Esimiestyö pitää aikatauluttaa – muuten se ei onnistu. Meillä on esimiestiimi, johon kuuluu kaksi osastonhoitajaa, kaksi apulaisosastonhoitajaa ja kaksi opetushoitajaa. Pidämme lähes joka aamu palaverin ja lisäksi erillisiä suunnittelukokouksia. Yhdessä tai yksin suunnittelu vaatii keskittymistä. Tämä luo ristiriidan sille, pitäisikö esimiehen olla aina tavattavissa vai voiko hän keskittyä suunnitteluun.
Pahimmat aikasyöpöt liittyvät henkilöstöhallinnon ja tilastoinnin puutteisiin. Ei ole esimerkiksi sellaista järjestelmää, josta näkisi kertasilmäyksellä, mikä on tilanne hoitajien lääkeluvissa. Vastaavasti työvuorosuunnittelusta puuttuu väline, jolla voisi vaikuttaa siihen, että pyhävuorot jakautuvat tasapuolisesti. Paljon menee aikaa myös yhteisesti sovittujen toimintatapojen seuraamiseen.
Lääkäri päättää potilaan lääketieteellisen hoidon, mutta hoitotyössä tarvitaan hoitotyön tuntevaa johtajaa. Kenttätyö – esimerkiksi haavahoidot ja dialyysit – vaati yksikössämme niin paljon erityisosaamista, että kukin hoitotyön ammattilainen on paras asiantuntija omalla alallaan. Olisi vanhanaikaista ajatella, että osastonhoitaja tietää kaiken. Jotta ylläpitäisimme parhaita hoitokäytäntöjä, tarvitsemme yhteistä keskustelua ja sitoutumista sovittuihin toimintamalleihin.
Olen onnellisessa asemassa, sillä tukenani on kokeneita kollegoita, joiden kanssa vuorovaikutus on avointa. Kokeneiden esimiesten tuki tai mentorointi on välttämätöntä, sillä muutoin esimies on aika yksin.
Tehyn esimieskoulutus vahvisti ajatteluani esimiestyöstä. Aikataulut ja suunnittelu ovat tärkeitä. Organisaatiolla pitää olla selkeät tavoitteet ja pitkän tähtäimen visio, johon sitoudutaan. Tarvitsemme myös mittarit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan.”
Lue myös:
Tehyläiset johtajat: Aika hupenee tulipalojen sammutteluun, kehittäminen jää paitsioon
