Yhteistyön pitää perustua yhdessä tekemiseen ja vastavuoroisuuteen. Toisin sanoen: kun muutetaan esimerkiksi totuttuja työnjakoja lääkärien ja fysioterapeuttien välillä, muutosta ei pidä sanella ylhäältä käsin. Eri ammattiryhmien on sovittava yhdessä, kuinka yhteistyötä tehdään.
Jotta tämä onnistuu, on tunnettava toisen ammattilaisen työ. Toisten työhön tutustuu yhteisvastaanotoilla, mutta ellei tähän ole mahdollisuutta, myös nimetyt työparit toimivat. Oleellista on sopia myös palautteen antamisesta: pidetäänkö yhteisiä tapaamisia vai annetaanko palautetta jonkin sähköisen järjestelmän kautta? Hyviä kokemuksia on saatu myös eri alojen opiskelijoiden yhteisistä, eri teemoja käsittelevistä kursseista.
Parhaiten yhteistyö onnistuu pienillä terveysasemilla, joissa asiantuntijat työskentelevät lähekkäin samassa toimipisteessä.
Kehitit tutkimuksessasi työnjaon avaintekijät -mallin. Mitkä ovat sen pääkohdat?
Ensin nimetään potilas- ja henkilöstöryhmät sekä toimipisteet, joita uudenlainen työnjako koskee.
Sitten määritellään tavoitteet ja mittarit. Esimerkiksi akuuteissa vaivoissa voidaan käyttää mittarina hoitoon pääsyä 1–3 vuorokauden sisällä.
Kolmantena luodaan toimintamalli, jossa käydään läpi muun muassa käytännön järjestelyt, työnjako ja lisäkoulutuksen tarve.
Heli Kankaan väitöstutkimus: Asiantuntijoiden välinen luottamus ja sosiaalinen työnjako julkisen terveydenhuollon organisaatioissa. Fenomenografinen tapaustutkimus fysioterapeuttien ja lääkäreiden luottamus- ja työnjakokäsityksistä kahdessa kuntaorganisaatiossa. Linkki tutkimukseen.
Teksti Ulla Ojala