Kaisa Juuson mielestä voisimme ottaa Ruotsista oppia siinä, että vanhusten asumispalvelut siirrettäisiin takaisin kuntiin.
1. Valmistuit 2010 sairaanhoitajaksi. Lähdit politiikkaan, koska vanhustyön arki oli järkytys – työtä ei ehtinyt tekemään kunnolla. Oletko pystynyt vaikuttamaan tähän?
Hoitajamitoitus oli suurin syy, miksi lähdin politiikkaan. Aloitin Tornion valtuustossa vuonna 2013. Torniossa päästiin 0,6:n hoitajamitoitukseen, mikä oli iso asia. Se ei ole minusta riittävä, mutta jonkinlainen saavutus.
Olen tehnyt sairaanhoitajan työtä oikeastaan vain vajaan vuoden, mutta tutkinnosta on ollut paljon hyötyä poliittisessa vaikuttamisessa esimerkiksi sote-asioiden parissa.
2. Hoitajamitoitus on nyt 0,65. 0,7:n voimaantuloa siirrettiin jo toisen kerran. Mitä ajatuksia se herättää?
Harmittaa, kuten varmasti kaikkia, jotka ovat sitä ajaneet. Valinta oli pakko tehdä, koska hoitajapulan takia olisi muuten jouduttu vähentämään vanhusten hoitopaikkoja.
3. Miten ratkaisisit hoitajapulan?
Ministeriön Hyvän työn ohjelmassa on tähän paljon keinoja. Meillä Suomessa on paljon hoitajia muilla aloilla. Ottaisin vahvasti agendalle heidän houkuttelunsa takaisin hoitotyöhön. Iso ongelma ovat hoitajien määräaikaisuudet. Hoitajia kyykytetään lyhyillä sopimuksilla, mikä on käsittämätöntä. Myös urakehitykseen, työaikajärjestelyihin ja oikeaan työnjakoon on kiinnitettävä huomiota.
Minulle oli aikoinaan järkytys, kun tehtäviini vanhustyössä kuului siivousta, ruuanlaittoa, vaatehuoltoa ja paljon perushoitoa. Aikaa varsinaiseen sairaanhoitajan työhön ei jäänyt juuri ollenkaan. Kun olin kesän Norjassa töissä, asiat olivat toisin – sairaanhoitaja teki sairaanhoitajan töitä.
Myös palkalla on merkitystä, mutta se ei ratkaise, jos muu ei toimi.
4. Työskentelit pitkään sairaanhoidon erityisasiantuntijana julkisessa vakuutuskassassa Ruotsissa. Mitä haluaisit kopioida Ruotsista Suomen sote-palveluihin?
Ruotsissa sote-uudistus tehtiin jo yli 20 vuotta sitten. Kaikkea toimintaa ei siirretty maakäräjille, vaan vanhusten asumispalvelut jätettiin lähemmäksi eli kuntiin. Sillä estettiin palvelujen karkaaminen liian kauas. Minusta se on hyvä ratkaisu. Toivon, että pitkällä aikavälillä, esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua, se voisi tapahtua Suomessakin – miksei aikaisemminkin. Uskon myös, että ennen pitkää meille tulee isommat hyvinvointialueet kuten Ruotsissa. Tällä hallituskaudella muutokset eivät ole ajankohtaisia.
5. Miten vähentäisit työväkivaltaa?
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite, että ensihoitajiin kohdistuva väkivalta rinnastetaan rikoslaissa virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Muistisairailla väkivalta johtuu usein turhautumisesta. Lisäkoulutus muistisairaiden hoitoon on tärkeää, samoin lääkityksen tarkistaminen ja se, että ei mennä yksin vaarallisiin tilanteisiin.
6. Mihin asioihin tahdot erityisesti ministerinä tarttua?
Perusterveydenhuollon kehittämiseen. Perustasolle on saatava enemmän palveluita. Ennalta ehkäisyyn ja nopeaan hoitoonpääsyyn on panostettava. Tätä on yritetty niin kauan kuin muistan, ja näen, että kehitettävää on paljon. Pidän omalääkärimallia hyvänä. Sitä on kokeiltu esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla. Uskon, että tämän hallituskauden myötä hoitoon pääsee nopeammin ja hoidon jatkuvuus paranee.
