Terveydenhoitoala on kaikista tiukimmin säädeltyä ja valvottua yrittämistä. Puskimme kuitenkin sitkeästi eteenpäin.
Lupia hakiessamme yllätyimme, että olimme ainoa hoitajavetoinen digiyritys, kaikki muut olivat lääkäreitä. Haluammekin nostaa hoitajan työn arvostusta yritysmaailmassa: hyvä me!
Viime vuonna Mediuutiset nosti meidät sadan terveysalan vaikuttajan joukkoon sijalle kahdeksan. Tällainen tunnustus tuntuu mahtavalta.
Palkattu toimitusjohtaja
Osakeyhtiömme alku ei ollut helppo, sillä yrityksen perustaminen vie aikaa ja digitaalinen kehitys on älyttömän kallista. Siinä sai raapia sairaanhoitajan tuloilla päätään, kun mietti, mistä tarvittavat summat saadaan kasaan.
Päätimmekin luopua osasta omia osakkeitamme, jotta saimme kasvupotentiaalia sijoitusyhtiön ja piensijoittajien avulla. Etsimme digikehityksen ammattilaiset tekemään käytännön toteutusta alustakehitykseen ja palkkasimme yritykselle myyntihenkisen toimitusjohtajan. Se nosti meitä uudelle tasolle.
On uskomattoman hienoa nähdä, että kehitystyö ja omat ajatukset alkavat tuottaa tulosta.
Mielestämme terveydenhuollossa ei voida enää ajatella ja toimia kuten 20 vuotta sitten. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä hoitamaan kaikkia perinteisellä tyylillä ja on keksittävä uusia tapoja toimia. Asiat voi tehdä niin, että kaikki hyötyvät.
Itse turhauduin 15 vuoden aikana palkkatöissä diabeteshoitajana siihen, että aikani kului asiakkaiden kanssa perusasioiden läpikäyntiin. Erityisesti elintapaohjaus on todella aikaa vievää. Jotta siitä saa vaikuttavaa, sen pitäisi olla pitkäjänteistä – ei vain vastaanoton sivulause. Tuntui myös järjettömältä, että hoidon vaikuttavuutta ei seurattu elintapamuutosten osalta.
”Ei tarvitse ajatella liian pienesti”
Parasta yrittäjänä on, kun oma visio herää henkiin. On uskomattoman hienoa nähdä, että kehitystyö ja omat ajatukset alkavat tuottaa tulosta. Terve Päivä -palvelupolku on tällä hetkellä käytössä hyvinvointialueilla, työterveyshuolloissa, apteekeissa sekä yksityisasiakkaillamme.
Yrittäjänä pitää uskoa itseensä ja olla varma tekemisestään. On lupa keksiä uusia, luovia tapoja hoitaa asioita ja ihmisiä.
Tulevaisuutemme näyttää valoisalta. Eniten haasteita tulee tällä hetkellä hyvinvointialueista. Vaikka niissä kiitellään, että teemme tärkeää työtä, päätökset junnaavat paikallaan. Me tarjoamme digitaalista apua ennalta ehkäisevään työhön.
Haluaisin kannustaa terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia tiedostamaan, mikä valtava tieto- ja ammattitaito meillä kaikilla on. Ei tarvitse ajatella liian pienesti. Todellisuudessa meistä on vaikka mihin.”
Jalkojenhoitaja Anne Pietiläinen, 62: ”Saan päättää kaikesta itse, mutta sairastuessani minulla ei ole ketään tuuraajaa”
”Olen työskennellyt jalkojenhoitajana Lopella ja Riihimäellä yli 30 vuotta. Perustin oman toiminimen kesäkuussa vuonna 1991 heti valmistuttuani.
Näin jälkikäteen ajateltuna olin hurjapää ja hullunrohkea, sillä en tiennyt yrittämisestä mitään. Ei meillä koulussa puhuttu siitä kuin muutama oppitunti.
Yrittäjänä olen yksin vastuussa työstäni. Kaikki pitää hoitaa itse sopivan kirjanpitäjän etsimisestä ja asiakashankinnasta lähtien. Ei voi todeta, että nyt en ehdi tai jaksa, sillä minulla ei ole ketään tuuraajaa. Sairastaessa pitää sitten vain peruuttaa varatut ajat.
Toisaalta vastuu sopii minulle. Sen kääntöpuolena on, että saan päättää kaikesta itse. En tarvitse päivieni sisältöön lupaa keneltäkään. Voin päättää, teenkö pidemmän vai lyhyemmän työviikon, enkä joudu neuvottelemaan koulutusvapaista tai lomista. Se on yksi yrittämisen suurimmista plussista.
Tavoitteeni ei ole koskaan ollut rikastua. Minulle riittää, että saan elää hyvää elämää.
Loppi on pieni paikkakunta maaseudulla ja suurin osa asiakkaistani on ikäihmisiä. Asiakkaita riittää koko ajan tasaisesti.
Hintani ovat maltillisia, sillä en kehtaa riistää asiakkaitani. Vaikka pieniä hinnankorotuksia on täytynyt tehdä läpi vuosien, tavoitteeni ei ole koskaan ollut rikastua. Minulle riittää, että saan elää hyvää elämää ja maksettua omat, kohtuulliset kuluni.
Hups, aika unohtui
Omaa yritystä perustaessa suosittelen olemaan realisti. Yrittäjyyteen kun liittyy paljon kuluja: esimerkiksi työvälineet ja niiden korjaukset, tuotteiden tilaukset, työtilojen vuokra, yrittäjien eläkemaksut ja niin edelleen.
