Pekka Mykkänen, edunvalvonta-asiantuntija, Tehy:
”Työvuoroluettelot eli -listat pitää antaa kirjallisesti tiedoksi vähintään viikkoa ennen listan alkamista, eikä niistä voi poiketa kuin työntekijän suostumuksella tai perustellusta syystä. Jo alkanutta työvuoroa tai työvuoroa, johon työntekijä on jo saapunut, ei saa muuttaa lainkaan ilman työntekijän suostumusta.
Ongelmia syntyy siitä, että työntekijät saavat kolmen viikon työvuoroluettelon tiedoksi viikkoa etukäteen, mutta huoltajille annetaan mahdollisuus ilmoittaa lapsen läsnäolopäivät viikkoa etukäteen ja viikoksi kerrallaan. Tämä johtaa siihen, että työnantaja muuttaa työntekijöiden työvuoroja näiden ilmoitusten mukaan. Näin sen ei pitäisi olla.
Monet työntekijät joustavat, koska he ovat velvollisuudentuntoisia. Lisäksi työyhteisön paineet tai tietämättömyys omista oikeuksista ajaa joustoihin, joille ei löydy perustetta. Jatkuva joustaminen ja lukuisat työvuoroluettelomuutokset rasittavat työntekijöitä ja aiheuttavat psykososiaalista kuormitusta.”
2. Lastenhoitajan vapaa-aika on pahimmillaan kuin vapaaehtoista varallaoloa, kun epäviralliset Whatsapp-ryhmät suoltavat vuoronvaihtotarpeita. Miten estetään korvaukseton jousto työnantajan hyväksi?
Riikka Rapinoja, edunvalvontapäällikkö, Tehy:
”Työasiat pitää hoitaa työajalla. Työntekijällä ei ole velvollisuutta olla työnantajan käytettävissä eli vastaamassa vuoromuutospyyntöihin vapaa-ajalla. Whatsapp-ryhmän voi siis hiljentää tai siitä voi irtautua. Työkavereiden kanssa voi perustaa ryhmän, jossa ei käsitellä työasioita.
Varallaolo on asia erikseen. Siitä sovitaan työnantajan kanssa, ja silloin työntekijä on sitoutunut olemaan tavoitettavissa vapaa-ajallaan niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua töihin. Varallaolosta on maksettava työntekijälle korvaus.”
Nina Andersson, pääluottamusmies, Helsingin kaupunki, Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala:
”Tarvitaan hoitajien ryhtiliike. Mitään vuoronvaihtoryhmiä ei pitäisi olla, mutta valitettavasti kiltit työntekijät keskenään laativat niitä ja vapaaehtoisesti ilmoittelevat toisilleen vapaa-ajallaan poissaoloista ja sopivat vuoronvaihtoja. Hyvä esihenkilö linjaakin, ettei tällaisia ryhmiä perusteta. Työvuorojen järjestämiseen liittyvät asiat kuuluvat esihenkilöiden tehtäviin.”
3. Suunnitteluun varattu aika vaihtelee eri työpaikoilla. Miten suunnittelua kannattaisi tehdä?
Eva Siitonen, sosiaalipoliittinen asiantuntija, Tehy:
”Monessa paikassa lastenhoitajat eivät saa osallistua toiminnan suunnitteluun eikä tiimipalavereita ehditä tai haluta pitää. Tämä johtaa siihen, että työpaikan yhteisöllisyys kärsii. Kaikki ammattiryhmät ovat yhtä tärkeitä. Riittävä varahenkilöstö on yksi tapa ratkaista yhteisen suunnitteluajan löytäminen.”
Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja, Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset:
”Päiväkodinjohtajan, varhaiskasvatuksen opettajan ja erityisopettajan viikkotyöajasta noin 13 prosenttia eli 5 tuntia voidaan varata suunnittelu-, arviointi- ja kehittämistehtäviin sekä varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelmien laatimiseen. Myös lastenhoitajat tarvitsevat aikaa suunnittelulle ja sitä pitää heille järjestää.”
4. Päiväkotiryhmissä saattaa olla päivän mittaan liian paljon lapsia kasvattajiin nähden. Mistä tämä johtuu ja mitä sille pitäisi tehdä?
