– Jos huomaan asiakkaan pohtivan tilannettani ja pälyilevän vatsaani, otan yleensä itse puheeksi raskauteni. Kerron, että voin työskennellä turvallisesti, koska tämä huone on suojattu lyijyllä ja olen kuvaa otettaessa eri tilassa, Kontto-Pekkanen sanoo.
Perinteisiä röntgenkuvia hän voi siis yhä ottaa, mutta mammografiat ja luuntiheysmittaukset on siirretty raskausajaksi kollegoiden vastuulle. Ne kun vaativat hoitajaa olemaan potilaan kanssa samassa huoneessa koko ajan. Niissä hoitaja seisoo lyijysermin takana kuvantamisen ajan.
– On lähes olematon mahdollisuus, että sikiö altistuisi niissäkään säteilylle. Mutta parempi olla ylivarovainen. Ainakin voin olla sataprosenttisen varma, ettei työstäni aiheudu lapselleni mitään haittaa.
Kontto-Pekkanen on perehtynyt säteilyvaaran riskeihin jo peruskoulutuksessaan. Säteilyturvakeskus on puolestaan mitannut työpaikan seinien, ovien ja sermien sädeturvallisuuden. Lisäksi Aava tarjoaa työntekijöilleen ostopalveluna mahdollisuuden konsultoida fyysikoita epäselvissä säteilykysymyksissä.
Virallisesti raskaus on yksityisasia, josta tulee kertoa esimiehelle viimeistään kaksi kuukautta ennen laskettua synnytysaikaa. Tehyläisten työolot voivat kuitenkin sisältää riskejä, joiden vuoksi raskaus kannattaa ottaa puheeksi töissä jo aiemmin.
Kontto-Pekkanen joutui kertomaan raskaudestaan töissä välittömästi raskaustestin tehtyään, kun hän oli vasta kuudennella raskausviikolla. Vaikka asia ei tässä vaiheessa kuulu muille kuin esimiehelle, pienessä työyhteisössä salailu ei onnistu. Onnitteluja tulikin heti, kun mainitsi, ettei tee mammografioita.
– Raskaudesta kertominen näin aikaisin tuntuu kyllä vähän ikävältä. Voisinhan olla vaikka tilanteessa, jossa haluaisin abortin. Kollegani taas sai raskaudesta kerrottuaan keskenmenon. Näitä tilanteita ei välttämättä haluaisi käsitellä työyhteisön kanssa.
Onnitteluja tuli heti, kun mainitsi, ettei tee mammografioita.
Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka kannustaa ottamaan raskauden puheeksi esimiehen kanssa heti, jos oman työn turvallisuus yhtään mietityttää. Työnantaja on aina vastuussa siitä, että raskaana olevalla on turvalliset työolot.
Jos on mahdollisuus, että työ vaarantaa odottavan äidin tai sikiön terveyden, pyritään työntekijälle löytämään muuta ammattitehtävän mukaista työtä. Vastuu niiden järjestämisestä kuuluu esimiehelle.
– Työnantaja on myös velvollinen perehdyttämään uudet työntekijät työn vaaratekijöihin ja turvallisiin työmenetelmiin. Lisäksi työntekijöiden lisääntymisterveydestä tulee huolehtia myös muulloin kuin raskausaikana, sekä naisten että miesten osalta.
Yötyöhön raskaana olevaa ei voi velvoittaa. Poikkeus voidaan tehdä, jos työntekijä itse niin haluaa, tietää jaksavansa ja terveydentila sen sallii.
Aina työnantaja ei välttämättä tiedä, millaisiin uhkiin raskaana oleva hoitaja törmää työssään. Jos esimerkiksi kotihoidon puolella on asiakas, joka polttaa paljon tupakkaa sisätiloissa, tupakansavulle altistumisesta tulisi kertoa esimiehelle. Raskausaikana odottavan äidin keuhkot toimivat normaalia tehokkaammin, joten erilaisille kaasuille ja höyryille altistuminen on riskialttiimpaa.
Käytännössä työn uudelleenorganisointi ei aina mene virallisten sääntöjen mukaan. Anna Kukka huomauttaa, että eteen voi tulla tilanteita, joissa työpaikoilla venytetään riskirajaa. Raskaana oleva saattaa esimerkiksi saada työnantajalta epämääräisiä ohjeita, kuten kehotuksen olla varovainen, mutta varsinaisia järjestelyjä työturvallisuuden lisäämiseksi ei tehdä.
Potilasjonon kasvaessa raskaana oleva työntekijä saattaa myös tuntea painetta ottaa riskialtis potilas vastaan.
– On mahdollista, että esimies toteaa, että ota nyt tämä yksi potilas, niin päästään eteenpäin. Niin kiireellistä asiaa ei kuitenkaan voi olla, ettei tilannetta voida ratkaista raskaana olevan tai sikiön terveyttä ajatellen, Kukka sanoo.
