On myös tilanteita ja toimenpiteitä, jolloin lääkkeetön kivunlievitys ei ole riittävä. Oikea-aikainen, lapselle sopivalla tavalla ja annostuksella annettu kipulääke on tärkeä osa laadukasta kivunhoitoa. Lääkkeillä voi kuitenkin olla epätoivottuja sivu- ja pitkäaikaisvaikutuksia.
Toimiiko moniammatillinen yhteistyö?
Ammattihenkilöt eri ammattiryhmistä arvioivat, että moniammatillinen yhteistyö vastasyntyneiden tehohoidon kivunhoidossa on ”menossa kohti yhteistyötä”.
Tutkimuksen ensimmäinen vaihe toteutettiin neljässä eri yliopistosairaalassa, ja tutkimukseen osallistui 132 ammattihenkilöä. Lisäksi haastateltiin 16 vastasyntyneiden vanhempaa heidän kokemuksistaan kumppanuudesta, yhteistyöstä ja koordinoinnista vastasyntyneiden kivunhoidossa.
Miksi moniammatillinen yhteistyö olisi tärkeää vastasyntyneiden teho-osastoilla?
Moniammatillisen yhteistyön tekeminen edellyttää, että tuntee kivuliaat toimenpiteet ja erilaiset kivunlievitysmenetelmät sekä osaa arvioida kipua. Kaikkien vastasyntyneiden kanssa työskentelevien ammattilaisten – lääkäreiden, sairaanhoitajien, kätilöiden, terapeuttien ja laboratoriohenkilökunnan – lisäksi myös vanhempien tulisi tuntea asiaa.
Ajatellaan tilannetta, jossa sairaanhoitajalla on vastuu neljästä vastasyntyneestä ja laboratoriohoitaja tulee kierrokselle ottamaan verinäytteet. Sairaanhoitaja ei ehdi mukaan kaikkiin tilanteisiin, jolloin laboratoriohoitajan olisi yhtä lailla tärkeää tietää esimerkiksi lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä. Myös vanhemman läsnäolo on tärkeää ottaa huomioon.
Hyvin mieleen painuva oli muun muassa tämä tutkimukseen haastatellun vanhemman kommentti: ”Jos hoitaja on tottunut repimään teippejä vauvan kasvoilta ja tekee sen kovakouraisesti vanhempien läsnä ollessa. Sellainen saa sinut tuntemaan surua ja sitten sanot ’Hei, et voi satuttaa vauvaamme noin’.”
Meillä terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus toimia näyttöön perustuen eli käyttää aina viimeisintä tutkimustietoa.
Miten väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa?
Sekä ammattihenkilöiden arvioita että vanhempien kokemuksia voidaan hyödyntää suoraan käytännön työssä.
Tutkimuksessa tunnistettiin tarve kehittää kivunhoidon laatua. Tutkimuksen toisessa vaiheessa ammattihenkilöt ja vastasyntyneiden vanhemmat arvioivat sveitsiläistä NEODOL-koulutusinterventiota. Sen todettiin soveltuvan suomalaiseen kivunhoitoon, mutta sen käyttöönotto vaatii paikallista tarkastelua.
Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?
Työskentelin 13 vuotta Norjassa vastasyntyneiden teho-osaston sairaanhoitajana. Norjassa moniammatillista yhteistyötä pidettiin todella tärkeänä. Käytössä oli keskosvauvojen neurologista kehitystä tukeva hoitotyön malli, jota ei toteuteta Suomessa. Ajatus tutkimuksen tekemiseen nousi eroista norjalaisen ja suomalaisen systeemin välillä.
Aiheeseen syventyessäni olin myös jo kahden keskosena syntyneen lapsen äiti.
Mariaana Mäki-Asiala on terveystieteiden tohtori, post doc -tutkija ja sairaanhoitaja. Hänen väitöstutkimuksensa voit lukea täältä.