Vuosien saatossa olenkin oppinut kustannustehokkaaksi. Suosin esimerkiksi kimppatilauksia ja tilaan paljon työtarvikkeita kerralla samasta paikasta, jotta säästän kuljetusmaksuissa.
Asiakaskontaktini antavat minulle paljon, sillä he ovat ihania ihmisiä. Välillä tulee ihan tippa linssiin, kun saan heidän kanssaan niin hyviä onnistumisen kokemuksia.
Eniten minua ottavat pattiin tilanteet, kun asiakas ei tulekaan varaamalleen ajalle. Kun soitan perään, hän toteaa, että hups, aika unohtui. Silloin en voi enää saada uutta asiakasta tilalle ja työtulo jää saamatta.
Teen myös hoitolaitoksiin keikkatöitä. Välillä käy niin, että minulle on ilmoitettu kuuden asiakkaan tarvitsevan hoitoa, mutta paikan päällä selviää, että kaksi heistä onkin kotiutettu. Jos olisin tiennyt tämän, olisin voinut varata heidän ajoilleen muita asiakkaita, mutta siinä vaiheessa se on jo myöhäistä.
Haasteista huolimatta koen, että yrittäjänä työskentelyn plussat ovat isoja. Minulla on kolme vuotta lakisääteiseen eläkeikään, mutta jos pystyn, aion sen jälkeenkin jatkaa työtäni päivän tai pari viikossa.”
Fysioterapeutti ja urheiluhieroja Tuomas Arohonka, 43: ”Virtaa riittää töiden jälkeenkin”
”Työskentelen ammatinharjoittajana kahdessa eri firmassa, Coronarialla Hyvinkäällä ja Ortofixissä Riihimäellä. Minulla on oma toiminimi, mutta saan näiden firmojen kautta asiakkaat, työtilat ja tarvikkeet.
Maksan firmoille kerran kuussa provisiota tuloksestani. Provisiomaksuista on olemassa erilaisia malleja, mutta tuntumani on, että suurin osa niistä on 30–40 prosenttia tuloista.
Minulla on ollut oma toiminimi neljä vuotta. Sitä ennen ehdin työskennellä 15 vuotta palkansaajana. Tarkoitukseni oli aloittaa ammatinharjoittajana heti valmistuttuani fysioterapeutiksi, mutta aina tuli jotain: lapsia syntyi tai otin asuntolainaa, jolloin koin tarvitsevani vakaata palkkatuloa.
Sysäys yrittäjyyteen tuli lopulta siitä, että työnantajanani toiminut pieni yritys myytiin osaksi isoa firmaa. Aiemmin olin pystynyt vaikuttamaan itse kalenteriini, mutta yrityskaupan myötä joustosta tuli hankalaa. En halunnut olla enää kenenkään muun määräysvallan alla.
Parasta yrittäjänä on vapaus. Määrittelen itse, paljonko töitä teen, mihin aikaan ja milloin pidän lomia. Jos haluan pitää vapaata, suljen vain netistä varauskalenterini niiltä päiviltä.
Teen nelipäiväistä työviikkoa, seitsemän tuntia päivässä. Työviikkoni on merkittävästi keskimääräistä lyhyempi, minkä huomaan jaksamisessani. Virtaa jää vapaalle töiden jälkeenkin.
Ilman pandemia-ajan tukia minun olisi pitänyt ajaa yritystoimintani alas.
Työ itsessään tuntuu mielekkäältä, kun en joudu vääntämään sitä niska limassa. Palkkatöissä minun piti myös istua vastaanotolla silloinkin, kun asiakkaita ei ollut. Nykyään hiljaisina hetkinä lähden kotiin tekemään jotain hyödyllistä.
Tienaan ammatinharjoittajana saman verran kuin tienasin palkansaajana, mutta teen vähemmän töitä. Vaikka minun olisi mahdollista tienata enemmänkin, en halua uhrata vapaa-aikaani rahalle. Vähemmälläkin pärjää.
Lomia pidän silloin tällöin pitkin vuotta. Lyhyemmän työviikkoni takia koen, etten tarvitse pitkää lomaa palautumiseen.
Kaikki asiakkaat katosivat
Myös huonot puolet yrittämisessä ovat tulleet tutuiksi, erityisesti pandemia-aikana. Olin ehtinyt olla yrittäjänä puoli vuotta ennen koronakevättä 2020. Kahteen ja puoleen kuukauteen minulla ei ollut yhtään asiakasta, enkä pystynyt maksamaan itselleni palkkaa.
Toisaalta pandemia-aikana yrittäjät saivat poikkeuksellisesti työttömyysturvaa ja yritykseni kuluja katettiin. Välillä sain myös toimeentulotukea. Ilman tukia minun olisi pitänyt ajaa yritystoimintani alas.
Välillä olen pohtinut pitäisikö minun perustaa kokonaan oma vastaanotto. Se vaatisi kuitenkin tuhansien eurojen alkupanosta, mutta ei takaisi vielä yhtään asiakasta.
Toistaiseksi minua on pidätellyt myös Kela, joka on fyssareille iso tulonlähde. Jopa puolet liikevaihdostani tulee Kelan kautta. Jos perustaisin nyt oman vastaanoton, en voisi saada Kelan kautta vaativan lääkinnällisen kuntouksen asiakkaita, koska palveluntarjoajat kilpailutetaan kerran neljässä vuodessa. Näin ammatinharjoittajana minun ei tarvitse miettiä noita asioita, vaan ne on hoidettu puolestani.”
Lue myös: Näin Tehy tukee yrittäjäjäseniä