– Tällaisessa tilanteessa työntekijän pitää olla ponteva omista oikeuksistaan. Jos esimies ja työyhteisö ei tätä ymmärrä, odottavan äidin pitää hakeutua nopeasti työterveyshuoltoon, neuvolaan tai neuvolalääkärin puheille.
Joskus ammattilaiset saattavat myös itse venyttää riskirajoja. Anna Kukka on aiemmin työskennellyt fysioterapeuttina ja muistaa itse raskaana ollessaan työskennelleensä fyysisesti kuormittavassa työssä palovamma- ja aivovammapotilaiden parissa tehohoidon osastolla.
– Jälkiviisaana mietin, ettei se tainnut olla kovin järkevää, kun huomioi työn kokonaiskuormittavuuden. Vaikka tällaiseen ei saisi sortua, työn imussa työntekijä saattaa unohtaa realiteetit. Silloin esimiehen pitäisi olla valppaana.
Myös Irja Kontto-Pekkanen teki yhden lisätyövuoron eri työnantajalle mammografian puolella raskaana ollessaan, koska hän ei halunnut, että etukäteen varatut potilasajat joudutaan perumaan. Hän oli silloin paikan ainut röntgenhoitaja.
– Silloin puin lyijyessun työvaatteideni alle. Valinta oli minun ja tiesin, että kyse oli vain yhdestä vuorosta. Tiedostin, että yksi lentomatka Kanarialle altistaa suuremmalle määrälle avaruussäteilyä kuin yksittäinen röntgenkuva, joten en ollut huolissani.
Jos raskaana oleva kokee jaksavansa normaaliin tapaan työssään eikä työn luonne aiheuta raskaudelle riskiä, hän voi jatkaa töitään äitiyslomaan asti. Kahdessa aiemmassa raskaudessaan Kontto-Pekkanen teki niin.
– Toki raskaana olo töissä on välillä kuluttavaa. Teen seisomatyötä, joten tarvitsen enemmän lepotaukoja. Joudun syömään jatkuvasti pieniä eväitä. Välillä puhisen, puhkun ja hikoilen, jos minun pitää kyyristellä paljon, mutta pärjään kyllä.
Suurinta huolta työympäristöasiantuntija Kukka kantaa väkivallan uhasta. Useissa eri tutkimuksissa on todettu, että se on lisääntynyt lähes kaikilla sote-aloilla. Tehyn järjestötutkimuksen mukaan 30 prosenttia kaikista tehyläisistä kohtaa työssään toistuvaa väkivallan uhkaa.
Kukka arvelee, että yhteiskunnan sosiaalinen eriarvoistuminen ja palvelurakenteen muutos ovat lisänneet väkivallan uhkaa. Laitoshoitoa on purettu paljon, minkä vuoksi esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujat ovat aiemmassa vaiheessa omahoidon varassa.
Erityisesti ensihoitajien työssä väkivallan uhka on ilmeistä. Ensihoitoalan liitto teki viime vuonna asiasta kyselyn, jonka tulosten mukaan jopa 90 prosenttia ensihoitajista havaitsi työssään toistuvaa väkivallan uhkaa. Naisia ensihoitajista on 30 prosenttia.
Väkivalta on lisääntynyt. Lähes kolmannes tehyläisistä kohtaa työssään toistuvaa väkivallan uhkaa.
Kolme kertaa raskaana ollut ensihoitaja Mikaela Kauppala, 36, tietää omakohtaisesti alansa riskit. Hän työskentelee Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella hoitotason ensihoitajana Inkoon ja Karjaan yksiköissä ja allekirjoittaa väkivallan uhan lisääntymisen.
– Teoriani on, etteivät ihmiset enää kunnioita auktoriteetteja – esimerkiksi poliisia, palokuntaa ja ensihoitajia – kuten ennen.
Kauppala on ollut raskaana vuosina 2010, 2012 ja 2016. Kaikilla kerroilla hän on joutunut jäämään sairauslomalle aikaisin, noin neljännellä raskauskuulla supistusten vuoksi.
Kauppala luettelee erilaisia, raskaana olevalle haastavia tilanteita työssään: kymmeniä kiloja painavat paarit ja raskaiden tarvikereppujen kantaminen, potilaiden nostelu, pienet sisätilat ambulanssissa, pitkä istuminen autossa.
Työvuorotkin ovat vuorokauden mittaisia. Joskus niiden aikana ehtii nukkua ja levätä, joskus ei.
– Esimerkiksi autokolarissa saatan joutua ryömimään autoon sisälle takakontin kautta ja kannattelemaan potilaan päätä, että hengitystiet pysyvät avoinna. Työni on kuitenkin ihanaa: parasta on, että jokainen tunti on erilainen enkä koskaan etukäteen tiedä, mitä tuleman pitää.