Eva Siitonen, sosiaalipoliittinen asiantuntija, Tehy
”Henkilöstömitoituksella tarkoitetaan sitä, kuinka monta kasvattajaa tarvitaan lapsiryhmää kohden varhaiskasvatuksessa. Yhdessä päiväkodin ryhmässä saa olla korkeintaan kolmea kasvattajaa vastaava määrä lapsia. Se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että alle kolmivuotiaiden ryhmässä saa olla korkeintaan 12 lasta, koska yhdellä kasvattajalla heitä saa olla korkeintaan 4.
Ongelmia tuottaa se, että henkilöstömitoitusta tarkastellaan talokohtaisesti eikä ryhmäkohtaisesti. Henkilöstömitoitus siis toteutuu, jos talossa on riittävä määrä kasvattajia, vaikka tietyssä ryhmässä heitä olisi liian vähän. Henkilöstömitoituksen laskentatapa tulisikin muuttaa ryhmäkohtaiseksi.
Myös osapäiväisiin lapsiin liittyvää mitoitusta tulisi muuttaa. Kaikilla yli 3-vuotiailla tulisi olla sama suhdeluku riippumatta siitä, kuinka kauan he ovat päivittäin päiväkodissa.”
5. Vuonna 2030 on tulossa voimaan henkilöstörakenne, jonka mukaan henkilöstöstä kahden kolmesta tulisi olla varhaiskasvatuksen opettajia tai sosionomeja ja heistäkin puolet opettajia. Mikä on henkilöstörakenteen tulevaisuus?
Eila Seppälä-Vessari, toiminnanjohtaja, Suomen Lastenhoitoalan ammattilaiset:
”Tämä on utopistinen suunnitelma, joka ei tule onnistumaan nykyisillä vaka-opettajien koulutusmäärillä.
Varhaiskasvatuksen henkilöstöä täytyy kouluttaa kaikkiin varhaiskasvatuksen tehtäviin tarvetta vastaavasti. Myös sijais- ja varahenkilöjärjestelyihin pitää saada kestäviä ratkaisuja, joiden avulla varmistetaan riittävä henkilöstö koko päiväkodin toiminta-ajaksi. Näin turvataan mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä sekä edistetään lapsen toimimista tutussa vertaisryhmässä.
Koska alan opettajista on jo nyt pula, lakia tulisi muuttaa ja hyödyntää sosionomien koulutusta niin, että uusilla sosionomeilla olisi opettajan pätevyys. Lisäksi alan opettajakoulutukseen hakeutuvien pitäisi saada heti alussa realistinen kuva alasta. Alle 3-vuotiaiden ryhmässä se tarkoittaa, että jokainen työntekijä niistää nenää, pukee ja riisuu ja vaihtaa vaippaa. Jos realistista kuvaa ei synny, voi käydä niin, että opettajat eivät viihdykään vaan suuntautuvat muualle. Mitoitus pitää muuttaa niin, että alle 3-vuotiaiden ryhmässä kaksi kolmesta on lastenhoitajia.”
6. Työntekijöillä on nykyisin velvollisuus ilmoittaa epäkohdista varhaiskasvatuksessa. Ilmoitukset jäävät kuitenkin usein tekemättä. Mistä tämä johtuu ja mitä tilanteelle voisi tehdä?
Eva Siitonen, sosiaalipoliittinen asiantuntija, Tehy:
”Syitä ilmoituksen tekemättä jättämiseen on monia: ajan puute, ilmoituskaavake on vaikeasti löydettävissä, työnantajan ohjeistus on puutteellinen tai pelätään vastatoimia ja rangaistuksia. Henkilökunnalla on myös kokemus siitä, että ilmoituksen tekeminen ei johda mihinkään. Asian muuttuminen vaatii asennemuutoksen: jokainen ilmoitus tulee nähdä mahdollisuutena toiminnan kehittämiseen. Ilmoituksen tekemisen pitää myös tehdä helpoksi. Työnantajalla on vastuu siitä, että ilmoitusvelvollisuus toteutuu ja että asioihin puututaan.”
