat pelkonsa.
”Afrikkalaistaustainen ystäväni ei uskalla hakea töihin samaan paikkaan kanssani. Hän pelkää tulevansa hylätyksi tummemman ihonsa takia.”
Peloille on Shahin kokemusten mukaan myös pohjaa. Hän kertoo, kuinka hänen pian valmistuvat opiskelukaverinsa eivät saaneet töitä pienestä kuntoutuskeskuksesta. Sen sijaan Meilahden sairaalasta he saivat heti töitä.
”Ihmettelen, miten he voivat työskennellä menestyksekkäästi niin suuressa sairaalassa mutta eivät kelpaa pieneen. Osastonhoitajien tulisi ymmärtää, että meillä on sama opetussuunnitelma kuin syntyperäisillä suomalaisilla. On totta, että kielitaito ei ole yhtä hyvä, mutta ei se tarkoita, ettei meillä olisi taitoja ollenkaan. Jokainen tarvitsee harjoittelua tullakseen taitavaksi työntekijäksi.”
Shah uskoo, että rasistinen kokemus tuntuu aina pahalta.
”Se tuntuu pahalta kaikista, vaikka jotkut sanovat, että he voivat sivuuttaa sen. Väitän, että useimmat vain kätkevät tunteensa eivätkä puhu siitä kenellekään. Rasismi ei poistu, jos paremmuusjärjestystä ei poisteta. Kaikille pitää saada oikeasti yhtäläiset oikeudet.”
Kuinka työpaikoilla esiintyvään rasismiin pitäisi sitten puuttua? Kuinka rasismin kitkeminen onnistuu, jos siihen syyllistyvä ei aina edes ymmärrä käyttäytyvänsä epäasiallisesti?
Yksi apuväline on antirasismia käsittelevä verkkokoulutus, joka löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuilta. Koulutus käy opiksi kenelle tahansa.
Yhdenvertaisuusasiantuntija ja -kouluttaja Javiera Marchant Aedo käsittelee koulutuksessa työntekijän vastuuta yhdenvertaisen työyhteisön saavuttamisessa. Hän muistuttaa, että vastuu yhdenvertaisuudesta kuuluu kaikille.
Hän myös korostaa, ettei koulutus ole syyllistävää tai tuomitsevaa. Esimerkiksi se, että kehuu Suomessa pitkään asuneen ihmisen kielitaitoa, saattaa olla opittu tapa, jota pääväestöön kuuluva ei ole tullut ajatelleeksi koskaan sen tarkemmin.
”Mutta meillä on oikeus vaatia parempaa. Pois oppiminen on hidasta ja vaatii panostusta.”
THL:n verkkokoulutus antirasismista, thl.fi/antirasismikoulutus. Rasisminvastaista viikkoa vietetään 20.–26.3.2023. Joka vuosi maaliskuussa järjestettävän viikon aikana Punainen Risti kannustaa tunnistamaan rasismia ja syrjintää. Tänä vuonna syvennytään erityisesti työelämän rasismiin.
Antirasismi
Aktiivista ja tietoista toimintaa kaikkia rasismin muotoja vastaan – ei ainoastaan ajatuksen tasolla rasismin vastustamista. Antirasistisella toiminnalla pyritään vähentämään etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja.
Mikroaggressio
Mikroaggressio on usein tahaton kommentti tai teko, joka vahvistaa ja ylläpitää rasistisia tai muuten syrjiviä stereotypioita. Mikroaggressiot toiseuttavat ja luovat tunnetta ulkopuolisuudesta.
Rakenteellinen rasismi
Rasismia, joka esiintyy yhteiskunnan normeissa ja käytännöissä sekä rakenteissa kuten instituutioissa, organisaatioissa, virastoissa, sopimuksissa, lainsäädännössä ja palveluissa.
Rakenteellinen rasismi on usein tiedostamatonta. Se voi ilmetä näennäisen neutraaleina käytäntöinä, jotka sulkevat pääväestöstä toisenlaisiksi nähdyt henkilöt ulkopuolelle.
Työelämässä rakenteellista syrjintää voi esiintyä esimerkiksi palkkauksessa tai muissa työsuhteeseen liittyvissä eduissa, kuten lisäkoulutusmahdollisuuksissa. Hakijan vierasperäinen nimi voi johtaa työtä hakiessa siihen, ettei tämä pääse edes työhaastatteluun, vaikka hän täyttäisi hakuedellytykset.
Rasismi
Ajatusmalli, jossa ihmisryhmä määritellään alempiarvoiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella.
Rodullistaminen
Rodullistamisella viitataan oletuksiin, stereotypioihin ja ennakkoluuloihin, joita liitetään ihmisiin esimerkiksi ihonvärin tai oletetun etnisen taustan takia. Oletukset kohdistuvat muun muassa ihmisten kykyihin, tapakulttuuriin ja moraaliin.
Vähemmistöstressi
Psykologinen ilmiö, jolla kuvataan vähemmistöstatuksesta johtuvaa kroonista stressitilaa. Vähemmistöstressi johtuu kasautuneista syrjintäkokemuksista ja niiden aiheuttamasta ahdistuksesta, pelosta ja erilaisuuden tunteista. Vähemmistöstressi voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja muuttaa ihmisen käyttäytymistä.
Lähde: THL:n verkkokoulutus antirasismista.