Haastavista työoloista huolimatta ensihoitajia ei pidetä useinkaan oikeutettuina erityisäitiysrahaan, jonka avulla työntekijä voisi jäädä pois töistä ennen varsinaista äitiysrahakautta. Tilanne on sama muissakin sote-alan työtehtävissä.
Laki määrittelee erityisäitiysrahan myöntämisen ehdoksi sen, että raskaana oleva joutuu työssään alttiiksi kemiallisille aineille, säteilylle tai tarttuvalle taudille. Vaaratekijöitä ei voi myöskään välttää, eikä korvaavaa työtä löydy.
Anna Kukan mielestä erityisäitiysrahalle pääsyä tulisi helpottaa kaikissa niissä sote-alan työtehtävissä, joissa väkivallan uhka on ilmeinen.
– Työstä aiheutuu sekä fyysistä että henkistä stressiä, kun joutuu pelkäämään mahdollisia väkivaltatilanteita sekä omasta että vauvan puolesta. Työnantajankin kannalta olisi helpompaa, että väkivallan uhalle altistuvat saisivat erityisäitiysrahaa, sillä aina muuta ammattitehtävän mukaista työtä ei ole tarjolla.
Mikaela Kauppala mainitsee ensihoidon vaaran paikoiksi myös tartuntataudit. Omien raskauksiensa aikana hän pohti, voivatko potilaiden kantamat bakteerit ja sairaudet tarttua lapseen.
Kauppala kiittelee, että hänelle osui raskausaikoinaan hyvä neuvolalääkäri, joka ymmärsi hänen työnsä riskit ja otti ne tosissaan.
– Silti hän pystyi määräämään sairauslomaa vain muutaman viikon kerrallaan. Tämä oli epäreilua kollegoilleni, koska tilalleni ei voitu palkata sijaista. Erityisäitiysrahalla se olisi onnistunut.
Irja Kontto-Pekkanen ei röntgenpuolella pelkää kohtaavansa väkivaltaa, sillä valtaosa hänen asiakkaistaan on työterveyden lähettämiä, suht hyväkuntoisia ihmisiä.
– Kerran kollegalle kyllä sattui potilas, joka tunsi kovaa naisvihaa ja potkaisi häntä voimalla vatsaan. Eli riski on aina olemassa.
Riskejä raskausaikana eri aloilla
Ensihoitaja
- Ahtaat työtilat
- Käsin tehtävät siirrot
- Pitkät työvuorot
- Tartuntataudit
- Väkivallan uhka
Kätilö
- Anestesiakaasut
- Biologiset tekijät ja tartuntataudit
- Työn fyysisyys
- Vuorotyö
- Väkivallan uhka
Suuhygienisti
- Hankalat työasennot erityisesti yläraajoille
- Jatkuva istuminen
- Kemialliset tekijät, kuten paikka-aineet, akrylaatit, desinfiointiaineet ja niistä tulevat höyryt
Sairaanhoitaja
- Anestesiakaasut (ilokaasuun liittyy suurentunut keskenmenon riski)
- Herpesinfektio (lisää keskenmenoriskiä erityisesti raskauden ensimmäisellä kolmanneksella)
- Potilaiden nostelu
- Rokot
- Solunsalpaajat ja muut lääkeaineet (altistuminen yleisintä roiskeiden välityksellä)
- Vuorotyö
- Väkivallan uhka
Fysioterapeutti
- Työn fyysisyys
- Hankalat työasennot, asiakkaan fasilitointi ja avustaminen eri asennoissa
- Seisominen
- Tartuntataudit
- Yksin työskentely
Kotisairaanhoito
- Asiakkaiden avustaminen, hankalat työasennot
- Biologiset tekijät, esimerkiksi epäsiisteys, tartuntataudit, loiset
- Tupakansavu (voi aiheuttaa lapsen pienipainoisuutta)
- Seisominen
- Yksin työskentely
Röntgenhoitaja
- Käsin tehtävät siirrot ja potilaiden avustaminen
- Seisominen
- Säteilyvaara (voi lisätä sikiön riskiä sairastua syöpään)
- Väkivallan uhka esimerkiksi päivystyksen kuvantamisessa
Lähihoitaja, laitospalvelut
- Asiakkaiden avustaminen, hankalat työasennot
- Biologiset tekijät ja tartuntataudit
- Väkivallan uhka
Lastenhoitaja
- Eritteiden kautta välittyvät tartuntataudit
- Hankalat työasennot
- Lasten nostelu
- Melu (todettu saattavan alentaa lapsen syntymäpainoa)
- Rokot, esimerkiksi vihurirokko, vesirokko ja parvorokko (voivat aiheuttaa raskauskomplikaatioita)
Lähteet: Tehyn työympäristöasiantuntija Anna Kukka, Potilaan Lääkärilehti
Teksti Rosanna Marila, kuvat Annika Rauhala ja Tehy-lehden arkisto