7. Varhaiskasvatuksen työntekijät viettävät lasten kanssa aikaa ulkona vuodenajasta riippumatta ja työssä käytetyt vaatteet kuluvat. Kenelle kuuluvat kustannukset?
Riikka Rapinoja, edunvalvontapäällikkö, Tehy:
”Tehy on ajanut työehtosopimukseen vaaterahaa, jota työnantajan pitäisi maksaa omia vaatteitaan käyttäville varhaiskasvatuksen työntekijöille. Toistaiseksi vain muutamat työnantajat maksavat työntekijöille korvausta omien vaatteiden käytöstä työssä. Pietarsaari ja Kruunupyy maksavat tänä vuonna 100 euroa ja Lestijärvi 80 euroa työntekijää kohden. Tornio ja Sotkamo maksavat 5 euroa ja Hyvinkää 6,33 euroa kuukaudessa. Kotkassa vaateraha on 30 euroa, Nurmeksessa 50 euroa ja Kokkolassa 125 euroa vuodessa. Vaateraha lisäisi työvoimapulasta kärsivän alan vetovoimaa.”
8. Miksi laadukas varhaiskasvatus kannattaa?
Ilona Hiila, yrittäjä, työnantaja ja kahden lapsen äiti:
”Työnantajana ja yrittäjänä näen varhaiskasvatuksen hyödyt. Laadukas varhaiskasvatus tarkoittaa, että työssä käyvä vanhempi tai vanhemmat voivat hyvillä mielin keskittyä myös töihin. Vaikka varhaiskasvatus ei ole olemassa vanhempien työssäkäyntiä vaan lapsia varten, oma kokemukseni yrittäjänä on se, että hyvä hoito on tärkeä osa toimivaa arjen palettia. Laadukas päivähoito mahdollistaa perhe-elämän ja uran yhdistämisen molemmille vanhemmille sekä niille, jotka ovat lastensa ainoita lähivanhempia.
Päättäjät – nyt kannattaa laittaa varhaiskasvatuksen haasteet kuntoon tavalla, joka vaikuttaa hoidossa olevien lasten ja heidän perheidensä arkeen. Kuunnelkaa henkilöstöä, parantakaa johtamista ja korjatkaa työoloihin liittyvät ongelmat.”
Lisää vetovoimaa
Varhaiskasvatuksen työntekijöistä on pulaa. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten alan vetovoimaa on yritetty parantaa:
- Helsingin kaupungin palkkakehitysohjelma korotti tänä vuonna lastenhoitajien kuukausipalkkaa 50 euroa.
- Oulussa varhaiskasvatuksessa on korotettu kutsuraha 70 euroon. Se maksetaan työntekijälle esimerkiksi silloin, kun hän työvoimavajeen takia jää tuntia pidempään töihin kuin mitä työvuorolistaan on merkitty. Muutoksen tekee aina työnantaja. Työehtosopimusta korkeammasta kutsu- tai hälytysrahasta on sovittu muuallakin, esimerkiksi Askolassa, Kotkassa, Lahdessa, Lohjalla ja Sodankylässä. Näissä rahan suuruus on 30–150 euroa. Summan suuruuteen voi vaikuttaa se, kuinka kovasta työvoimavajeesta on kyse.
- Työaikapankki voi auttaa työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa. Myös ylityötunnit voidaan siirtää pankkiin korotetulla aikakorvauksella. Esimerkiksi Jyväskylässä tunnit voivat mennä miinukselle 24 tuntia ja plussaa voi kertyä 50 tuntia. Sopimuksessa pitää olla kohta siitä, milloin pitämättömät vapaat tulevat maksettaviksi.
- Jyväskylässä opiskelijaohjauksesta maksetaan 50 euroa kuukaudessa. Helsingissä oppisopimusopiskelijan ohjauksesta maksetaan 137 euroa kuukaudessa. Jos työntekijällä on ohjattavanaan kaksi opiskelijaa, hänelle maksetaan 198 euroa kuukaudessa. Lyhyemmistä ohjauksista maksetaan 5,60 euroa päivässä.
Lue lisää:
Varhaiskasvatukseen tarvitaan lisää luottamusmiehiä
